Alussa oli valtio, ja valtiossa oli monopolit. Suuret yritykset hallitsivat markkinoita, ja valtiovallan tuella sopivat keskenään kilpailusta ja hinnoista. Näin oli aina ollut, ja ihmiset olivat tyytyväisiä, sillä näissä yrityksissä työpaikat olivat aina pysyvät, mutta näköalat pienet, ja yleneminen hidasta ja vaikeaa.
Mutta tuolloin kansa vihastui! Se halusi vapautta ja kapitalismia! Yritykset piti asettaa kilpailuasemaan keskenään, ja kansan piti sitten valita edullisimpien välillä, ja ulkomaiset firmatkin piti päästää Suomen markkinoille, jotta hinnat olisivat varmasti alhaiset, ja kilpailu kovaa!
Ja näin kävi, että kaikki monopolit siten purettiin, esim WR, Finnair, ja muut monopolit. Samoin vaikkapa Elisa. Tällöin hinnat laskivat, ja kilpailu kiristyi entisestään, ja muuttui entistä tiukemmaksi, ja kansa oli tietenkin tyytyväinen. Kilpailu markkinoilla oli kovaa, ja yritykset ja niiden herrat hikoilivat, ja kansa juoksutti yrityksiä toinen toisiaan vastaan ja oli oikein mielissään, kun herrat sai sillälailla läkähdyksiin ja nöyriksi;)
Mutta sitten alkoi tapahtua, etteivät jotkut enää pärjänneet kilpailussa, joten yrityksiä alkoi mennä nurin. Tuhansia jouduttiin irtisanomaan, ja tuotantoa siirrettiin ulkomaille, jossa se voitiin tehdä halvemmin, kun kansalaiset eivät halunneet enää maksaa korkeita, ja keinotekoisia hintoja. Mutta tälllöin jouduttiin toimintaa tehostamaan ja uudistamaan, ja mm otettiin käyttöön entistä tehokkaapia koneita, ja lakkautettiin esim päällekkäisiä, monopolin aikaisia toimintoja. Mutta silloinkos vihainen kansa nousi barrikadeille:"Ei saa irtisanoa! Se on väärin! Irtisanominen pitää tehdä laittomaksi! RIISTÄJÄT!"
Ja Politiikot kuuntelivat kansan ääntä, sillä silloin oli vaalivuosi. Ja täten määrättiin tiukat karenssit, joilla esim työntekijöitten itrisanominen tehtiin liki laittomaksi, jolloin firmat eivät enää uskaltaneet palkata lisää henkilökuntaa, mutta eivät voineet enää sen enempää automatisoida kuin siirtää tuotantoa ulkomaillekkaan. Näin joutui 1 tekemään kahden työt, kunnes lopulta jo kolmenkin, työntekijät uupuivat ja palkat laskivat, kunnes politiikot kielsivät senkin, ja tuolloin joutuivat yritykset ottamaan roppakaupalla lainaa, jotta ne olisivat selvinneet kaikista valtiovallan niille asettamista, jatkuvasti kasvavista velvoitteista. Useat yritykset olivat jo romahduksen partaalla, ja sadat pakenivat jo Suomesta esim yritys-ystävällisempään Viroon, jota Suomi uhkasi jo sodalla, jos se ei asettaisi yrityksilleen samanlaisia velvoitteita kuin Suomikin. Ja kansa huusi:"RIISTÄJÄT! TULKAA TAKAISIN!"
Ja tällöin oli taas vaalivuosi, joten Politiikot kuuntelivat kansan ääntä, ja kielsivät yrityksiä siirtämästä enää toimintojaan pois Suomesta, ja alkoivat antaa tukea yrityksille, jotka olivat vaikeuksissa, etteivät ne olisi romahtaneet ja karanneet Suomesta. Näin palasi Suomi taas monopolien tielle, ja talous suljettiin kilpailulta. Ja taas sai kansa tottua suuriin monopoliyrityksiin, suljettuihin markkinoihin, valtiovallan ja yritysmaailman keskinäiseen kyräilyyn ja keinotekoisen korkeisiin hintoihin.
