Tuossa muuan pohtiva opiskelija kyselee kommenttejamme, ilmeisen vilpittömästi. Tuli halu kertoa hänelle jotain täältä minunkin naisen paikaltani. Avasin taas tämän tutun, mieliä kuohuttavan aiheen: Alkoholismi on sairaus (WHO, 1984).
Ensinnäkin. On tajuttava, että me täällä kirjoittavat olemme monenkirjava joukko enemmän tai vähemmän poikkeavia ihmisiä: masentuneita, katkeria, humalaisia, yksinäisiä, vihaisia, pettyneitä - ihmisiä, joihin ja joiden elämään päihteet ovat jälkensä jättäneet.
Kun alkoholismi sairaudeksi sanotaan, on ensimmäinen vastaväite, että joopa joo, hyvähän se on Jepen mennä sinne sairauskäsitteen taakse piiloon ja sanoa: Joo kato, oon pipi, siksi juon, nama nami. Mutta niin me raitistuneet emme asiaa vääristele. Olemme helvetillisen, liki tappavan syyllisyydentunteen jälkeen vain sen verran helpottuneita, että jaksamme jäädä henkiin, jaksamme ruveta riekale-elämäämme korjaamaan. Voimme tsempata: Minussa on tällainen vamma, vika, jota en itse ole itseeni tehnyt, en minä tätä halunnut.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, jossa lopullinen diagnoosi on tehtävä itse, vain itse. Se on koko perheen sairaus, sillä alkoholistin läheiset sairastuvat monenmoisiin persoonallisuutensa vääristymiin.
En tuota luennoinut, vaan puhuin ja puhun vain oman elämäni totta. Olen äiti, joka selvisin vuosikymmenten viinakoukustani 1989, Kalliolan kuntoutusklinikalla. Olin hirveän ennakkuluuloinen mm. AA-liikettä kohtaan, aivan samoin kuin nyt täällä tätä yhteisöä mollaavat ovat: Uskovaisten porukkaa, sekopäitä tuputtajia jne. Toivuttuani jaloilleni menin täkäläiseen AA-ryhmään, jonka olin oppinut tajuamaan vertaisryhmäksi siinä kuin sydäntautisilla, syöpäläisillä, diabeetikoilla jne on omat tukiryhmänsä. Oma korkeakoulunsa on oppia hyväksymään ne joskus niiiiiiin ärsyttävät AAlaiset, että voi että! Vaan missäs muualla suvaitsevaisuutta ja itsehillintää oppii kuin itsessään myrskynsilmässä!?
Kun alkoholistinen valhemaailmani jäi taakse, ostin kaikille lapsilleni Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa. Ja sanoin: Lukekaa ja aloittakaa pitkänpitkä paranemisprosessi, syyttäkää, vihatkaa vihanne puhki, antakaa "tulla turpiin" - ja parantukaa. Lukivat ja joku luki jatkotkin, menivät pari lasta terapiaan, ottivat puolisoikseen huume-ja viinahöyryisiä, joivat, erosivat - että semmoista on ollut. Kertaakaan Kalliolan jälkeen ei ole tarvinnut viinahimoa vastaan tapella, Kalliolaan jäivät myös monet pillerini.
Minun ehdoton suosikkilääkkeeni on hyvin yksinkertainen: Totuus. Pitää ruveta puhumaan itselleen totta itsestään. Vain totuus tekee vapaaksi. Vain. Yksin se ei oikein onnistu. Tarvitsemme toisiamme peileiksemme.
Otan sen riskin, että pitkästytän sinut lopullisesti, kun lainaan tähän Paul Schutzin sanat: "Kun lähimmäinen on meille pelkkää ilmaa, syöksymme harhakuvitelmien tyhjää tilaan. Lähimmäinen ei itse asiassa seiso meidän "tiellämme", vaan rotkon reunallasuojelusenkelinämme estämässä meitä liukumasta elämän tosiasioista harhakuvitelmiin".
