joilla on kerrottavaa entisen neuvostoliiton ajoilta, kärsimyksistään niin siviili- kuin
leirielämästä.
Onko olemassa yhtään positiivista kertomusta
tuon työläisten ihannevaltion ajasta?
leirielämästä.
Onko olemassa yhtään positiivista kertomusta
tuon työläisten ihannevaltion ajasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
asti...
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/Elämä oli ihanaa - sitten tuli Gorbatshov/HS20041111SI1UL04lrq
positiivisena. Jotkut kuvittelevat elämän olleen niiden kommunismin ihannejulisteiden mukaista joita maalattuja kuvia täälläkin joskus näki ja jota kommunistinen realismi taiteessa toi esiin. Ne olivat kuitenkin kaukana arjesta, jotain johon mielikuvituksessa pyrittiin mutta joka todellisuudessa aina vaan karkasi kauemmaksi.
Oli varmasti ihmisiä jotka elivät tyytyväisinä koska vodka, limppu ja asunnot olivat alihinnoiteltuja. Sen näki siitä, että oli esim. edullisempaa syöttää possuille limppua kuin rehua joka ei ollut limpun lailla tuettua mutta kokonaisuuden kannalta aivan typerää.
Asunnot pääsivät surkeaan kuntoon, koska niitä ei remontoitu varojen puutteessa ja siksi, etteivät ne olleet kenenkään, niissä vain asuttiin kunnes ne luhistuivat. Vuokrat eivät riittäneet asumistason ylläpitoon ja kukaan ei välittänyt oikeastaan mistään reaalisesta, talon kunnostus olisi vissiin ollut poliittisesti epäilyttävää kapitalismin esiastetta.
Järjestelmässä panostettiin vääriin asioihin, aseihin ja muuhun sotilaalliseen näyttävyyteen sekä kansalaisten valvontaan (salaiset poliisiorganisaatiot kuten NKVD ja KGB) oli rajattomasti rahaa käytettäväksi mutta infraan kuten tieverkkoon ja teleliikenteeseen ei rahaa riittänyt. Puhelinta lisäksi pidettiin epäilyttävänä yksityisillä, puhelin mahdollistanut nopean viestinnän ilman reaaliaikaista valvontaa kohtuullisin kustannuksin. On mahdotonta valvoa yli 100 miljoonaa puhelinta 24/7 metodilla.
Ne ketkä kertovat epäkohdista ja kärsimyksistä eivät välttämättä valehtele mutta ne jotka toitottavat ihanaa neuvostoelämää, edistystä ja demokratiaa valehtelevat varmasti.