Olen juuri

Kyse on siis vakavasta yhteiskunnallisesta pulmasta.Kun tästä lamasta toivutaan seitsemän vuoden päästä niin tarvitaan asiansa osaavia työntekijöitä. Nyt olisi aika laittaa vehkeet iskuun,kouluttaa osaajia. Olemassa oleva tieto pitäisi siirtää seuraavalle polvelle,henkilökunnan pitäisi olla yrityksen vahvin voimavara.

Minun valintani on lähteminen. Olen kyllästynyt viittä pörssilukua kumartaviin johtajiin,olen kyllästynyt siihen ettei kukaan päätä mitään missään.
Meillä tehtiin radikaaleja leikkauksia. Minun pomoni sanottiin irti,kaksi muuta sai jäädä mutta se edellytti siirtymistä työntekijän vakanssille.Asia on suomalaisessa työmarkkinakäytännossä uusi,pannaan jätkä pankkiin. Monilla sairauskassoilla on sääntö,joka edellyttää 15 vuoden jäsenyyttä täysmääräisten etujen saamiseksi. Nämä "uudet" työläiset eivät sitä koskaan saavuta. Laissa ja käytännössä on aukko.

Rahaministeri ja valtiovalta on huolissaan tulevien aikojen työvoimasta. Se on aiheellista,kansan ikärakenne on laskettavissa. Minua houkutellaan jatkamaan työtäni 4,5 % eläkekertymällä. Toisessa vaakakupissa on raha,toisessa typerän työelämäkäytännön sietäminen. Minä valitsen lähtemisen. Minun ja minun pomojeni myötä teollisuuden yhdeltä sektorilta katoaa 110 vuotta asiantuntemusta. Se ei voi olla hyvä asia tulevia aikoja ajatellen.

Wäinää ei vituta. Ainoa asia joka minua tällä palstalla on vituttanut on puhe laiskoista kommunisteista. Nyt minulla on varaa siihen homeeriseen nauruun. Yhtiö pörssilistautuu,se tahtoo näyttää viisi hyvää tunnuslukua,yksi niistä on palkat. Raskaasta organisaatiosta on karsittu pois kolme johtajaa,kaksi ylempää toimihenkilöä ja kolme työnjohtajaa. Minua ei ole karsittu,minä lähden itse.

Te porvarit olette aina olleet sitä mieltä,että fiksut pärjää.Pärjäämisen mittana te olette pitäneet yrittämistä. Olen nyt tilanteessa,jossa työnantaja maksaa minulle vuoden ja kaksi kuukautta palkan kotiin. Se tarkoittaa,että voin ottaa kertyneet puolen vuoden vapaat rahana. Saan ikäänkuin katinkultaisen kädenpuristuksen ja sillä on suuri vaikutus eläkkeeseni. Samaan aikaan minun johtajilleni,päälliköilleni ja työnjohtajilleni jaetaan suoria lopputilejä. Olen alani ikoni,kun minä päätän lähteä niin sillä on merkitystä.
Jotkut typerykset sanovat kommunisteja laiskoiksi.Minun työnantajani kaiketi maksaa päästäkseen laiskasta kommunistista eroon.

Minulla on muutama idea,olenkin ilmoittautunut maaliskuun alusta lähtien yrittäjäkurssille. Rahan tekeminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa,yrittäjäkurssilla aionkin opetella lähinnä välistävetämistä ja veronkiertoa. En aio opetella sitä itseni takia,vuosi sitten kirjoitin pienen maapalan ostosta. Nyt se pannaan tuottamaan ja pojanpojalle hankitaan homma.
Hiljaa tulin tälle alalle ja hiljaa sieltä lähden. Mitä meistä vanhoista miehistä,mutta teitä lapsia on sääli. Ositettu,pilkottu ja yksinkertaistettu työ ei ole kenenkään muun etu,kuin omistajan. Firman ainoa tehtävähän on kuulemma tuottaa voittoa omistajalleen. Mitä siintä jos ihminen viettää kolmanneksen elämästään työpaikalla,hänenhän kuuluu ainoastaan tuottaa voittoa.

Sillä työllä ja tarmolla jonka olen laittanut tähän firmaan olisin pärjännyt missä tahansa.Jossakin muualla olisin pärjännyt kenties paremminkin. Käsittääkseni asiat ovat tasan. Olen tehnyt työn ja minulle on maksettu siitä. En katso olevani kiitollisuudenvelkaa kenellekään,minusta näin on hyvä.

Ainoa mikä kaihertaa on puhe laiskoista kommunisteista.