Yhteiskunta ajaa vanhemmat siihen tilanteeseen, että työ, ansiot ym. asiat ovat tärkeämpiä kuin koti, perhe ja lapset.
Itselläni on kaksi lasta ja olen heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Vien ja haen heitä hoidosta ja otan mukaan omiin hommiini.
Välillä tuntuu merkilliseltä kun vanhempi tyttöni on viisivuotias ja en ole kertaakaan nähnyt hänen hoitokavereiden isiä. Olisi kiva joskus jutella heidänkin kanssa eikä vain äitien.
Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen !
Itselläni on kaksi lasta ja olen heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Vien ja haen heitä hoidosta ja otan mukaan omiin hommiini.
Välillä tuntuu merkilliseltä kun vanhempi tyttöni on viisivuotias ja en ole kertaakaan nähnyt hänen hoitokavereiden isiä. Olisi kiva joskus jutella heidänkin kanssa eikä vain äitien.
Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen !
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei! Olen Juha kanssasi täysin samaa mieltä! Jos vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lasta, kannatan sitä ehdottomasti. Itse olen hoitanut lapsiani kotona heidän syntymästään lähtien, kohta 5 vuotta. Ja näillä näkymin tulen olemaan kotona vielä ainakin reilut 2 vuotta, koska nuorimmaisemme on vielä niin pieni. Olen nauttinut kotona olosta lasten kanssa, vaikka tietysti on päiviä jolloin lapset todella koettelee äitiä. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Luotan siihen, että lasten kanssa kotona olemisellani on tulevaisuuden suhteen myönteisiä seurauksia. Kiitos sinulle kirjoituksestasi ja oikein hyvää jatkoa!!!
Vanhemman kotona oleminen ei välttämättä ole aina lapselle se paras vaihtoehto. Olin itse lapsena kotona äidin tai hoitajan kanssa ja kadehdin päiväkotilapsia yli kaiken. He saivat askarrella joka päivä, heille luettiin kirjoja, he tekivät retkiä jne..
Meillä me lapset leikimme kahdestaan, huolto kyllä pelasi mutta mitään noista yllämainituista emme koskaan tehneet koska äiti ei ollut kiinnostunut 'sotkemisesta' ja lasten kanssa touhuamisesta. Kouluun mennessäni olin todella ujo ja arka, en ollut tottunut vieraisiin lapsiin. Olisin ehdottomasti halunnut mieluummin olla päiväkodissa kuin kotona.
Muistan n.4-5 vuotiaana olleeni hirrrrveän kateellinen parhaalle kaverilleni..pääsin kerran mukaan kun hänet tarhasta haettiin..ja siellä oli niin paljon lapsia...ja kaikilla oli niiin hauskaa..........
Aika menee uskomattoman nopeasti,vasta äsken poika syntyi ja nyt menee jo tokalle luokalle.On saanut pikkusiskonkin tässä välissä.Olin viimme keväänä silloisten ekaluokkalaisten kanssa linturetkellä,kun ajattelin tapaavani muita isiä.Meitä oli tasan 3aikuista ja 72pientä natiaista,ihme että nähtiin lintuja.Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, niin kuin joku joskus lauloi. Tulee mieleen hyvä juttu,kun mentiin lasten kanssa uimaan.Tyttö istui edessä ja poika takana ja tulomatkalla toisin päin.No niin,tyttö kertoo,että mä olen horoskoopissa kaksonen ja isi on hirvi.Hyvä etten ajanu ojaan,kun alkoi naurattaa.Aika hyvin viiden vanhalta,no sanottakoon,että isi on härkä.
Haluaisin vielä sen verran kommentoida aiempia vastauksia, että on surullista jos jollain on huonoja muistoja kotihoidosta sen takia, että äiti ei antanut "sotkea" ja näin lapset eivät päässeet toteuttamaan itseään. Meillä vanhemmat lapset käyvät säännöllisesti kerhossa ja joskus käydään yhdessä jolloin kaikista pieninkin on mukana. Mutta, myös kotona askarrellaan, leikitään leikkejä ja keksitään lapsille mahdollisuuksien mukaan mielekästä puuhaa. Iso apu on tietenkin se, että lapsilla on piha missä touhuta, siellä keinut ja leikkimökki. Ainahan lapset leikeissään sotkevat, sille ei voi mitään. Lapset kasvavat niin nopeasti, että itse en ainakaan myöhemmin halua surra sitä, ettei ollut aikaa lapsille enkä hoitanut heitä itse. Jokainen valitsee oman tiensä. Mahdollisuuksien mukaan.
Kyllä olen isiin törmännyt päiväkodin ovilla useastikin. Keskustelemaan siinä ei useinkaan ehdi. Sen sijaan kouluyhdistyksessä ei heitä näy....eikä netissä. Kurkatkaapa vaikka MSN:n Äiti-piiriä....
