vaan välinpitämättömyys
Rakkauden vastakohta
ei ole viha
17670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näin on. Viha ei kylläkään vaadi edeltävää rakkaussuhdetta, kyllä vihaa voi saada osakseen vaikka samaan sukupuolta olevalta kateelliselta naiselta ilman mitään syytä.
Miesten välinpitämättömyys on ihan oma lukunsa.
Siitä voisi kirjoitta kirjan, jollei joku ole sitä jo tehnyt. Vauva-asteelle jääneet kun eivät välitä edes omista lapsistaan.
Perskohtasia kokemuksia vastakkaisestakin sukupuolesta.
Tuo on muuten ihan totta mitä aloittaja kertoi.
selität sen että miehet ovat välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan noin yleensä ilman edeltävää rakkaus-katkeruus-suhdetta?
usein miehet ovat välinpitämättömiä kaikkia ihmisiä kohtaan ovatko he sitten rakkaudettomia.
OLen oma persoonani ja minä en ole välinpitämätön ollenkaan.
Evvk
;)
*PERSKARTTUA* teiniälämölölle!
ehehheheehheee
:D
Kun eivät ymmärrä elämää.
Miehet ovat välinpitämättömiä ilman mitään syytä. Luonne.
...siihen paikkaan ;)
hihihihiiiiiiiiiiiii
tänään............
:P
siis että tissi on välinpitämättömyyden vastakohta
:O
Useasti olen huomannut, että parisuhteen rikkoutuessa jää viha, joka nähdään rakkauden vastakohtana. Minusta se viha kertoo enemmänkin siitä, että tunteita toista ihmistä kohtaan on edelleenkin. Silloin kun ihminen on käsitellyt tunteensa toista ihmistä kohtaan ja suhde on oikeasti haudattu, ei vihan tunteitakaan enää ole. Niin kauan kuin on kiinni toisessa ihmisessä ja loppuneessa suhteessa tavalla tai toisella, viha voi pyöriä mielessä. Vihan voimalla voi irrottautua esimerkiksi vahingollisesta parisuhteesta, mutta siitä vihasta pitää kyetä myös irrottautumaa, jotta oikeasti pääsee eteenpäin eikä jää roikkumaan menneeseen.
Pystyykö ihminen sitten koskaan lopullisesti irrottautumaan vihasta. Miksi exä yhä edelleen nälvii minua vaikka hänellä on uusi nainen? Vanhasta tottumuksestako?
Ei se negatiivisuus mihinkään katoa, kyllä ne vihan tunteet näyttävät olevan ikuisia, tai siltä ainakin tuntuu.
En minä ole välinpitämätön ketään sellaista henkilöä kohtaan joka loukkaa minua tai tekee pahaa. Oli sitten oikeastaan kuka tahansa ihminen kyseessä.
Voin olla välinpitämätön ainostaan sellaista ihmistä kohtaan, joita en tunne.
Muista ihmisistä sitten yleensä pidän.
Minähän kirjoitinkin, että vihasta pitää kyetä päästämään irti. Olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että jos exäsi roikkuu vihassaan hän myös roikkuu sinussa ja menneessä tavalla tai toisella. Jos käsittelee tunteensa ja päästää toisesta irti, ei ole kyllä mitään tarvetta nälviä, vittuilla jne. Sinuna miettisin kyllä, että miksi tuo exän käytös häiritsee sinua niin kauheasti, kun eihän se sinusta kerro vaan hänestä itsestään. Miksi ihmeessä edes olla sellaisen ihmisen seurassa, joka ei osaa muuta kuin nälviä? Ei minua ainakaan kukaan pakota olemaan exäni kanssa tekemisissä yhtään sen enempää kuin on pakko. Minusta siinä antaa vallan toiselle ihmiselle, jos reagoi hänen kiukutteluunsa ja lähtee peliin mukaan.
Minä ainakin olen pystynyt irrottautumaan vihasta ja useammankin kerran. Eipä se aina helppoa ole, kun itseänsä joutuu katsomaan silmästä silmään ja käsittelemään asiat, mutta mielestäni helpompaa ja parempi kaikille osapuolille kuin katkeruus ja viha. Kaipa siinä on oikeasti kyse siitä, että mitä oikeasti haluaa elämässä. Vihan uumeniin voi tuhlata elämänsä, jos siltä tuntuu. Valintakysymys.
Minä en ole välinpitämätön oikeastaan ketään kohtaan. Ehkä muutama ihminen, joka on loukannut minua todella pahasti, saa osakseen minulta välinpitämättömän suhtautumisen. En vain kykene antamaan anteeksi, joten suhtaudun heihin aika välinpitämättömästi, kun en muutakaan kykene tuntemaan heitä kohtaan. No jaa, kyllä minä turhan ilkeilijöillekin yleensä olen aika välinpitämätön. Toisinaan saattaa pinna palaa ja ärähdän, mutta vihasta se on kyllä aika kaukana.
Ilkeämielinen nävijä aina ollut ja selittelet vaan itsellesi kokoajan omaa "täydellisyyttäsi".
hyvin lähellä sitä.
Ajatus oli muistaakseni sama.