Ensinnäkin. On tajuttava, että me täällä kirjoittavat olemme monenkirjava joukko enemmän tai vähemmän poikkeavia ihmisiä: masentuneita, katkeria, humalaisia, yksinäisiä, vihaisia, pettyneitä - ihmisiä, joihin ja joiden elämään päihteet ovat jälkensä jättäneet.
Kun alkoholismi sairaudeksi sanotaan, on ensimmäinen vastaväite, että joopa joo, hyvähän se on Jepen mennä sinne sairauskäsitteen taakse piiloon ja sanoa: Joo kato, oon pipi, siksi juon, nama nami. Mutta niin me raitistuneet emme asiaa vääristele. Olemme helvetillisen, liki tappavan syyllisyydentunteen jälkeen vain sen verran helpottuneita, että jaksamme jäädä henkiin, jaksamme ruveta riekale-elämäämme korjaamaan. Voimme tsempata: Minussa on tällainen vamma, vika, jota en itse ole itseeni tehnyt, en minä tätä halunnut.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, jossa lopullinen diagnoosi on tehtävä itse, vain itse. Se on koko perheen sairaus, sillä alkoholistin läheiset sairastuvat monenmoisiin persoonallisuutensa vääristymiin.
En tuota luennoinut, vaan puhuin ja puhun vain oman elämäni totta. Olen äiti, joka selvisin vuosikymmenten viinakoukustani 1989, Kalliolan kuntoutusklinikalla. Olin hirveän ennakkuluuloinen mm. AA-liikettä kohtaan, aivan samoin kuin nyt täällä tätä yhteisöä mollaavat ovat: Uskovaisten porukkaa, sekopäitä tuputtajia jne. Toivuttuani jaloilleni menin täkäläiseen AA-ryhmään, jonka olin oppinut tajuamaan vertaisryhmäksi siinä kuin sydäntautisilla, syöpäläisillä, diabeetikoilla jne on omat tukiryhmänsä. Oma korkeakoulunsa on oppia hyväksymään ne joskus niiiiiiin ärsyttävät AAlaiset, että voi että! Vaan missäs muualla suvaitsevaisuutta ja itsehillintää oppii kuin itsessään myrskynsilmässä!?
Kun alkoholistinen valhemaailmani jäi taakse, ostin kaikille lapsilleni Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa. Ja sanoin: Lukekaa ja aloittakaa pitkänpitkä paranemisprosessi, syyttäkää, vihatkaa vihanne puhki, antakaa "tulla turpiin" - ja parantukaa. Lukivat ja joku luki jatkotkin, menivät pari lasta terapiaan, ottivat puolisoikseen huume-ja viinahöyryisiä, joivat, erosivat - että semmoista on ollut. Kertaakaan Kalliolan jälkeen ei ole tarvinnut viinahimoa vastaan tapella, Kalliolaan jäivät myös monet pillerini.
Minun ehdoton suosikkilääkkeeni on hyvin yksinkertainen: Totuus. Pitää ruveta puhumaan itselleen totta itsestään. Vain totuus tekee vapaaksi. Vain. Yksin se ei oikein onnistu. Tarvitsemme toisiamme peileiksemme.
Otan sen riskin, että pitkästytän sinut lopullisesti, kun lainaan tähän Paul Schutzin sanat: "Kun lähimmäinen on meille pelkkää ilmaa, syöksymme harhakuvitelmien tyhjää tilaan. Lähimmäinen ei itse asiassa seiso meidän "tiellämme", vaan rotkon reunallasuojelusenkelinämme estämässä meitä liukumasta elämän tosiasioista harhakuvitelmiin".
Vastaukset 14
Vanhimmat
Että säästä noi ulkoaopitut jorinasi sinne siellä
niitä arvostetaan.Miksi et voi myöntää itsellesi olevasi vain tavallinen uskovainen.
Eihän tommoinen soopa auta ketään ,mene jakamaan
monisteitasi kadun kulmaan.
Menehän sinä Pikkuinen peuskouluun, jotta opit sanojesi semantiikkaa (= merkitystä). Ei siinä Virdahebo uskonnon pauloissa puhu!