Edes keskosvanhempien listalla ei liene lisäkseni kuin yksi mies, hänkin vasta tulleita.
Tuosta ajankäytöstä sen verran, että aloitin osittaisen hoitovapaan 1.10. Suosittelen !
Jos pelkäätte ansionmenetyksiä, niin itse tein seuraavasti:
1. Lasten hoitoaika minimiin (kuopuksella enintään 7, keskimmäisellä enintään 3 tuntia/pv) -> päivähoitomaksut alenivat n. 90 e.
2. Työmaaruokailu ja toinen kahvitauko pois
-> säästö/kk 120 e.
3. Veroprosentti alenee, vaikutusta en ole vielä laskenut.
Keskimmäinen on esiopetuksessa, vanhin koulussa. Kaduttaa, etten aloittanut tuota jo kaksi vuotta sitten....
Kuinkas sitten yrittäjät? Kuinkas se onnistuu kotiin jääminen? Minulla ei ainakaan ole siihen mitään mahdollisuutta. Voisin tietysti jäädä työttömäksi, mutta enpä usko että sekään on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
no, enhän minäkään kotiin ole jäänyt....puoli ysistä puoli kolmeen olen duunissa viitenä päivänä viikossa.
Pari lehtitilausta oon lopettanut, saattaa olla, että lopetan lankapuhelimen ja pari muuta lehteä.
Ei liene minun vikani, että pystyn tällaista tekemään ja joku toinen ei. Ammatinvalinta nuorena, sehän se jonniiverran vaikuttaa myöhemmällä iällä. Etköhän kuitenkin omat keinosi keksine...
En usko, että tässä Penan heitossa oli kyse siitä että "kun joku saa jotakin ja minä en, niin se on väärin" vaan enemmänkin yhden näkökulman tuominen.
Yrittäjä ei voi tehdä lyhyttä päivää tai puolta päivää, jos haluaa saada myös palkkansa, eikä tehdä työtä vain siksi, että yrityskulut peittyvät.
Siksi yrittäjät tekevät pitkää päivää.
Isyyslomakaan ei ole aina niin itsestään selvää. Pitää saada pätevä, luotettava, osaava sijainen, yrityksen juoksevat kulut on maksettava ja siihen päälle vielä sijaisen palkka ja itse saa vain sen mitättömän isyysrahan, joka ei kata työntekijän palkkakuluja. Menee miinukselle siis.
Kaikkea ei voi rahassa mitata, mutta mutta.. tietyt kulut on pakko hoitaa.. esim. verot!!! ja kaikki muut ylläpito-yms. kulut..
Pineyrittäjän arki on tehty vaikeaksi. Yrittäjyyteen kyllä "kannustetaan" ja hoputetaan (työttömiä varsinkin: ryhdy yrittjäksi!) mutta käytännössä pienen yrityksen ainoa työntekijä, se yrittäjä itse, on aika kovilla. Lomat eivät ole itsestäänselvyys. Sairaslomalla olon voi unohtaa, parasta olla aina terve...
Ja saada selleinen puoliso, joka joustaa, joka on valmis vastaamaan yksin monista asioista..
Miksi sitten joku perustaa oman yrityksen?? vastaus: ei aavistustakaan!!
Ehkä siinä on jotakin sellaista itsenäisyyttä, vapautta päättää itse (????) ehkä myös mahdollisuus ansaita omalla työnteolla enemmän tai ainakin vaikuttaa siihen oman palkkapussin suuruuteen... en tiedä siis
Nimimerkillä Yrittäjän vaimo
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että määrillinen aika (toki myös laadullinen) lasten kanssa on äärimmäisen tärkeä. Ehkä joku ihmettelee meidän 'perheen' kohdalla niin päin, että missä se äiti on kun aina vaan isi on lasten kanssa liikenteessä ja kuskailemassa hoitoon. Tapauksia on monenlaisia.
t. Leskimies
näin äitinä sanoisin, että mies saa tosi paljon kun on jo aikoinaan lasten kanssa. täällä pohjoisessa oli 80-luvulla niin, että jos esim. isä oli vuorotöissä (niinkuin meillä) niin lapset eivät saaneet olla silloin hoidossa ja näin isä pääsi automaattisesti olemaan ilman äitiä lasten kanssa ja niille tuli ihan omat jutut. en vieläkään sekaannu jo teini-ikäisten lasten ja isän omiin juttuihin ja välit on todella hyvät. ihan kasvatusmielessä vois kunnat laittaa saman nykyisin, näin isät sais (pakosta) omaa aikaa lasten kanssa.
muutenkin äitien pitäisi oppia vaikka olemaan menemättä huoneeseen, jossa isä leikkii ja vaikka katsoo telkkaria lasten kanssa, eikä muutenkaan saa sekaantua joka asiaan.
miehet kasvattaa ihan erilailla, mutta se on rikkaus ja lapset oppivat ja kestävät sen kyllä.