Kosovo

Huommasin että Suomalaiset kysy Kosovosta ja Albaaneista ketkä ne ovat?
Mitä ne ovat?
Mistä ne on tullut?
Onko Kosovon sottaa aloittanut kuten jossain luin että kuin Suomen LAPI oli eroa itsenäiseksi maa!!!
HISTORIA:
Pelaskit tunnetaan Balkanin niemimaan vanhimpina asukkaina. Vanhan ajan kreikkalaiset kirjailijat, kuten Homeros, Heroditus, Sarboni jne. kertoivat alueen maantieteestä, elämäntavoista ja kielestä. Pelaskien jälkeen tunnetuimpia vanhoja kansoja Balkanin niemimaan historiassa ovat kreikkalaiset, illyyrit ja traakit. Useiden tutkijoiden mukaan illyyrit ovat pelaskien jälkeläisiä , mutta teoriat ovat usein ristiriitaisia keskenään.

Tieteellisesti on kuitenkin todettu, että illyyrit ovat alkuperäisiä Balkanin asukkaita ja albaanit ovat illyyrien jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Illyyrien alkuperän tiedetään ajoittuvan pronssikaudelle noin 2000 e.Kr. Etninen nimi, illyyrit, löydetään Antiikin Homeroksen, Heroditiuksen ja Aristoteleen teoksista. Illyyrit elivät sukukunnittain. Tunnetuimpia sukukuntia ovat: taulantit, ardiaanit, dalmatialaiset, albaanit ja tartaanit. Tartaanit asuivat Kosovossa. Historiasta tiedetään, että vanhat roomalaiset hyökkäsivät ja miehittivät illyyrien alueet monta kertaa ja illyyrien asuinalue pienentyi koko ajan. Joku alue jäi Rooman vallan alle, joku osa jäi Bysantin, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, alaiseksi. Kun Turkki miehitti Konstantinopolin, sen nimi muutettiin Istanbuliksi. Tämä Turkin valtakunta laajeni myös Balkanin niemimaalle ja piti sitä miehitettynä 500 vuotta. Sinä aikana albaanien kansakunta taisteli jatkuvasti vapaudesta ja tunnetuin hahmo albaanien historiassa on GJERGJ KASTRIOTI-SKENDERBEU (1405-1468), joka oman armeijansa avulla piti suurimman osan albaanialueista vapaana 25 vuotta. Turkin ollessa voimakkaimmillaan, Skenderbeu oli kaikkien albaanien kansallissankari. Miehityksestä huolimatta albaanialueilla oli jonkinlainen hallinnollinen albaanivalta, siten, että ne muodostivat alueellisia hallintokuntia, kuten Kosovon, Skodran, Janinan ja Manastirin hallintokunnat. Turkin heikkenemisen jälkeen Euroopan suurvallat yhdessä Venäjän kanssa alkoivat suunnitella uusia valtioita Balkanille. Vuonna 1878 pidettiin Berliinin Kongressi, jossa päätettiin, että suurin osa albaanien alueesta jaetaan Serbialle, Montenegrolle, Bulgarialle ja Kreikalle. Kuin vastaukseksi tähän päätökseen koko alueen albaaniväestö kokoontui samana vuonna Kosovon Prizrenissa ja kumosi Berliinin kongressin päätökset. Vuonna 1912 Albania julistautui itsenäiseksi, mutta raja-asia jäi avoimeksi. Vuonna 1913 Lontoon konferenssissa vahvistettiin Berliinin kongressin päätökset. Sen jälkeen alkoivat Balkanin alueen sodat ja 1914 alkoi I maailmansota. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä järjestettiin jälleen Balkanin ongelmia käsittelevä kongressi Ranskan Versailles´ssa ja jälleen päätettiin, että puolet albaanien alueesta jäi Albanian valtion ulkopuolelle vastoin albaanien tahtoa.

Näin Jugoslavian alaisuuteen jäi Kosovo, Länsi-Makedonia ja osa Montenegroa, Kreikan alaisuuteen jäi Çameria. Jugoslaviaan jääneet albaanit eivät olleet koskaan tunnustaneet Jugoslaviaa omaksi maakseen. Tosiasiassa he eivät olleet slaavilainen kansa ja heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina. He olivat syrjittyjä kaikilla elämänalueilla, kuten koulutuksessa, vainottuja ja väkivaltaisesti pakotettuja lähtemään omista kodeistaan. II maailmansodan aikana pidettiin Bujani´n konferenssi Kosovossa, jonka vahvistetussa päätöslauselmassa ennakoitiin, että sodan jälkeen Kosovon albaaneilla on oikeus päättää itse liittymisestään Albaniaan. Sodan päätyttyä, vaikka päätöslauselman olivat vahvistaneet Albania, Jugoslavia ja Suurvallat (Allianssi-valtiot), päätös kumottiin vastoin albaanien tahtoa. Näin ollen Kosovo jäi edelleen Jugoslavian alaiseksi. Albaniassa toimittiin kommunistisen järjestelmän mukaan, joka johti maata kohti katastrofia. Albaniasta tuli Euroopan suljettu valtio, jota johdettiin rautaisella diktatuurilla ja tämän kaiken tuloksena, huolimatta luonnonrikkauksista ja –kauneudesta, Albaniasta tuli myös alueen köyhin maa.

