Synnyttäneiltä kysyisin että onko teillä epiduraalin saamisen jälkeen jalat olleet missä kunnossa? Oletteko pystyneet vielä liikkumaan ja onko synnytys muussa kuin puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa onnistunut?
Itse toivon että voisin synnyttää mahdollisimman pystyasennossa, mutta mielellään haluaisin epiduraalin jos sitten siltä tuntuu. Toki sen näkee vasta sitten kun tilanteessa on, että mikä se oma vointi on.
Itse toivon että voisin synnyttää mahdollisimman pystyasennossa, mutta mielellään haluaisin epiduraalin jos sitten siltä tuntuu. Toki sen näkee vasta sitten kun tilanteessa on, että mikä se oma vointi on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moro! mulla meni epiduraalista tunto täysin, myös jaloista.en päässyt suihkuunkaan itse lapsen syntymän jälkeen.lisäksi toisella kerralla epid. kutitti mua, jouduin rapsuttamaan hirveesti itseeni.tällä toisella kerralla epid jätti myös vatsaan kämmenen kokoisen alueen, joka ei puutunut, eli tunsin supistukset siitä kohdasta.synnytysasentoon se ei olis vaikuttanut, ja lääkettä ei enää saanutkaan, kun ponnistusvaihe oli lähellä- ei olisi enää osannut ponnistaa jos olis kroppa puuduksissa.
Minulla kaikki meni mielestäni hyvin tuohon puudutukseen asti. Tämän jälkeen en enää tunnistanut supistusten alkua jolloin pitäisi ponnistaa. Jalat menivät myöskin aivan hyytelöksi eli seisaalteen ponnistaminen oli aivan turhaa.
Puudutuksesta näin jälkikäteen ajatellen oli enemmän haittaa kuin hyötyä:
älytön kutina mahan seutuvilla, nenä meni tukkoon joten vaikea hapen saanti ja karsea jano jonka vuoksi join aivan tajuttomasti ponnistusten välillä. Puudutuksen ottoa mietin ensi kerralla otanko ollenkaan. Luulen että minulla synnytys venyi pitemmäksi tästä syystä.
just noin epissä menee tunto ja puudutuksen jälkeen synnytys on kaikkea muuta kun mukavaa
Itselläni aivan päinvastainen kokemus. Varmasti riippuu paljon siitä, missä vaiheessa sen puudutuksen saa. Ekaa lasta synnyttäessäni jouduin odottamaan liian kauan ja puudutus vei ponnistustarpeen kokonaan - piti sitten ponnistella ilman mitään tuntemuksia. Mutta viimeisimmässä synytyksessä ajoitus oli kohdallaan ja ponnistusvaihe sujui kuin unelma. Tuurillakin on tekemistä tän asian kanssa, väittäisin. Etukäteen ei voi tietää, miten juuri sen kertainen synnytys menee.
Ei ole olemassa yhtä ja ainoata epiduraalia. Epiduraalipuudutus voidaan laittaa monesta eri nikamavälistä monella erilaisella ja erivahvuisella puudutusaine-kipulääkeyhdistelmällä kerta-annoksina tai jatkuvana ruiskutuksena. Lisäksi synnytykset ovat kovin erilaisia etenemisen ja kivuliaisuuden suhteen samallakin äidillä. Nämä kaikki tekevät sen, että epiduraaleja ei voi verrata edes saman henkilön eri kertojen välillä, eikä ennustaa yhtään mitään.
olipas tosiaan turha vastaus.
Tässä ei kukaan kysynyt että miltä se epiduraali tuntuu juuri omalla kohdalla vaan sitä että millaisia kokemuksia muilla on ollut. Eihän sitä voi mitään etukäteen tietääkään, et sinä enkä minä, mutta kiva kuulla silti erilaisia tarinoita.. Se oli koko jutun pointti.
Olen siis alkup. kirjoittaja.
Kiitos muille kokemuksiaan jakaneille.
Sain epiduraalin ja ponnistin vauvan maailmaan jakkaralta noin puolitoista tuntia puudutteen laitosta. Noissa käytetään erilaisia lääkeyhdistelmiä, itse toivoin jo esitietolomakkeessa että saan pysyä jalkeilla, varmaan siis sain sellaisen coctailin joka ei vienyt jalkoja alta.
Puoli tuntia epin laiton jälkeen piti maata paikoillaan, sitten sai taas lähteä talsimaan salia ympäri. Jaloista ei siis todellakaan mennyt tunto. :) Samoin tunsin edelleen supistukset ja ponnistuksen tarpeen, en vain enää niin jumalattoman kivuliaina.
Olin lukenut kauhutarinoita just siitä, miten lähtee tunto jaloista eikä osaa enää ponnistaa, joutuu synnyttämään makaavassa asennossa ja joudutaan laittamaan katetri kun pissa ei tule. Mulle ei kuitenkaan tullut mitään näistä.
Tein ihan sellaisia tieteellisiä kokeita kun olin saanut epiduraalin. :D Kävelin ja taivuttelin itseäni ja kokeilin mihin se puudutus oikein vaikutti. Se teki vatsan ympärille tunnottoman renkaan, mutta kaikkialla muualla tunto pelas oikein mainiosti.
Olin varmaan hankala asiakas kun kauhean tarkkaan tivasin ennen epin laittoa, että kai mä varmasti pääsen vielä tästä ylös. Luvattiin että pääsen ja kyllä ne lupauksensa piti. Mulla oli siis tosi onnistunut tuo puudutus.
Kyllä se kannattaa ottaa jos kivut yltyy liian koviksi. Epiduraali sai mut rentoutumaan monen tunnin turhan ähräämisen jälkeen, ja aukesin siinä puolessatoista tunnissa 7 cm kun se hirveä kipu ei enää pitänyt lihaksia jännityksessä. Epiduraaliin saakka yritin urheasti pärjätä suihkulla, kauratyynyillä ja ilokaasulla, mut jossain vaiheessa vaan tuntui että kuolen tähän ja taju lähtee kun sattui niin p*rkeleesti.