Perustuslain mukaan ministerien pitää olla rehellisiksi ja taitavaksi tunnettuja kansalaisia. Luulisi, että ministereiltä odotetaan hyvää harkintakykyä. Hyvään harkintakykyyn kuuluu mm. se, että ajattelu ja ratkaisut ovat johdonmukaisia ja ristiriidattomia siinä mielessä, mihin ko. ministeri on myös aiemmin sitoutunut taikka luvannut.
Tunnetuin esimerkki huonoa harkintakykyä osoittaneesta ministeristä viime hallituksessa oli Liisa Hyssälä. Hän lupasi vaaleissa 300 euron korotusta kansaneläkkeisiin ja sitten kun hän pääsi aitiopaikalta ministerinä toteuttamaan tätä lupaustaan tuloksena oli 5 euron korotus. Mutta mennäänpä tähän hallitukseen ja otetaan joitain esimerkkiä harkintakyvyn pettämisestä.
Käsitellään ensin tuorein tapaus eli opetusministeri Sarkomaa. Hänen ratkaisuaan erota ministerin tehtävästä on pidetty vastuullisuutta ja rohkeutta osoittavana tekona. Siis Katainen ja kumppanit sitä sellaisena pitävät. Kukaan ei kuitenkaan kysy sitä, minkälaista harkintakykyä osoittaa se, että ylipäänsä suostuu tai pyrkii ministeriksi sellaisessa perhetilanteessa, missä asioiden yhteensovittaminen tulee olemaan hankalaa. Ei ole kysytty sitäkään, miksi ministeri Sarkomaa vasta jokunen kuukausi sitten oli kunnallisvaaliehdokkaana eli lisäämässä tätä kodin ulkopuolista taakkaansa. Ei kai sentään ole niin, että nämä perhesyyt ovat ilmaantuneet vasta nyt.
Tapaus Pekkarinen. Mauri Pekkarinen ministerinä sitoutui hallitusohjelmaan ja sen tuottavuusohjelmaan. Vähän aikaa sitten Pekkarinen kuitenkin sanoutui irti tuottavuusohjelman toteuttamisesta. Sitten tuli taas uusi uutinen siitä, että asia on sovittu hallituksen sisällä. Siis millä lailla sovittu? Tarkoittaako se sopiminen sitä, että kun Pekkarinen ensin ilmoitti, ettei hän voi missään tapauksessa omalta osaltaan toteuttaa tuottavuusohjelmaa, niin nyt hän sitten voikin sitä ehdottomasti toteuttaa. Minkälaista harkintakykyä tällainen venkoilu ministeriltä osoittaa?
Vapaavuori. Ministeri Vapaavuoren yksi aivan keskeinen ellei peräti keskeisin vaaliteema on ollut valtionhallinnon alueellistamispolitiikan vastustaminen. Helsingin rautatieasemallakin pyöri nykyisen luistinradan vieressä vaalivideo, missä mm. Vapaavuori kertoi estoitta näistä ajatuksistaan. Sitten sama mies lähtee mukaan hallitukseen, minkä keskeinen ohjelmakohta on alueellistamispolitiikan jatkaminen tässä suhteessa. Siis rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu kansalainen. Rehellisyyttä tuskin voi kumota sillä, että onnistuu taitavasti pettämään äänestäjiä.
Cronberg. Ministeri Cronberg on myös sitoutunut tähän samaan hallitusohjelmaan ja sen alueellistamistavoitteisiin. Näihin tavoitteisiin on kuulunut mm. hyvän hallintotavan noudattaminen ja siihen puolestaan on kuulunut se, ettei ketään irtisanota alueellistamisen takia siinäkään tapauksessa, ettei alueellistettavan viraston virkamies halua muuttaa työnsä perässä. Ministeri Cronberg on ottanut useampaankin otteeseen esille sen, että tällaiset niskuroivat virkamiehet pitäisi kylmästi irtisanoa. Nyt voi kysyä, mitä pitäisi tehdä sellaiselle ministerille, joka niskuroi hallitusohjelmaa vastaan.