Albanian ulkopuolelle jääneet albaanit pakotettiin taistelemaan perusoikeuksista, kuten kielioikeudesta koulussa, oikeudesta omaan lippuun, historian ja kulttuurin opetukseen jne. Vuonna 1970 Pristinassa avattiin albaniankielinen yliopisto ja vuonna 1974 Kosovo sai tasavertaisen aseman entisessä Jugoslavian liittotasavallassa muiden tasavaltojen rinnalla.
Slobodan Milosheviqin tultua valtaan v. 1990 Kosovossa kumottiin vuodelta 1974 oleva perustuslaki, kumottiin itsemääräämisoikeus , albaanit erotettiin työpaikoistaan, albaaniopiskelijat kouluistaan ja opiskelupaikoistaan, professorit yliopistoista ja lääkärit sairaaloista. Radio ja TV suljettiin sekä albaniankieliset sanomalehdet kiellettiin. Kosovosta installoitiin serbialainen sotilaspoliisivaltio. Yritykset ratkaista ongelmat rauhanomaisesti eivät onnistuneet Milosheviqin sotilasvallan alaisena ja vuosina 1998-1999 Kosovo koki samanlaiset kauhunhetket kuin Kroatia ja Bosnia vuosia aiemmin. Kansainvälisen Yhteisön ja Naton ilmaiskujen avulla albaanien kansakunta pelastui uhkaavalta kansanmurhalta. Tänään, Kosovo on YK:n siviilihallintojoukkojen ja sotilasjoukkojen suojelema yrityksenä normalisoida sodan jälkeinen tilanne, muodostaa paikallisia instituutioita, kehittää oikeuskäytäntöjä, demokratiaa ja tuhottua taloutta. Kosovo on tiellä, joka johtaa kohti itsenäisyyttä.

MAANTIETO:
Balkanilla asuu yli 6 miljoonaa albaania. Vanhimmat, jo Antiikin ajoista asti tunnetut albaanien kaupungit, ovat Butrinti ja Apollonia. Berati on 2400 vuotta vanha kaupunki. Pääkaupungissa, Tiranassa, on noin 600 000 asukasta.
Makedonia; Shkupi, Tetova, Kumanova, Gostivari, Manastiri jne.
Etelä Serbia; Presheva, Bujanovci, Medvexha…
Montenegro; Ulqini, Plava e Gucia, Malësia….
KOSOVO, sana Kosove on alunperin illyyriaa; KASKAS (vuori, metsä) ja VAU (alava maa) eli tarkoittaa “kukkulaa“. Noin kahdesta (2) miljoonasta asukkaasta yli 90% on albaaneja. Pääkaupunki on Prishtina, muut isot kaupungit ovat Prizeni (vanhin kaupunki Kosovossa), Peja,Gjakova, Gjilani, Mitrovica jne. Mitrovica tällä hetkellä on jaettu kaupunki. Mitrovica on Euroopan rikkain malmialue. Trepçan kaivos on kolmanneksi suurin kaivos ja ensimmäinen lyijyin ja sinkin tuottajana Euroopassa. Trepçan kaivoksesta saadaan myös kultaa, hopeaa ja kadmiumia.
” KOSOVON SOTA ON SOTA MITROVICAN KAIVOKSISTA. KOSOVON
MALMI ON SERBIAN KUWAIT.”( New York Times 10.08.1998 )

KULTTUURI :
Vuosisatojen orjuudesta huolimatta albaanit ovat onnistuneet sitkeydellään säilyttämään oman kulttuurinsa ja kansanperinteensä. Albaanien kansalle ominaisia piirteitä ovat jalous, vieraanvaraisuus, miehisyys
(rohkeus),luotettavuus(vala, besa). Albaanien tunnettuja rakennuksia ovat kivestä rakennetut (asuttavat) linnat sekä vain vieraita varten tehdyt vierastalot. Vieraiden pitää tuntea olonsa kotoisaksi ja heille tarjotaan parasta, mitä talossa on. ( Leipä, suola ja sydän ) Albaanit osoittavat kunnioitustaan kättelemällä, vaikka päivän aikana tapaisivat monta kertaa. Luottamus on pyhä. Se, joka pettää lupauksensa, on törkeä rikollinen.

