Tavispuolue jyrää Norjassa
Edistyspuolue Fremskrittpartiet vastaa yhdellä kertaa sekä vuonojen maan muutoshaluun että muutosvastarintaan. Perussuomalaisten vastine ratsastaa kohti vaalivoittoa maahanmuuttajaennakkoluuloilla ja ympäristöskeptisyydellä.
HELI SATULI
Oslo
NORJAN PERSUT. Norjalaisen Fremskrittspartien (FrP) eli Edistyspuolueen nousu on todellinen politiikan tuhkimotarina. Pienestä protestipuolueesta on paisunut parissa vuodessa jätti, joka ahmii äänestäjiä niin oikealta kuin vasemmalta, vanhoista ja nuorista. Gallupeissa maan suurin oppositiopuolue nauttii yli 30 prosentin kannatusta. Puolueen povataankin nousevan hallitukseen ensi vuoden parlamenttivaaleissa.
– Mutta kaikki muut norjalaiset puolueet ovat sanoneet kiitos ei hallitusyhteistyölle FrP:n kanssa, huomauttaa vaali- ja puolueprofessori Jon Helge Lesjø.
Lesjø on yksi Norjan johtavista puoluepolitiikan tutkijoista. Mies kaivetaan naftaliinista viimeistään vaalien alla tulkkaamaan gallupeja tv-kanaville.
Ilmastonmuutos
on pötyä
Syy muiden puolueiden kylmään asenteeseen löytyy FrP:n poliittisista linjauksista. Ilmastonmuutosta ei ole puolueen mukaan osoitettu todeksi, eikä ilmaston lämpeneminen ole ihmisen aiheuttamaa. Lisäksi Norjan rajat tulisi sulkea maahanmuuttajilta ja julkinen tuki kulttuurille lopettaa. FrP itse haluaa hallitusyhteistyöhön kokoomuksen norjalaisen sisarpuolueen Høyren kanssa, mutta moiset kannat eivät ole Høyren nieltävissä.
Lesjøn mukaan Edistyspuolue on ainutlaatuinen yhdistelmä sosialistista valtion holhousta ja markkinaliberalismia. Puolue on konservatiivisempi ja kristillisempi kuin mikään muu Norjan puolueista..
– Alussa FrP kapinoi valtion valtaa vastaan. Kannatus vaihteli vaaleista toiseen kahdesta kymmeneen prosenttiin, 2000-luvun alussa tapahtui takinkääntö. Nyt puolue haluaakin säilyttää norjalaisen hyvinvointivaltiomallin, selvittää Lesjø.
Kun muut puolueet haluavat säästää Norjan öljyrahaston varat suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuun, FrP haluaa laittaa rahat likoon. Valtion on taattava jokaiselle vanhukselle pääsy ilmaiseen, korkeatasoiseen hoitokotiin, on satsattava tiestöön ja lopettava kehitysapu. Suuret lupaukset selittävät kuitenkin vain osaksi populistipuolueen huiman suosion.
– FrP on moderni mediapuolue. Sen johtaja on kuin tv:tä varten rakennettu tuote. Karismaattinen, nopeaälyinen ja taitava kärjistämään.
Puolue henkilöityi 28 vuoden ajan perustajansa, Carl I. Hagenin hahmoon. Hagenin väistyessä 2006 puheenjohtajan pallilta moni norjalainen uskoi koko FrP:n olevan mennyttä. Mutta toisin kävi. Uusi johtaja, nelikymppinen oslolaisnainen Siv Jensen on median edessä vähintään yhtä kotonaan – kieli on yksinkertaista ja asiat mustavalkoisia.
Petroolipopulismia
Norjalaiset ovat puolueuskollista väkeä. Äänestyskäyttäytyminen pysyy vakaana jopa sukupolvesta toiseen. Kerran menetettyä äänestäjää ei noin vain saa takaisin. Siksi etenkin Høyre on Edistyspuolueen suosiosta huolissaan.
Høyre ei pärjää FrP:n populistiselle retoriikalle, mutta yhtä lailla äänestäjiä on menettänyt työväenpuolue. Edistyspuolue onkin jo ehtinyt julistautua 2000-luvun työläisen puolueeksi.
– Edistyspuolueen slogan For folk flest eli kansan enemmistölle kiteyttää hyvin, millä asenteella puolue äänestäjiä kalastelee. Ehdokkaina on muita puolueita enemmän miehiä ja alemman koulutustason omaavia, valottaa Lesjø.
Äänestäjät löytyvät Oslon lähiöistä ja Norjan rannikkoalueilta. Mitä parempi on koulutustaso, sitä epätodennäköisemmin norjalainen äänestää FrP: tä. Lesjø myöntää Edistyspuolueen olevan monessa suhteessa Perussuomalaisten kaksonen. Mutta politiikan tutkija ei usko Perussuomalaisten yltävän FrP:n kaltaisiin suosiolukemiin. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tarvetta Norjan kaltaiseen tuuletukseen. 40 vuotta saman puolueen valtaa saa minkä tahansa yhteiskunnan ummehtumaan.
– Sitä paitsi populistiset puolueet kasvattavat kannatustaan kaikkialla Euroopassa, Lesjø muistuttaa.
Vahvoja äärioikeistopuolueita löytyy Norjan lisäksi ainakin Britanniasta, Italiasta, Itävallasta, Romaniasta, Puolasta, Hollannista ja Tanskasta. Lesjø syyttää ilmiöstä globalisaatiota. Maailmasta on tullut niin monimutkainen, monikulttuurinen ja hektinen paikka, ettei tavallinen ihminen enää hallitse yhtälöä. Vaaliprofessorin mukaan populistiset puolueet tarjoavat retoriikallaan monelle vastauksen.
Lesjø ennustaa populistipuolueiden nousun näkyvän myös ensi kesän eurovaaleissa. Jos taloustaantuma äityy nykyistä pahemmaksi, populistiset äärioikeisto- ja äärivasemmistopuolueet käyttävät kansan katkeroitumista käyttövoimanaan.
Musta kulta laiskistaa
TYÖMORAALI. Öljyn osuus Norjan viennistä oli viime vuonna 60 prosenttia. Musta kulta tuo Norjan valtiolle valtavasti rahaa ja kultamitalisijan maailman rikkaimpien maiden listalla. Öljyrahasto karttuu joka vuosi yli 500 miljardilla Norjan kruunulla eli 56 miljardilla eurolla. Ainakaan toistaiseksi rahasampo ei yski ja maa saa rauhassa perustaa taloutensa öljyn varaan.
– Norjan ongelma ei ole rahan tai työn puute, vaan työn tekemisen puute, toteaa Norjan johtava energiapolitiikan asiantuntija Ole Gunnar Austvik.
Sairaat lomat
Viisi vuotta Lillehammerin kaupunginvaltuustossa ja reilun vuoden lääninvaltuustossa istunut suomalainen Sanna Sarromaa allekirjoittaa Austvikin diagnoosin norjalaisten alhaisesta työmoraalista. Ehtymätön musta kulta laiskistaa.
– Tilastojen mukaan yksi kymmenestä norjalaisesta kuntasektorin työntekijästä on joka päivä sairaslomalla. Suomalaisena en voi ymmärtää myöskään Norjassa yleistä tapaa hakea lääkäriltä sairaslomaa heti, kun tietää olevansa raskaana.
Norjalaisen työelämän leppoisuuteen on selkeä syy. Maalla on aina mennyt hyvin, eikä leikkauksiin ole ollut tarvetta. Työpaikan menettämisen pelon sijaan työntekijä on voinut keskittyä vaatimaan parannuksia. Toinen syy löytyy tutkijana työskentelevän Sarromaan mukaan vallitsevasta puoluepolitiikasta. Yli 40 vuotta työväenpuolueen valtaa on tehnyt tehtävänsä. Norjalaiset haluavat muutosta.
– Demokratia on kääntynyt Norjassa itseään vastaan. Tasapäistämisfilosofian mukaan kaikilla on mentävä yhtä hyvin – tai huonosti. Mitään päätöstä ei voida tehdä ilman, että kysytään kansan mielipidettä. Tämä näkyy kaikessa päätöksenteossa yrityksistä kouluihin ja kuntaliitoksiin, selventää Sarromaa, jonka edustama liberaalipuolue Venstre on Norjan puolueista ainoa, joka ei ole menettänyt kannattajiaan populistiselle Fremskrittpartielle.
Reilun neljän miljoonan asukkaan Norjassa on yli 450 kuntaa. Kuntaliitot olisivat välttämättömiä, mutta ne ovat mahdollisia vain kansanäänestyksen kautta. Liitoshankkeet pääsevät harvoin edes kansan äänestettäviksi, saati että kuntien määrä vähenisi.
Kansa päättää
EU:sta
Sarromaa toivoo taloustaantuman edes hieman herättelevän norjalaisia. Vaikka finanssikriisi tuli öljymaahan myöhässä, koettelee taantuma myös vientivetoista Norjaa. Asuntolainojen korot liikkuvat 7,5 prosentissa ja Norjan öljyrahasto on menettänyt arvoaan niin, että jokaisen norjalaisen öljyrahasto-osuus on vähentynyt 100 000 kruunulla. Kansallinen elvytyspaketti hyväksyttiin sekin pari viikkoa sitten.
Mutta entä se EU-jäsenyys? Toisin kuin muissa Euroopan maissa, finanssikriisi on vain lisännyt norjalaisten EU-vastaisuutta.
– Perustuslain mukaan unioniin voidaan liittyä vain kansanäänestyksellä. Jos asia olisi hallituksen päätettävissä, olisimme jo EU-jäseniä, väittää Austvik.
Tosin Austvikin näkökulmasta Norja on jo EU:n sisällä. Toiset valtiot eivät ole mukana eurossa tai Schengenissä ja varsinainen ydinjoukko on pieni. Mutta energia-asiantuntijan mielestä aika on ajanut ETA-sopimuksen ohi ja Norjankin on taivuttava. Nyt moni norjalainen ei edes tiedä, että maa joutuu ETA-sopimuksen myötä noudattamaan 2/3 EU:n lainsäädännöstä, mutta ei saa osallistua direktiivien laatimiseen. Jäsenyyshakemus ei kolahda komission postiluukkuun kuitenkaan lähivuosina.
– Norjalaisten perusasenteen pitää ensin muuttua. Meillä olisi paljon opittavaa Suomelta. Olette itsenäisiä ja nopeita tekemään päätöksiä. Norjalaiset ovat sitku-mutku -kansaa, hymähtää Austvik. (HS
Edistyspuolue Fremskrittpartiet vastaa yhdellä kertaa sekä vuonojen maan muutoshaluun että muutosvastarintaan. Perussuomalaisten vastine ratsastaa kohti vaalivoittoa maahanmuuttajaennakkoluuloilla ja ympäristöskeptisyydellä.
HELI SATULI
Oslo
NORJAN PERSUT. Norjalaisen Fremskrittspartien (FrP) eli Edistyspuolueen nousu on todellinen politiikan tuhkimotarina. Pienestä protestipuolueesta on paisunut parissa vuodessa jätti, joka ahmii äänestäjiä niin oikealta kuin vasemmalta, vanhoista ja nuorista. Gallupeissa maan suurin oppositiopuolue nauttii yli 30 prosentin kannatusta. Puolueen povataankin nousevan hallitukseen ensi vuoden parlamenttivaaleissa.
– Mutta kaikki muut norjalaiset puolueet ovat sanoneet kiitos ei hallitusyhteistyölle FrP:n kanssa, huomauttaa vaali- ja puolueprofessori Jon Helge Lesjø.
Lesjø on yksi Norjan johtavista puoluepolitiikan tutkijoista. Mies kaivetaan naftaliinista viimeistään vaalien alla tulkkaamaan gallupeja tv-kanaville.
Ilmastonmuutos
on pötyä
Syy muiden puolueiden kylmään asenteeseen löytyy FrP:n poliittisista linjauksista. Ilmastonmuutosta ei ole puolueen mukaan osoitettu todeksi, eikä ilmaston lämpeneminen ole ihmisen aiheuttamaa. Lisäksi Norjan rajat tulisi sulkea maahanmuuttajilta ja julkinen tuki kulttuurille lopettaa. FrP itse haluaa hallitusyhteistyöhön kokoomuksen norjalaisen sisarpuolueen Høyren kanssa, mutta moiset kannat eivät ole Høyren nieltävissä.
Lesjøn mukaan Edistyspuolue on ainutlaatuinen yhdistelmä sosialistista valtion holhousta ja markkinaliberalismia. Puolue on konservatiivisempi ja kristillisempi kuin mikään muu Norjan puolueista..
– Alussa FrP kapinoi valtion valtaa vastaan. Kannatus vaihteli vaaleista toiseen kahdesta kymmeneen prosenttiin, 2000-luvun alussa tapahtui takinkääntö. Nyt puolue haluaakin säilyttää norjalaisen hyvinvointivaltiomallin, selvittää Lesjø.
Kun muut puolueet haluavat säästää Norjan öljyrahaston varat suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuun, FrP haluaa laittaa rahat likoon. Valtion on taattava jokaiselle vanhukselle pääsy ilmaiseen, korkeatasoiseen hoitokotiin, on satsattava tiestöön ja lopettava kehitysapu. Suuret lupaukset selittävät kuitenkin vain osaksi populistipuolueen huiman suosion.
– FrP on moderni mediapuolue. Sen johtaja on kuin tv:tä varten rakennettu tuote. Karismaattinen, nopeaälyinen ja taitava kärjistämään.
Puolue henkilöityi 28 vuoden ajan perustajansa, Carl I. Hagenin hahmoon. Hagenin väistyessä 2006 puheenjohtajan pallilta moni norjalainen uskoi koko FrP:n olevan mennyttä. Mutta toisin kävi. Uusi johtaja, nelikymppinen oslolaisnainen Siv Jensen on median edessä vähintään yhtä kotonaan – kieli on yksinkertaista ja asiat mustavalkoisia.
Petroolipopulismia
Norjalaiset ovat puolueuskollista väkeä. Äänestyskäyttäytyminen pysyy vakaana jopa sukupolvesta toiseen. Kerran menetettyä äänestäjää ei noin vain saa takaisin. Siksi etenkin Høyre on Edistyspuolueen suosiosta huolissaan.
Høyre ei pärjää FrP:n populistiselle retoriikalle, mutta yhtä lailla äänestäjiä on menettänyt työväenpuolue. Edistyspuolue onkin jo ehtinyt julistautua 2000-luvun työläisen puolueeksi.
– Edistyspuolueen slogan For folk flest eli kansan enemmistölle kiteyttää hyvin, millä asenteella puolue äänestäjiä kalastelee. Ehdokkaina on muita puolueita enemmän miehiä ja alemman koulutustason omaavia, valottaa Lesjø.
Äänestäjät löytyvät Oslon lähiöistä ja Norjan rannikkoalueilta. Mitä parempi on koulutustaso, sitä epätodennäköisemmin norjalainen äänestää FrP: tä. Lesjø myöntää Edistyspuolueen olevan monessa suhteessa Perussuomalaisten kaksonen. Mutta politiikan tutkija ei usko Perussuomalaisten yltävän FrP:n kaltaisiin suosiolukemiin. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tarvetta Norjan kaltaiseen tuuletukseen. 40 vuotta saman puolueen valtaa saa minkä tahansa yhteiskunnan ummehtumaan.
– Sitä paitsi populistiset puolueet kasvattavat kannatustaan kaikkialla Euroopassa, Lesjø muistuttaa.
Vahvoja äärioikeistopuolueita löytyy Norjan lisäksi ainakin Britanniasta, Italiasta, Itävallasta, Romaniasta, Puolasta, Hollannista ja Tanskasta. Lesjø syyttää ilmiöstä globalisaatiota. Maailmasta on tullut niin monimutkainen, monikulttuurinen ja hektinen paikka, ettei tavallinen ihminen enää hallitse yhtälöä. Vaaliprofessorin mukaan populistiset puolueet tarjoavat retoriikallaan monelle vastauksen.
Lesjø ennustaa populistipuolueiden nousun näkyvän myös ensi kesän eurovaaleissa. Jos taloustaantuma äityy nykyistä pahemmaksi, populistiset äärioikeisto- ja äärivasemmistopuolueet käyttävät kansan katkeroitumista käyttövoimanaan.
Musta kulta laiskistaa
TYÖMORAALI. Öljyn osuus Norjan viennistä oli viime vuonna 60 prosenttia. Musta kulta tuo Norjan valtiolle valtavasti rahaa ja kultamitalisijan maailman rikkaimpien maiden listalla. Öljyrahasto karttuu joka vuosi yli 500 miljardilla Norjan kruunulla eli 56 miljardilla eurolla. Ainakaan toistaiseksi rahasampo ei yski ja maa saa rauhassa perustaa taloutensa öljyn varaan.
– Norjan ongelma ei ole rahan tai työn puute, vaan työn tekemisen puute, toteaa Norjan johtava energiapolitiikan asiantuntija Ole Gunnar Austvik.
Sairaat lomat
Viisi vuotta Lillehammerin kaupunginvaltuustossa ja reilun vuoden lääninvaltuustossa istunut suomalainen Sanna Sarromaa allekirjoittaa Austvikin diagnoosin norjalaisten alhaisesta työmoraalista. Ehtymätön musta kulta laiskistaa.
– Tilastojen mukaan yksi kymmenestä norjalaisesta kuntasektorin työntekijästä on joka päivä sairaslomalla. Suomalaisena en voi ymmärtää myöskään Norjassa yleistä tapaa hakea lääkäriltä sairaslomaa heti, kun tietää olevansa raskaana.
Norjalaisen työelämän leppoisuuteen on selkeä syy. Maalla on aina mennyt hyvin, eikä leikkauksiin ole ollut tarvetta. Työpaikan menettämisen pelon sijaan työntekijä on voinut keskittyä vaatimaan parannuksia. Toinen syy löytyy tutkijana työskentelevän Sarromaan mukaan vallitsevasta puoluepolitiikasta. Yli 40 vuotta työväenpuolueen valtaa on tehnyt tehtävänsä. Norjalaiset haluavat muutosta.
– Demokratia on kääntynyt Norjassa itseään vastaan. Tasapäistämisfilosofian mukaan kaikilla on mentävä yhtä hyvin – tai huonosti. Mitään päätöstä ei voida tehdä ilman, että kysytään kansan mielipidettä. Tämä näkyy kaikessa päätöksenteossa yrityksistä kouluihin ja kuntaliitoksiin, selventää Sarromaa, jonka edustama liberaalipuolue Venstre on Norjan puolueista ainoa, joka ei ole menettänyt kannattajiaan populistiselle Fremskrittpartielle.
Reilun neljän miljoonan asukkaan Norjassa on yli 450 kuntaa. Kuntaliitot olisivat välttämättömiä, mutta ne ovat mahdollisia vain kansanäänestyksen kautta. Liitoshankkeet pääsevät harvoin edes kansan äänestettäviksi, saati että kuntien määrä vähenisi.
Kansa päättää
EU:sta
Sarromaa toivoo taloustaantuman edes hieman herättelevän norjalaisia. Vaikka finanssikriisi tuli öljymaahan myöhässä, koettelee taantuma myös vientivetoista Norjaa. Asuntolainojen korot liikkuvat 7,5 prosentissa ja Norjan öljyrahasto on menettänyt arvoaan niin, että jokaisen norjalaisen öljyrahasto-osuus on vähentynyt 100 000 kruunulla. Kansallinen elvytyspaketti hyväksyttiin sekin pari viikkoa sitten.
Mutta entä se EU-jäsenyys? Toisin kuin muissa Euroopan maissa, finanssikriisi on vain lisännyt norjalaisten EU-vastaisuutta.
– Perustuslain mukaan unioniin voidaan liittyä vain kansanäänestyksellä. Jos asia olisi hallituksen päätettävissä, olisimme jo EU-jäseniä, väittää Austvik.
Tosin Austvikin näkökulmasta Norja on jo EU:n sisällä. Toiset valtiot eivät ole mukana eurossa tai Schengenissä ja varsinainen ydinjoukko on pieni. Mutta energia-asiantuntijan mielestä aika on ajanut ETA-sopimuksen ohi ja Norjankin on taivuttava. Nyt moni norjalainen ei edes tiedä, että maa joutuu ETA-sopimuksen myötä noudattamaan 2/3 EU:n lainsäädännöstä, mutta ei saa osallistua direktiivien laatimiseen. Jäsenyyshakemus ei kolahda komission postiluukkuun kuitenkaan lähivuosina.
– Norjalaisten perusasenteen pitää ensin muuttua. Meillä olisi paljon opittavaa Suomelta. Olette itsenäisiä ja nopeita tekemään päätöksiä. Norjalaiset ovat sitku-mutku -kansaa, hymähtää Austvik. (HS
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.