Thors. Varsin erikoisen tempauksen järjesti RKP:n ministeri Astrid Thors. Hän protestoi Suomessa voimassa olevaa tupakkalainsäändäntöä vastaan tuomalla maahan Suomessa myynnin osalta laitonta nuuskaa. Thors nimenomaan kertoi kyseessä olevan protesti. Ministeri siis ryhtyy kansalaistottelemattomuuteen kettutyttöjen lailla. Tupakkatuotteiden repertuaaria pitäisi ilmeisesti laajentaa, jotta erilaiset suusyövätkin yleistyisivät. RKP:ssa ollaan tätä mieltä yleisemminkin. Aika omalaatuisesta harkintakyvystä ministerin tempaus on ainakin esimerkkinä.
Tunnetuin esimerkki huonoa harkintakykyä osoittaneesta ministeristä viime hallituksessa oli Liisa Hyssälä. Hän lupasi vaaleissa 300 euron korotusta kansaneläkkeisiin ja sitten kun hän pääsi aitiopaikalta ministerinä toteuttamaan tätä lupaustaan tuloksena oli 5 euron korotus. Mutta mennäänpä tähän hallitukseen ja otetaan joitain esimerkkiä harkintakyvyn pettämisestä.
Käsitellään ensin tuorein tapaus eli opetusministeri Sarkomaa. Hänen ratkaisuaan erota ministerin tehtävästä on pidetty vastuullisuutta ja rohkeutta osoittavana tekona. Siis Katainen ja kumppanit sitä sellaisena pitävät. Kukaan ei kuitenkaan kysy sitä, minkälaista harkintakykyä osoittaa se, että ylipäänsä suostuu tai pyrkii ministeriksi sellaisessa perhetilanteessa, missä asioiden yhteensovittaminen tulee olemaan hankalaa. Ei ole kysytty sitäkään, miksi ministeri Sarkomaa vasta jokunen kuukausi sitten oli kunnallisvaaliehdokkaana eli lisäämässä tätä kodin ulkopuolista taakkaansa. Ei kai sentään ole niin, että nämä perhesyyt ovat ilmaantuneet vasta nyt.
Tapaus Pekkarinen. Mauri Pekkarinen ministerinä sitoutui hallitusohjelmaan ja sen tuottavuusohjelmaan. Vähän aikaa sitten Pekkarinen kuitenkin sanoutui irti tuottavuusohjelman toteuttamisesta. Sitten tuli taas uusi uutinen siitä, että asia on sovittu hallituksen sisällä. Siis millä lailla sovittu? Tarkoittaako se sopiminen sitä, että kun Pekkarinen ensin ilmoitti, ettei hän voi missään tapauksessa omalta osaltaan toteuttaa tuottavuusohjelmaa, niin nyt hän sitten voikin sitä ehdottomasti toteuttaa. Minkälaista harkintakykyä tällainen venkoilu ministeriltä osoittaa?
Vapaavuori. Ministeri Vapaavuoren yksi aivan keskeinen ellei peräti keskeisin vaaliteema on ollut valtionhallinnon alueellistamispolitiikan vastustaminen. Helsingin rautatieasemallakin pyöri nykyisen luistinradan vieressä vaalivideo, missä mm. Vapaavuori kertoi estoitta näistä ajatuksistaan. Sitten sama mies lähtee mukaan hallitukseen, minkä keskeinen ohjelmakohta on alueellistamispolitiikan jatkaminen tässä suhteessa. Siis rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu kansalainen. Rehellisyyttä tuskin voi kumota sillä, että onnistuu taitavasti pettämään äänestäjiä.
Cronberg. Ministeri Cronberg on myös sitoutunut tähän samaan hallitusohjelmaan ja sen alueellistamistavoitteisiin. Näihin tavoitteisiin on kuulunut mm. hyvän hallintotavan noudattaminen ja siihen puolestaan on kuulunut se, ettei ketään irtisanota alueellistamisen takia siinäkään tapauksessa, ettei alueellistettavan viraston virkamies halua muuttaa työnsä perässä. Ministeri Cronberg on ottanut useampaankin otteeseen esille sen, että tällaiset niskuroivat virkamiehet pitäisi kylmästi irtisanoa. Nyt voi kysyä, mitä pitäisi tehdä sellaiselle ministerille, joka niskuroi hallitusohjelmaa vastaan.
Thors. Varsin erikoisen tempauksen järjesti RKP:n ministeri Astrid Thors. Hän protestoi Suomessa voimassa olevaa tupakkalainsäändäntöä vastaan tuomalla maahan Suomessa myynnin osalta laitonta nuuskaa. Thors nimenomaan kertoi kyseessä olevan protesti. Ministeri siis ryhtyy kansalaistottelemattomuuteen kettutyttöjen lailla. Tupakkatuotteiden repertuaaria pitäisi ilmeisesti laajentaa, jotta erilaiset suusyövätkin yleistyisivät. RKP:ssa ollaan tätä mieltä yleisemminkin. Aika omalaatuisesta harkintakyvystä ministerin tempaus on ainakin esimerkkinä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hyvin erikoisesta harkintakyvystä kertoo myös mammaministeri Lehtomäen oivallus tehtävänsä sisällöstä. Lehtomäkihän on ponnekkaasti ajanut hankkeita, joilla ympäristöä Lapissa tuhotaan. Toki hän on tässä toiminut ihan johdonmukaisesti ja sai näistä ansioistaan ympäristöjärjestöjen vuoden ympäristösiilipalkinnon.
Hyssälää en viitsi enempää käsitellä. Hänen kohdallaan on melkein hankalampi löytyy niitä kohtia, missä on mukana edes hitunen harkintakykyä. Listasta tulisi liian pitkä ja uuvuttava muulta osin.
Komeasti siteeraat perustuslakia päästäksesi listaamaan normaaliin politiikkaan kuuluvia asioita.
Sarkonmaata koskeva osuus oli minusta aika ala-arvoinen sinun kirjoittamaksesi.
Äänestäjien pettäminen on siis normaalia politiikkaa. Voi olla, mutta ei pidä ihmetellä sitten sitä, miksi ihmiset vieraantuvat politiikasta.
Miksi Sarkomaata koskeva osuus oli ala-arvoinen? Aamu-teeveessä joku naistutkijakin piti ristiriitaisena sitä, että Sarkomaa vastikään lisäsi työtaakkaansa olemalla kunnallisvaaliehdokkaana. Miksi sinusta ei saa kysyä sitä, miksei Sarkomaa miettinyt näitä kysymyksiä jo tarkemmin silloin, kun ryhtyi ministeriksi. Minähän otin esille harkintakyvyn ja siihen kai tämäkin asia kuuluu.
Pahoilla mielin totean sinun kielenkäyttöi ministerin pettämisestä täysin ala-arvoiseksi.
Olisin toivonut, ettei sinulta olisi tarvinnut tuollaista tekstiä lukea.
Kysymys hymiössä.
Sellainen hallitus, missä jokainen ministeri seisoo keskeisten vaaleissa antamiensa lupausten takana. Jos ei ole kykyä tai halua pitää lupauksiin, ei pidä ryhtyä ministeriksi. Hallituspaikkojen jako ja hallituksen värikartta voi olla ihan mikä vaan, kun nämä kriteerit täyttyvät. Kyse on poliittisesta kuluttajansuojasta eli siitä, että äänestäjä saa sen, mitä luvataan, jos lupaaja osallistuu hallitukseen.
Vain oikeistohallitus ja meillähän on hyvä sellainen.
