Voi miten haaveilin nuorena, että sitten, kun muutan pois pikkuiselta kotipaikkakunnaltani, niin saan ystäviä. Luotin tulevaisuuden olevan parempi, koska ei olisi enää koulukiusaajia aikuiselämässä, ja uskaltaisin olla oma itseni.
Kymmenen vuotta myöhemmin huomaan, etten ole niitä ystäviä saanut. Itken vieläkin yksinäisyyden takia ja sydäntä kouristaa, kun kaipaan niin kamalasti juttukaveria.
Mitä enemmän mietin tätä asiaa, sitä enemmän masennun ja ahdistun, enkä enää usko tulevaisuuden olevan parempi. Olen odottanut jo niin kauan, ja etsinyt ihmisiä, joista välittää. Mun sydämessä olis niin paljon tilaa, mutta kukaan ei ehdi/halua olla mulle tosiystävä.
Onko mun elämäni tarkoitus selvitä yksin ja katsella vierestä kaveriporukoita... Mitä se sellainen elämä on, jossei ole ketään kenen kanssa sitä jakaa?
Kymmenen vuotta myöhemmin huomaan, etten ole niitä ystäviä saanut. Itken vieläkin yksinäisyyden takia ja sydäntä kouristaa, kun kaipaan niin kamalasti juttukaveria.
Mitä enemmän mietin tätä asiaa, sitä enemmän masennun ja ahdistun, enkä enää usko tulevaisuuden olevan parempi. Olen odottanut jo niin kauan, ja etsinyt ihmisiä, joista välittää. Mun sydämessä olis niin paljon tilaa, mutta kukaan ei ehdi/halua olla mulle tosiystävä.
Onko mun elämäni tarkoitus selvitä yksin ja katsella vierestä kaveriporukoita... Mitä se sellainen elämä on, jossei ole ketään kenen kanssa sitä jakaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On niin masentavaa ja surullista kun tuntee itsensä hylkiöksi. Itsetuhoisia ajatuksia tulee mieleen lähes jatkuvasti. Rakkauslaulujen ja elokuvien katsominen on yhä vaikeampaa, kun tulee niin surullinen olo että saa pidätellä kyyneleitä. Itsellä ei ole koskaan mahdollista olla rakastunut ja olla sen ihmisen kanssa josta pitää. Ei tule häitä ja juhlia, joista voisi ottaa kuvia perhealbumiin. Hyvä että jaksaa aamulla nousta sängystä ylös, kun tuntuu ettei millään ole mitään väliä.
tai työpiireistä yms. ystäviä.
Yksi paikka Suomessa on löytää ystäviä myös netistä koska tämä on aika ankea paikka muuten tavata samanhenkisiä ihmisiä. Sama tulee myös treffailuun.
Masentuminen ei auta. On parempi toimia nyt kuin 10 vuoden päästä valittaa samaa asiaa. Tehkää ennen sitä parhaanne.
Ystävien saaminen on kyllä yllättävän vaikeaa tai muunkaan treffiseuran varsinkin jos ei ole ystäviä entuudestaan.. Et sitä joskus ajatteli et netistähän saa helposti ystäviä kun on niin paljon mahdollisuuksia vaikka livenä olisikin vähemmän...
Ei ole mennyt ihan käsikirjoituksen mukaisesti juttu.. Valtaosa ihmisistä kun ei halua vastata jos pienikin asia hioo vastaan. 99% ihmisistä ei ole halunnut jaksanut laittaa sitä ensimmäistäkään vastausta vaikka en ole kertonut mitään epämiellyttävä tai antanut ns. huonoa ensivaikutelmaa.. Voi tietysti olla että pitäisi keksiä hyvät perustelut jonkun ihmisen mielenkiinnon saamiseksi... Et tutustumisprosessi tyssää varsin nopeasti jos ei saa tehtyä heti vaikutusta... Toisaalta siihen yritysmäärään nähden vastauksia olisi pitänyt tulla ainakin pari kertaa enemmän... jos ei enemmänkin..
On tietysti hyvä että edes joku on uskaltanut vastata ja tutustua paremmin, vaikka tiukkaa tuo tekisikin. Sitä vain tuntuu joskus että pitäisi aika paljon "valehdellakin" mikäli mielisi saada juttua eteenpäin... varsinkin naisten suuntaan.
tiedätkös mietin usein samankaltaisia asioita. mulla on kavereita joiden kanssa olen viettänyt aikaa ja on jopa ollut hauskaa. kuitenkaan ei ole yhtään todellista ystävää kenen kanssa olla kesällä ulkona yöllä istumassa ja naureskella ja puhua mistä ikinä haluaa. tämä voi olla niitä asioita jotka jää ikuisiksi haaveksi. en tiedä. olen pian 21v. täyttävä miehenalku ja jos vaan suinkin haluta puhua jostain niin minä kuuntelen kyllä ja vastaan. voit kirjoittaa mulle osoitteeseen. jonttuha(at)gmail.com en tiedä voiko netin välityksellä saada oikeita ystäviä. itse en ole vielä ainakaan saanut mutta miksi se ei olisi mahdollista?
Ei netti sen huonompi paikka ole tutustua kuin mikään muukaan.. Oikeastaan monille tapauksille parempikin. Ihmisiltä itseltään vain pitäisi enemmän löytyä rohkeutta tutustumiseen.
varmasti huonoon itsetuntoosi, joka rakentui kiusaamis aikanasi, etkä ole päässyt siitä eroon. Kannattaisi varmaan käydä psykologilla tai jollakin asiantuntijalla puhumassa asiasta. Tosiystäviä on tosiaan vaikea saada. Suurin osa haluaa "lennokasta" seurapiiriseuraa, jossa lähinnä sekoillaan eikä puhuta syntyjä syviä.
Mihin isompaan kaupunkiin sä sitten muutit ja mitä sä olet tehnyt ystävien löytämisen ja saamisen eteen? Onko jotain henkisiä ja ulkonäöllisiä seikkoja jotka estää kavereiden saamista?