perustusta mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus. Yrittäkääpäs vaan muuta! NII!
Ei ole mitään
muuta....
19494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Ps. 18:2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni".
http://www.kuopionseurakunnat.fi/files/kuopio/Tuomiokirkkoseurakunta_kuvat/tuomiokksrkesineisto.jpg
Ei vääryys sovi eikä valheellinen keplottelukaan...
Eikö seurakunnan pitäisi olla Totuuden patsas ja perustus, no kuinka siella sitten valhe ja vääryys asuu...
Ei ole Jeesuksessa vääryyttä. ei ole.
"1.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.
2.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.
3.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.
4.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni. "
Ole Theodor Moe 1904. Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.
Ei Jeesuksessa mutta seurakunnassamme on , ja melko vakavakin...
"1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.
4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.
5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.
6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.
7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.
8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina. "
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
Muttei silti pitäisi tappaa uskon veljiä ja sisaria kumminkaan... Tämä taistelu riehuuu seurakuntamme sisällä...
"1.
Rohkenethan, minkä maksoi,
ristin tielle lähteä,
rohkenethan, vaikka saisit
pilkkaa siitä kärsiä!
Jos on Jeesus Kristus tullut
sydämesi Herraksi,
kasva hänen armossansa,
tunnusta myös uskosi.
2.
Kuinka piiloon jäädä voisi
kalliolla kaupunki?
Kuinka jäisi maailmalta
huomaamatta uskosi?
Muista muiden pilkatessa:
aarteesi on verraton.
Ehkä pilkkaaja on itse
paljon vailla, rauhaton. 3.
Eihän löydy maailmasta
riemun syytä suurempaa
kuin on Jeesuksemme armo,
jonka usko omistaa.
Rohkeasti kaikkialla
uskon lampun loistaa suo,
muillekin näin tietä näytä
suuren armahtajan luo.
4.
Etsivä ja arka aina
Herran luokse tulla saa.
Heikon uskon, häilyväisen
Jeesus itse vahvistaa.
Puoleesi hän ristin tiellä
kääntää armokasvonsa.
Täällä kannat ristiäsi,
seppeleen saat taivaassa."
Lina Sandell 1858. Suom. 1869. Uud. Kauko Veikko Tamminen 1923, Anna-Maija Raittila 1962, 1984. Virsikirjan lisävihkoon 1963.
"1.
Rauha ei saavu, jos emme me taivu
Luojamme tahtoa noudattamaan.
Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse
ainoan turvamme melskeissä maan.
2.
Kiista ja ahneus maailman täyttää,
valta ja kilpailu vahvimpien.
Sorretut pelkäävät kadottavansa
elämän mielen ja tarkoituksen.
3.
Suola on mautonta, valheiden liejuun
totuuden puhtaus hukutetaan.
Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut
seuraasi heikkoja palvelemaan.
4.
Siksi on korkea aika nyt huutaa
kaikille meillekin: Seisahtukaa!
Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa,
rauhamme luojaa ja sovittajaa.
5.
Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse,
rauha on käskyissä Jumalan lain.
Totuus on syntynyt jouluna seimeen:
rauha ja autuus on Lapsessa vain. "
Marcus Lauesen 1973. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.
Kuljemme rinnatusten, mutta minua ei veljet ha sisaret usko jos jotakin sanon vaikka avioerosta, niin jopa kaakattavat kuin kanalauma...
Juu kuulun samaan Vanhoillislestadiolaisuuteen kuin sinäkin...
Mutta että olen huomannut Kynttilän jalasta kullan vähän lohkeilleen, niin se tuo eripuraisuutta kun sitä näyttää ja siitä huomauttaa...
Tietää ja ottaa itsellesi...
Rauha ei saavu, jos emme me taivu
Luojamme tahtoa noudattamaan.
Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse
ainoan turvamme melskeissä maan.
Mitä sanot aviortosta?
>>>jos jotakin sanon vaikka avioerosta, >>>
>>>aviortosta>>> = avioerosta
Niin avioerosta, mitä kummaa siinä olisi, ero kuin ero...
jos mies taikka vaimo räyhää, pettää ja hakkaa. Lähdettävä siitä on ja vietävä lapset turvaan.
Kun vajavaisuus lakkaa ja täydellisyys alkaa
1. Kor. 13:
"9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. "
1.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on riemu iäinen.
Siellä yhtyy pyhät kaikki
lauluihin enkelten.
Soi laulu valtava:
Pyhä on Jumala,
Herramme Sebaot!
2.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on tieto puutteeton.
Siellä saamme täysin nähdä,
millainen Herra on
kasvoista kasvoihin,
kasvoista kasvoihin,
Herramme Sebaot!
3.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on kaikki kirkasta.
Eipä auringonkaan paiste
niin ole loistava
kuin taivaan kirkkaus,
kuin taivaan kirkkaus,
Herramme Sebaot! 4.
Taivaan iloa, taivaan riemua
ei voida kuvailla.
Kaikki sanat ovat köyhät
kertomaan taivaasta,
sen juhlariemusta,
sen juhlariemusta,
oi Herra Sebaot!
5.
Siihen ilohon, siihen riemuhun
vie meidät, Herramme.
Ristinkuolemasi turva
suo, Jeesus, matkalle.
Aamen me veisaamme,
aamen me veisaamme,
oi Herra Sebaot!
Muutkin uskovaiset odotamme...
Onnellista matkaa perille saakka...
tämän kauniin joululaulun myötä:
http://www.youtube.com/watch?v=WRCOd2NgOws&feature=related
ensimmäinen yhteinen tanssimme:
http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg