Kokoomus on juhlinut 90-vuotista taivaltaan suuren suosion saattelemana. Puolue on kookkaampi ja komeampi kuin koskaan ennen. Juhla jatkuu hallituksessa, sillä sielläkin kokoomus soittaa käytännössä ensi viulua, vaikka pääministerin roolia yrittää vielä toistaiseksi näytellä Matti Vanhanen (kesk).
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on yhtä hymyä. Sisäpolitiikan aloitteet ovat valtiovarainministerillä, ja hallituksen ulkopolitiikkaa johtaa vielä leveämmin hymyilevä kokoomuksen kukkopoika, ulkoministeri Alexander Stubb. Pääministeri vain myötäilee taustalla.
l
Keskusta kärsii kahden kärjen politiikastaan, mutta kokoomus menestyy nimenomaan monikärkipolitiikallaan. Kokoomus on arvopuolue, joka edustaa kaikkia mahdollisia arvoja. Se on olevinaan yhtä aikaa konservatiivinen, liberaalinen, kansallinen ja kansainvälinen puolue, jopa työväenpuolue. Sosiaalinen ja solidaarinenkin kuuluvat kokoomuslaiseen sanastoon; toivottavasti ei sentään sosialistinen.
Silloin kun on suosiossa, ei ole paljon väliä sillä mitä sanoo. Kaikki tulkitaan mediassakin aina parhain päin. Kokoomus vetoaa nykyään sekä nuoriin että vähän vanhempiin. Kysymys ei ole välttämättä arvoista, vaan onnistuneista henkilövalinnoista ja tavasta tehdä politiikkaa.
l
Sinivihreän porvarihallituksenkin alkutaival on ollut melko vaivatonta. Edellisten hallitusten talouden perintö oli niin hyvä, että siitä on ollut korkeasuhdanteessa helppo jatkaa. Todelliset vastoinkäymiset ovat vasta edessä.
Hallituksen kiistat valtion tuottavuusohjelmasta kertovat kuitenkin siitä, ettei keskusta enää tyydy nöyränä noudattamaan niitä nuotteja, joita valtiovarainministeriöstä asetellaan. Ei ollut yllätys, että irtioton teki nimenomaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, sillä keskustan vahvana miehenä hänellä jos kellä on siihen varaa.
Ja voin veikata, että jos Katainen on vähänkin viisas, hän antaa Pekkariselle periksi ja pienentää valtion palkkalistoilta vähennettävien määrää. Eihän ole mieltä halvaannuttaa esimerkiksi työvoimatoimistoja vaiheessa, jolloin niiden apua työttömille todella tullaan tarvitsemaan.
l
Vanhasen porvarihallitus on jo tähän mennessä joutunut ottamaan takapakkia muutamissa hankkeissaan. Esimerkiksi lasten päivähoidon nollamaksun poistamisesta se joutui luopumaan, kun oppositio median myötävaikutuksella nosti siitä suuren äläkän.
Viimeksi hallitus on perunut yritysten sukupolvenvaihdosten perintöverohuojennuksen, joka todettiin eriarvoisuudessaan jopa perustuslain vastaiseksi. Että se siitä kokoomuksenkin sosiaalisuudesta ja solidaarisuudesta, mutta onneksi perustuslaki opettaa. Vähän noloa kuitenkin koko hallituksen kannalta. Lohduttava lisäkevennys yleiseen perintöveroon ei mokaa miksikään muuta. Myös satojen miljoonien eurojen pikaiset verohelpotukset metsänomistajille toistaiseksi toteutumattomien puutullien varjolla viestivät tämän hallituksen eriarvoisesta linjasta.
Keskustan kriisiin on monta syytä. Erään lukijakirjeen mukaan keskusta sortui ja tulee sortumaan jatkossakin ympäristökysymyksiin. Keskustalaisten kontolle hän panee tuhoisan tehometsätalouden, vesiä pilaavan soitten ja metsien järjettömän ojittamisen sekä pyrkimykset viimeisten vapaiden vesistöjen lisärakentamiseksi, vaikka niiden sähköntuotantoteho olisi hyvinkin marginaalista.
l
Taloussyöksy voi muuttaa tasavallan poliittista ilmapiiriä nopeasti sekä hallituksen sisällä että laajemminkin. Taantuma ei ole enää eteisen ovella, vaan jo pirtin sisällä. Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen miinusmerkkinen talousennuste viestitti, että taantuma muuttuu pian lamaksi ja työntää lonkeronsa kaikkien kamareihin.
Muutokset puolueiden kannatuksessakin tapahtuvat aikaisempaa nopeammin. Vaikka kokoomus on nyt kunniansa huipulla, puolueen haaveet Jyrki Kataisesta seuraavana pääministerinä ja Sauli Niinistöstä tasavallan presidenttinä voivat lamavaikeuksien seurauksena häipyä savuna ilmaan.
Sdp:n Jutta Urpilaisen toivo on sen sijaan juuri lamassa.
l
P.S. Ilta-Sanomat teki ”Nobel-skandaalin” siitä, kun on käynyt ilmi, ettei Tarja Halonen mahtunut Martti Ahtisaaren Oslon juhlaseremonioihin kutsuman 30 vieraan joukkoon. Tasavallan presidentti olisi Osloon mennyt, jos olisi kutsuttu. Eikä kutsua kuulemma tullut sen vuoksi, että Tarja Halosen kannattajat pelasivat aikanaan Ahtisaaren ulos toiselta presidenttikaudelta.
Voisiko Nobel-palkittumme olla näin pikkusieluinen? Kun Nobel-palkintoa on tarkoitus juhlia vielä 18. joulukuuta presidentinlinnassa, jääkö ”Kauna-Martti” vuorostaan pois sieltä?
Jos tässä ”Nobel-skandaalissa” on vähänkin perää, se johtuu vain siitä, ettei näin pienen valtion sankari oikein kestä noin suurta palkintoa.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on yhtä hymyä. Sisäpolitiikan aloitteet ovat valtiovarainministerillä, ja hallituksen ulkopolitiikkaa johtaa vielä leveämmin hymyilevä kokoomuksen kukkopoika, ulkoministeri Alexander Stubb. Pääministeri vain myötäilee taustalla.
l
Keskusta kärsii kahden kärjen politiikastaan, mutta kokoomus menestyy nimenomaan monikärkipolitiikallaan. Kokoomus on arvopuolue, joka edustaa kaikkia mahdollisia arvoja. Se on olevinaan yhtä aikaa konservatiivinen, liberaalinen, kansallinen ja kansainvälinen puolue, jopa työväenpuolue. Sosiaalinen ja solidaarinenkin kuuluvat kokoomuslaiseen sanastoon; toivottavasti ei sentään sosialistinen.
Silloin kun on suosiossa, ei ole paljon väliä sillä mitä sanoo. Kaikki tulkitaan mediassakin aina parhain päin. Kokoomus vetoaa nykyään sekä nuoriin että vähän vanhempiin. Kysymys ei ole välttämättä arvoista, vaan onnistuneista henkilövalinnoista ja tavasta tehdä politiikkaa.
l
Sinivihreän porvarihallituksenkin alkutaival on ollut melko vaivatonta. Edellisten hallitusten talouden perintö oli niin hyvä, että siitä on ollut korkeasuhdanteessa helppo jatkaa. Todelliset vastoinkäymiset ovat vasta edessä.
Hallituksen kiistat valtion tuottavuusohjelmasta kertovat kuitenkin siitä, ettei keskusta enää tyydy nöyränä noudattamaan niitä nuotteja, joita valtiovarainministeriöstä asetellaan. Ei ollut yllätys, että irtioton teki nimenomaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, sillä keskustan vahvana miehenä hänellä jos kellä on siihen varaa.
Ja voin veikata, että jos Katainen on vähänkin viisas, hän antaa Pekkariselle periksi ja pienentää valtion palkkalistoilta vähennettävien määrää. Eihän ole mieltä halvaannuttaa esimerkiksi työvoimatoimistoja vaiheessa, jolloin niiden apua työttömille todella tullaan tarvitsemaan.
l
Vanhasen porvarihallitus on jo tähän mennessä joutunut ottamaan takapakkia muutamissa hankkeissaan. Esimerkiksi lasten päivähoidon nollamaksun poistamisesta se joutui luopumaan, kun oppositio median myötävaikutuksella nosti siitä suuren äläkän.
Viimeksi hallitus on perunut yritysten sukupolvenvaihdosten perintöverohuojennuksen, joka todettiin eriarvoisuudessaan jopa perustuslain vastaiseksi. Että se siitä kokoomuksenkin sosiaalisuudesta ja solidaarisuudesta, mutta onneksi perustuslaki opettaa. Vähän noloa kuitenkin koko hallituksen kannalta. Lohduttava lisäkevennys yleiseen perintöveroon ei mokaa miksikään muuta. Myös satojen miljoonien eurojen pikaiset verohelpotukset metsänomistajille toistaiseksi toteutumattomien puutullien varjolla viestivät tämän hallituksen eriarvoisesta linjasta.
Keskustan kriisiin on monta syytä. Erään lukijakirjeen mukaan keskusta sortui ja tulee sortumaan jatkossakin ympäristökysymyksiin. Keskustalaisten kontolle hän panee tuhoisan tehometsätalouden, vesiä pilaavan soitten ja metsien järjettömän ojittamisen sekä pyrkimykset viimeisten vapaiden vesistöjen lisärakentamiseksi, vaikka niiden sähköntuotantoteho olisi hyvinkin marginaalista.
l
Taloussyöksy voi muuttaa tasavallan poliittista ilmapiiriä nopeasti sekä hallituksen sisällä että laajemminkin. Taantuma ei ole enää eteisen ovella, vaan jo pirtin sisällä. Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen miinusmerkkinen talousennuste viestitti, että taantuma muuttuu pian lamaksi ja työntää lonkeronsa kaikkien kamareihin.
Muutokset puolueiden kannatuksessakin tapahtuvat aikaisempaa nopeammin. Vaikka kokoomus on nyt kunniansa huipulla, puolueen haaveet Jyrki Kataisesta seuraavana pääministerinä ja Sauli Niinistöstä tasavallan presidenttinä voivat lamavaikeuksien seurauksena häipyä savuna ilmaan.
Sdp:n Jutta Urpilaisen toivo on sen sijaan juuri lamassa.
l
P.S. Ilta-Sanomat teki ”Nobel-skandaalin” siitä, kun on käynyt ilmi, ettei Tarja Halonen mahtunut Martti Ahtisaaren Oslon juhlaseremonioihin kutsuman 30 vieraan joukkoon. Tasavallan presidentti olisi Osloon mennyt, jos olisi kutsuttu. Eikä kutsua kuulemma tullut sen vuoksi, että Tarja Halosen kannattajat pelasivat aikanaan Ahtisaaren ulos toiselta presidenttikaudelta.
Voisiko Nobel-palkittumme olla näin pikkusieluinen? Kun Nobel-palkintoa on tarkoitus juhlia vielä 18. joulukuuta presidentinlinnassa, jääkö ”Kauna-Martti” vuorostaan pois sieltä?
Jos tässä ”Nobel-skandaalissa” on vähänkin perää, se johtuu vain siitä, ettei näin pienen valtion sankari oikein kestä noin suurta palkintoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Helsingin Sanomien mukaan Ahtisaari kutsui hallituksen edustajat tilaisuuteen sen vuoksi, että juuri hallitus oli esittänyt Nobelia hänelle. Peresidentin kutsuminen ei tässä yhteydessä tullut mieleenkään kun vieraslistaa piti muutenkin karsia rankasti.
Kirjoituksen muihin osiin lisäisin vain sen, että hallituksessa on selvästi kahden tai jopa kolman kerroksen ministereitä. Paistattelijat, työntekijät ja tumpelot. Jokainen saa mielessään laatia sopivan listan, mutta toivottavasti ei anna puoluekannan olla ratkaiseva arvostelun peruste. Silloin saattaa yllättyä.
Osaa syödä veitsellä ja haarukalla. Tottuneet raapimaan pakin pohjaa lusikka-haarukka systeemillä...