Punikeista ei ole muuhun kuin Terijoen hallitukseen.
Meillähän on kai nyt tällainen oikeistohallitus ja se ei ainakaan täytä näitä kriteerejä. Onneksi meillä ei ole ollut koskaan Suomessa sellaisia punikkeja, jotka olisivat osallistuneet mihinkään Terijoen hallitukseen.
Ahtisaaren mainitsemia suomettumisajan demareita, heitä on hommissa vieläkin mm.Suomen pankissa...
Joo, nyt tulee heti mieleen eräs suomettumisajan keskeinen poliitikko, mutta ei hän kyllä demari ole. Voit arvuutella sitä kuka hän on. Yhden pisteen vinkkinä kerron, että hän on nykyisenkin porvarihallituksen ministerinä.
Olisiko ollut Paavo Lipponen, hän nimittäin kielsi suomalaisia politikkoja tervehtimästä Itävaltalaisia kolleegoja Jörg Haiderin päästyä sikäläiseen hallitukseen suuren vaalivoiton jälkeen.
Tämä oli sitä aitoa ja oikeaa suomettumista sanan varsinaisessa merkityksessä.
Voi kai sitä Lipposen toimintaa tuossa kohdin pitää suomettumisena. Tai pitäisikö sitä enemmän kutusta belgialisoitumiseksi taikka ranskalaistumiseksi taikka peräti juutalaisuudeksi. Oli nimittäin niin, että Jörg Haideria vastustettiin ylivoimaisesti eniten niissä maissa ja sellaisissa piireissä, joita natsi-Saksa aikoinaan polki saappaansa alle.
Mutta valitettavasti arvauksesi osui nyt väärään. Paavo Lipponen ei ole tämän porvarihallituksen ministeri. Ei hän ollut ministeri edellisessäkään hallituksessa. Nyt olen lisännyt valtavasti tietämystäsi, kun sait tällaisenkin sinulle entuudestaan tuntemattoman asian selväksi. Voi kyllä olla, ettet kykene tietämään oikeata vastausta, kun kerran luulit Lipposenkin olevan porvarihallituksen ministerinä.
Ymmärtääkseni sen hallituksen ministerit Inkeri Lehtinen, Tuure Lehén ja Armas Äikiä osallistuivat aktiivisesti Suomen politiikkaan sodan jälkeen. Lisäksi Poika Tuominen ainakin itse uskoi olleensa ehdolla jopa pääministeriksi.
PS. Olet sitten taas kerran siirtynyt juristeriaan. Vahinko
Olin väärässä tässä asiassa, kun en muistanut, että meillä oli kolme tällaista paluumuuttajaa. Näistä kai tämä Lehen oli merkittävin, mutta myös Lehtinen toimi aktiivisesti SKP:ssä sodan jälkeen. Äikäs lienee ollut alkoholisti, joka ei saanut Suomen kansalaisuutta.
Arvo Poika Tuominen muistaakseni kieltäytyi Stalinin kutsusta jo ennen talvisodan syttymistä, koska arvasi mistä on kyse.
Eli kyllä nuo kolme olivat Terijoen hallituksen punikkeja. Mielestäni heitä voi nimittää isänmaan pettureiksi. Onneksi tällaiset kommunistit eivät päässeet meillä koskaan valtaan.
Nyt on maailmankirjat sekaisin. Punajuristimme myöntää olleensa väärässä.
Väärässä punikkijuristimme toki on ollut yhtenään, mutta nyt jopa myöntää sen.
Tämähän on palstalla samanlainen päivä kuin se, jolloin OIva myönsi, että Jäätteenmäki sittenkin valehteli. Mikään ei siis ole pyhää, ei Oivan teesit eikä juristimme kaikkitietävyys ja umpiluisuus
MPP:tä turhan moiti. Kyllä hän pääos vastyaa itsestee.
Eilen eduskunnassa vapisi vasemmiston polvet kun Pekkarinen laukoi faktaa vallitsevasta taantumasta ja hallituksen toimista.