Turkin vallan aikana ja lain alaisena albaanit tekivät Kanunin (säännön),jota nykyään ei enää käytetä. Naisten asema albaaniyhteiskunnassa on paljolti riippuvainen koko perheen taloudellisesta tilanteesta. Naisella, jolla on ollut mahdollisuus opiskella, on sama rooli kuin miehellä yhteiskunnassa, mutta osa naisista, varsinkin maaseudun naiset, ovat enemmän kotitöissä.
Kansanperinteenä on säilynyt myös kansallispuku sekä miehille että naisille.
Morsiuslaulut, häälaulut, uskonnolliset laulut, kansanlaulut, vuodenaikalaulut, paimenlaulut ja tuutulaulut (kehtolaulut) ovat säilyneet vuosisatoja elävänä perinteenä tähän päivään saakka.

USKONTO:
Albaanit kuuluvat kolmeen (3) uskontokuntaan: muslimeihin, katolisiin ja ortodokseihin. Albaanit tunnetaan uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta eivätkä he ilmaise “vihaa“ muita uskontokuntia kohtaan. Ennen Turkin miehitystä albaanit kuuluivat katoliseen uskontokuntaan, mutta Turkin valtakauden 5 vuosisadan aikana suurin osa albaaneista otti väkivallan uhan alaisena vastaan islamin uskon. Tunnetuimmat historian hahmot ovat kaikille albaaneille yhtä arvokkaita huolimatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Mainitsen vain äiti Teresan, joka on albaanien ylpeys.

KIELI:
Albanian kieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliryhmään, erikoiskielenä, koska sillä ei ole sukulaiskieltä niiden joukossa. Siinä on 36 kirjainta ja kaksi (2) murretta: geg (pohjoinen) ja tosk (eteläinen). Vuonna 1972 pidettiin Tiranassa oikeakielisyyskongressi, jossa albanian kirjakieleen yhdistettiin molemmat murteet. Syntyi kirjakieli, joka on yhteinen kaikilla albaaneilla.

KIRJALLISUUS:
Faktat huomioiden albaanialueet olivat miehitettynä koko historiallisen ajan ja kaikki miehittäjät taistelivat raakalaismaisesti albaniankielistä koulutusta vastaan. Verrattuna muihin kansoihin meidän kirjoitettu kirjallisuutemme on nuorta. Tähän mennessä löydetyistä dokumenteista ensimmäinen albaniankielinen on kastekaava vuodelta 1462. Tämä sisältää albaniankielisen tekstin lapsen kastetilaisuuden seremonioista, “Minä kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Ensimmäinen albaniankielinen kirja on Gjon Buzukun “Meshari” (jumalanpalvelus), joka on kirjoitettu 1555. Tämä kirja sisältää jumalanpalvelustekstit ja virret. Suurin kehitys albaniankielisessä kirjallisuudessa ”Rilindja Kombëtare”(kansallisuudistus) koettiin 1900-luvulla. Tämä nostatti kansallismielialaa ja isänmaallisuutta ja vahvisti halua taistella vapaudesta. Nykyään monien kirjallisuustutkijoiden mukaan albanialainen kirjallisuus on saavuttanut saman tason kuin muu maailmankirjallisuus, vaikka se on siihen verrattuna nuorta. Paljon albaanirunoutta ja - kirjallisuutta on käännetty monille kielille. Esimerkkinä Ismail Kadare, jonka teoksia on käännetty yli30:lle kielelle – suomeksi ainakin ”Kivisen kaupungin kronikka” ja Kuolleen armeijan kenraali”.

LOPUKSI:
Albaanien historia on eri miehittäjien takia kärsimyksen ja painostuksen historiaa, mutta myös uhrausten ja intensiivisen vapaustaistelun historiaa. Monia maailman kansoja on sulautunut ja tuhoutunut miehitysten takia, mutta albaanit selvisivät ja säilyttivät oman kansallisidentiteettinsä. Joskin Kansainvälinen Yhteisö on tehnyt vääriä päätöksiä albaaniväestöä kohtaan 20. vuosisadan alussa, niin sama yhteisö on nyt vuosisadan lopulla pelastanut albaanikansan etniseltä puhdistukselta ja kansanmurhalta, joka uhkasi Kosovoa. Jos maailmassa on kansa, jonka kuuluu osoittaa kiitollisuuttaan Euroopan yhteisölle ja USA-lle humanitäärisestä avusta, jota on saatu vaikean historian aikana, se on epäilemättä Kosovon albaanit.

17.02.2008 jälkeen Kosovo on itsenäinen maa.