Mutta tuolloin kansa vihastui! Se halusi vapautta ja kapitalismia! Yritykset piti asettaa kilpailuasemaan keskenään, ja kansan piti sitten valita edullisimpien välillä, ja ulkomaiset firmatkin piti päästää Suomen markkinoille, jotta hinnat olisivat varmasti alhaiset, ja kilpailu kovaa!
Ja näin kävi, että kaikki monopolit siten purettiin, esim WR, Finnair, ja muut monopolit. Samoin vaikkapa Elisa. Tällöin hinnat laskivat, ja kilpailu kiristyi entisestään, ja muuttui entistä tiukemmaksi, ja kansa oli tietenkin tyytyväinen. Kilpailu markkinoilla oli kovaa, ja yritykset ja niiden herrat hikoilivat, ja kansa juoksutti yrityksiä toinen toisiaan vastaan ja oli oikein mielissään, kun herrat sai sillälailla läkähdyksiin ja nöyriksi;)
Mutta sitten alkoi tapahtua, etteivät jotkut enää pärjänneet kilpailussa, joten yrityksiä alkoi mennä nurin. Tuhansia jouduttiin irtisanomaan, ja tuotantoa siirrettiin ulkomaille, jossa se voitiin tehdä halvemmin, kun kansalaiset eivät halunneet enää maksaa korkeita, ja keinotekoisia hintoja. Mutta tälllöin jouduttiin toimintaa tehostamaan ja uudistamaan, ja mm otettiin käyttöön entistä tehokkaapia koneita, ja lakkautettiin esim päällekkäisiä, monopolin aikaisia toimintoja. Mutta silloinkos vihainen kansa nousi barrikadeille:"Ei saa irtisanoa! Se on väärin! Irtisanominen pitää tehdä laittomaksi! RIISTÄJÄT!"
Ja Politiikot kuuntelivat kansan ääntä, sillä silloin oli vaalivuosi. Ja täten määrättiin tiukat karenssit, joilla esim työntekijöitten itrisanominen tehtiin liki laittomaksi, jolloin firmat eivät enää uskaltaneet palkata lisää henkilökuntaa, mutta eivät voineet enää sen enempää automatisoida kuin siirtää tuotantoa ulkomaillekkaan. Näin joutui 1 tekemään kahden työt, kunnes lopulta jo kolmenkin, työntekijät uupuivat ja palkat laskivat, kunnes politiikot kielsivät senkin, ja tuolloin joutuivat yritykset ottamaan roppakaupalla lainaa, jotta ne olisivat selvinneet kaikista valtiovallan niille asettamista, jatkuvasti kasvavista velvoitteista. Useat yritykset olivat jo romahduksen partaalla, ja sadat pakenivat jo Suomesta esim yritys-ystävällisempään Viroon, jota Suomi uhkasi jo sodalla, jos se ei asettaisi yrityksilleen samanlaisia velvoitteita kuin Suomikin. Ja kansa huusi:"RIISTÄJÄT! TULKAA TAKAISIN!"
Ja tällöin oli taas vaalivuosi, joten Politiikot kuuntelivat kansan ääntä, ja kielsivät yrityksiä siirtämästä enää toimintojaan pois Suomesta, ja alkoivat antaa tukea yrityksille, jotka olivat vaikeuksissa, etteivät ne olisi romahtaneet ja karanneet Suomesta. Näin palasi Suomi taas monopolien tielle, ja talous suljettiin kilpailulta. Ja taas sai kansa tottua suuriin monopoliyrityksiin, suljettuihin markkinoihin, valtiovallan ja yritysmaailman keskinäiseen kyräilyyn ja keinotekoisen korkeisiin hintoihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ulkomainen suurpäoma omistaa yritykset. Elät 50-luvulla.
Päivitä itsesi 2000-luvulle pahvi!