Filan ja Urpin kiukulla ei ollut rajoja mutta minkäs teet kun hallitus tekee Euroopan parasta lamantorjuntaa.
..ja PÄPÄTI PÄPÄTI.Avauksesi ei ollut edes tyhjän tynnyrin veroinen...
kepulainen, jolle ministerien harkintakyky ja lupausten pitäminen on yhdentekevä asia, jopa ansio. Me kaikki emme onneksi kepulaisia, joille asialla ei ole mitään merkitystä.
viisaammaksi siirtyä sivuun.
Tiedän, hän jo väsähti. Sen osoitti jo eräs seminaari hesassa, Tarja ei ollut enää iskukunnossa.
Suon hänelle ihan vapaasti sen, että väistyy sivummalle.
on ollut omiin odotuksiini nähden varsin umpisurkea puheenjohtaja kuten myös ministeri. Politiikka ei sittenkään liene hänen ominta aluettaan.
Vihreiden tulisi pitää kynsin hampain kiinni aatteelisesta keulakuvastaan eli Osmo Soininvaarasta. Hän on kyllä monta mittaa muita Vihreitä ylempänä.
Anni Sinnemäkeen en paljon toiveita asettaisi. Vihreillä näyttäisi olevan älyvoimaa miehissä kuten juuri Odessa ja Jyrki Kasvissa.
Nimittäin Paavo Lipponen. Hänhän lupasi puolittaa työttömyyden. Olosuhteet lupaukselle olivat poikkeuksellisen otolliset, sillä talous oli kääntynyt nousuun syvän laman jälkeen. Mutta eihän Paavo puolittanut työttömyytta.
Ylipäänsä odotat, että ministerien pitäisi olla yli-ihmisiä, ja silti toisaalla ilmoitat vihaavasti auktoriteetteja. Näitä voidaan pitää tietynlaisina yli-ihmisinä. Omassa toiminnassasi on siis löydettävissä ristiriitaisuuksia.
Suosittelen sinulle tutustumista esimerkiksi Lauri Viitaan:
"Jos jotain elämästä
sun suotiin oivaltaa,
niin riennä ohi tästä
ja etsi Jumalaa."
Muista, että elämä on kuin postimerkki. Kun postimerkkiin tulee virhe, se on arvokkaampi kuin virheetön. Samalla tavalla käy etiketin. Kun siihen tulee virhe, se on arvokkaampi kuin virheetön. Niin käy myös elämälle. Nuhteeton elämä on arvotonta.
Suosittelen sinulle myös kirkossa käyntiä. Se, että saarnaamaan osuisi mainio pappi, olisi asialle eduksi. Kirkko ei ole vieraantunut ihmisistä, vaan ihmiset ovat vieraantuneet kirkosta. Näin on käynyt siksi, että ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan omia virheitään, vaan mieluummin turruttavat mielensä alkoholilla, ylensyönnillä tai muilla vastaavilla tavoilla.
Upea saarna aukaisee silmät ja korvat ja lähettää pisimmälle mahdolliselle matkalle. Tuo matka, joka kestää koko jäljellä olevan elämän, vie syvälle omaan mieleen ja sieluun. Sillä matkalla joutuu kohtaamaan ilot ja riemut, surut ja murheet ja oppii antamaan anteeksi itselleen ja muille.
Jaahas, Mielipidepankki näemmä korkkasi perinteisen perjantaipullonsa jo aamupäivällä.
Henkilökohtaiselle ongelmallesi emme voi mitään, mutta ihan ystävällisenä neuvona voisi sanoa, että pysy palstalta pois kun sanottava loppuu ja pitää vain herjata herjaamisen vuoksi,
Toivottavasti korkki sulkeutuu ennen maanantaita ja saamme lukea sen selvän Mielipidepankin tarinoita, niissä sentään on järjen hiven