Tarkoitin, että menehän PERUSKOULUUN.
sanojen merkitystä Billy w oppien mukaan.
Olisit ollut vähän kunnian himoisempi ja opiskellut vaikka filosofiaa.Jos haluat keskustella sanojen merkityksestä.
Kun murrosikäinen lapsi purkaa pahaa oloaan, hän hyökkää voimakkaimmin niitä vastaan joita eniten haluaisi rakastaa, eli omia vanhempiaan.
Paska musti ja paska faija tarjoavat ruuan, vaatteet, asunnon ja vielä turvallisuudentunteenkin, mutta silti murkku vaan nipottaa. Kun on paha olla, pyytää hän apua ainoalla osaamallaan tavalla, eli hyökkämällä auttajiaan vastaan.
Alkoholi aiheuttaa runsaasti juovalle juuri samanlaista pahaa oloa.
Tällainen alkoholi-ongelmainen purkaa tietenkin omaa pahaa oloaan juuri sinne, mistä toivoisi apua saavansa.
Ette´kai vaan yhdessa päättäneet antaa opetusta.
Kukakohan teidän kanssa uskaltaa olla livenä tekemisissä
Kylläpäs kävi just kuten arvelinkin: jossain päin älähtää ja reippaasti, kalikka kun osuu.
Mitähän varten te "fixut" täällä pyöritte? Minä ymmärrän että miksi, mutta tarttiskohan teidänkin se käsittää, aprikoin. Ehkä sitten joskus. Tai sitten ei.
Sinä Kunnian Himoisempi, tiedätkös että filosofiaakin opiskelin. Siksipä juuri tuli sinulle kirjoitettua.
KYllähän mieki rentoutukseen alkoholia käytän mutta en mielestäin oo alkoholisti, vai oonko alkoholisti?
Hyvä kirjoitus.
Tuo oli sinun toipumistiesi, ja hyvin on toiminut.
Siitä onnittelut.
Itse en ole ollut kuin katkon ja A-klinikan asiakkaana, enkä tule enää pyörimään niissä sen enempää kuin muissakaan.
Katkoltakin tuli muutaman kerran lähdettyä suoraan ryyppäämään, ja täkäläinen A-klinikka on näppärä, kun kerrosta alempana on kapakka, joten askeleet yläkerrasta usein johtivat suoraan alakertaan.
Vastaavasti kamraatit kertoivat kotiutumisistaan Kalliolasta, kun porukat lähtivät sieltä suoraan isompiin kyliin ryyppämään. Ei kaikki tietenkään.
Tässäkin ketjussa nähdään tavanomaista ja tuttua anti-AA-paloa ja kiihkoa.
Uutta ja outoa vastustetaan aina ja kaikkialla ennakkokäsityksien perusteella. Oma käytännön tietämys ja kokemus on pelkkä pintaraapaisu, eikä aina sitäkään.
Sama ilmiö nähdään tietotekniikka-palstalla, jossa on loputon rettelö Windows vs. Linux/Mac.
Vaihtoehtoista Linuxia vastustetaan henkeen ja vereen tietämättä siitä juuri mitään, ja Linuxin ilosanomaa jaetaan lähetyssaarnaajan paatoksella.
Molemmin puolin pääosin tunneperäistä mustamaalaamista.
Siellä ongelma on ratkaistu näppärästi Sodat-palstalla, jonne riitapukareiden ja lähetyssaarnaajien viestit voidaan viskoa, ellei poisteta.
Itseäni ei AA eikä myllyhoito (enää) hetkauta suuntaan eikä toiseen. Joillekin sopii, joillekin ei.
Olen aina ollut yksinäisen tien kulkija ja yksityisajattelija. Monikymmenvuotisen a-juomien läträämisen ja alamäen jälkeen hallinnoin juomistani yksin itse.
Tätä eivät tietenkään useimmat AA-laiset usko ikinä, vaan ovat varmoja turmiostani. Mitä ei ainakaan viinalla tule.
Palstalle toivoisi enemmän respektiä ja suvaitsevaisuutta.
