Rakkaudella osoitettu, tulipa paha mieli :´(
Onko lahja tai kirje
joskus virhe?
12533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin paljon kokemuksia, molemmista, sain osakseni vain pilkkaa ja ivaa.
väärä, kun aivan toiselta ihmiseltä on itse saanut toisenlaisen lahjan, kenelle sit ostaa vastalahjan, se on pahin sotku, mitä voi toiselle järjestää.
saattaa kaduttaa myöhemmin. Viisastuneena en naisille hevillä lahjoja osta.
..(tai kirje) ei olisi hyvä asia, jos se tuottaa mielihyvää sekä antajalle, että saajalle?
oli, kun eräs halusi antamansa lahjan takaisin.
Minkä ihmeen vuoksi antaa lahjaa..
En itse pyytäisi lahjaa takaisin, onhan se tunteiden ilmaisu..
..vaikka sukset menisi ristiin..lahja on lahja..
ei kai kukaan voi sellaista pahoilleen tulla ,vaikka ei voi sitä vastaan ottaakaan.
Mielestäni lahja tai kirje ei ole virhe muuta kuin jossakin ihan äärimmäisen poikkeustapauksessa.
Vika on siinä lahjan tai kirjeen saajassa jos hän suuttuu tai ei pidä.
Minun mielipiteeni.
saaja ei ollutkaan sen arvoinen ja lahjan antajalle tulee siitä paha mieli.
Että toisen tunteet olivat silloin aika pinnassa, ne ikävämmät.
antajasta?
- Ja jossei se mitään suoranaisesti pornoa oo jollekin täysin ventovieraalle.
Laitoinpa lahjan kera kirjeen, enkä vailla vastalahjaa saati sanaa ollut. Kerroin vain tunteeni, ikäväni, kaipuuni ja pyysin anteeksi tekemiäni asioita. Vaan niinpä vain vaille jäi edes kiitosta...Kai minä sitten loukkasin jotenkin vaikka lahjan saaja tiesi saavansa, asia jonka olin luvannut ja hän halunnut.
Niukat kiitokset tulivat juuri ja juuri vasta sitten kun tiedustelin saapuiko lahja edes perille. Ja jäihän siitä melko paha maku, enhän minä hältä mitään odottanut, en kirjoittanut kirjettä sillä, en kysynyt , en pyytänyt. Mutta tuostapa tiesin, etten koskaan kukaan ollutkaan, selvisi edes se, mutta sitä en tiennyt , että niin paljon minua halveksi.
Olen hyvin katkerasti oppinut tähän liittyviä asioita.
Enwsinnäkin kristinuskossa opetetaan, että rakkaus on lahja, ettei sitä voi ansaita. Lahja on siis jotain, mikä ei ole sama kuin ansaittu palkkio.
Kun rakastaa, haluaa antaa. Saaminen on silloin aivan epäolennaista.
Ongelma on se, että jos lahja loukkaa toisen ylpeyttä tahattomasti. Mies antaa naisella lahjan eikä nainen voi ottaa lahjaa, koska tuntee, ettei voi antaa mitään vastalahjaksi, ei rakkauttaan, ei vartaloaan, ei hellyyttään eikä edes ystävyyttään. Hän ei ymmärrä, että lahja ei ole ansaittava asia. Hän ei ymmärrä, että lahja on osoitus pyyteettömästä rakkaudesta.
Käytännössä edellinen tarkoittaa, että lahjan antaminen voi olla virhe. Se voi "osua omaan nilkkaan". On käsittämätöntä kuinka vaikeaa on rakastaa, kun ei saa rakastaa, kun rakkaus täytyy tukahduttaa, kun joutuu antamaan se kaikkein vaativimman ja kipeintä tekevän lahjan - luopumisen.
Voi helvetti!