Itse en ole AA:ssa käynytkään, ja tietoni siitä ovat vain lukemalla saatuja - eli ennakkokäsityksiä (ja myös -luuloja), joten pyrin pitämään mölyt mahassani aiheesta, jota kokemusperäisesti en tunne.
Sitä sopii toivoa muiltakin.
PS.
Tuon allekirjoitan täysin:
"Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, jossa lopullinen diagnoosi on tehtävä itse, vain itse."
Niin olen minäkin, suuri individualisti ja sepä on ollut joskus raskas taakka. Minun on aina ollut vaikeaa mihinkään muottiin mahtua tai pakkopullaan alistua. Ja siksi, juuri siksi, "alistuin" menemään AA-ryhmään, etten vain liian pulleaksi kasvaisi, ylpistyisi. Minua yksinkertaisesti pelotti, että nokkani nousee liian pystyyn ja kompastun itseeni.
En ikinä sano, että AA sopii kaikille. Muuan ystäväni lopetti AA:ssa käymisen todeten: Jos vielä tulen sinne, rupean ryyppäämään, en kestä sitä yhtä tyyppiä enää. Ystäväni on edelleen raittiina eikä käy AA::ssa. Mutta hän onkin fiksumpi, sosiaalisesti lahjakkaampi kuin minä.
Rohkenenpa kysyä (nyt siellä joku kyllä riemastuu ja haukkuja tulee mainostamisesta), oletko ehkä lukenut kirjan "Anna sanan kiertää", joka on elämänkerta Bill Wilsonista, AA:n perustajasta? Olisi tosi mukava kuulla, mitä sinä siitä mieltä olet. Etenkin luvut 5 ja 6 ovat AA:n historian kivijalkaa.
ÄLKÖÖN KUKAAN LUULKO, ETTÄ MAINOSTAN AA:ta. On suuri henkilökohtainen loukkaus, jos joku niin tekee. Jos puhun hyvää jostain asiasta, se ei tarkoita, että tätä hyvää pitää jokaisen maistaa ja siitä tykätä. Jos sanon, että kaurapuuro on hyvää, se ei tarkoita, etteikö muukin puuro vatsaa täytä ja ole hyvää. Mustavalkoisuus on alkoholistien ehkä suurin vamma jottas tiedämme.
Haukku ei haavaa tee jos vihainen koira ei purra saa, sanottiin ennen, ja kyllä se pitää paikkansa vieläkin.
Meitä on monta rotua ja jokainen räksyttää omalla tavallaan, siitä ei tulla pääsemään mihinkään. Itse yritin piiloutua pahalta maailmalta ja kaikenmaailman räksyttäjiltä alkoholiin. Päätin jopa pahimpina aikoinani juovani itseni hengiltä kun ajattelin, ettei sitä voi kukaan estää koska se on tavallaan sallittua ja laillista.
Estipä kuitenkin, nuo läheiset ihmiset, minun enkelini. Kun olin syöksymässä tuohon harhakuvitelmien tyhjään tilaan, pois arjesta ja tosiasioista. He seisovat nyt rotkoni reunalla, ei niin, että tuottaisin heille jatkuvaa surua, vaan iloa siitä, että me kaikki selvittiin.
Sieltä löytyy historiasta ja muista asiosta joista AA:ssa vaijetaan.Etkö yhtään ihmettele miksi AA:n historiaa käsitellään liikeen sisällä niin ylimalkaisesti.Tyyliin alussa billy loi maan ja taivaan...ect.
On neuvottu kuuklettamaan ennenkin ja on kuukletettu. Semmosta se on tässä ajassa, kaikkea sontaa mahtuu hyvienkin asioitten sekaan.
Ei tässä paljon tarttis patsastella jo senkään takia, kun kuuluu tähän ns. valkoiseen rotuun. Jos pitäis valkoisen miehen historiaa kuuklettaa, pitäisi äkkiä vaihtaa niin geeni- kuin kulttuuriperintöään. Niin hirveitä olemme kaikkialla pallollamme tehneet. Ylimalkaisia ollaan.