Tuon tuostakin saamme lukea, että jopa parisuhteessa elävät voivat olla yksinäisiä. Suhteettomana minun on vaikea ymmärtää sellaista tilannetta. Eikö sen kumppanin pitäisi kuitenkin olla se paras ystävä ja elämän oltava kaikkea muuta kuin yksinäistä? Etenkin jos vielä asuu yhdessä rakkaan kanssa? Tuntuu pelottavalta sellainen ajatuksenakin. Vierellä on rakkain ihminen ja silti olisi yksinäinen :/.
Seurustelevatkin yksinäisiä?
Yleinen vuodattaja
181832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos on seurustelusta kyse. Kenkää perseelle ja uutta sisään. Helppoa tuossa vaiheessa jos ei rokkaa. Entäs sitten kun olet jo naimisissa ja homma takkuaa tosissaan. Eipäs ole enää niin yksinkertaista. Eroaminen ei kosketa vain itseä ja puolisoa vaan aina useampia. Siksi se ei ole mikään helppo vaihtoehto.
niin ketä eroaminen sitten koskettaa? Vain itseä ja puolisoa tietenkin.
sinä valitat?
Niin se vain on. Jokainen on yksilö, vaikka olisi suhteessa. On oma identiteetti, omat mielipiteet omat harrastukset... Oma rakas ei aina ymmärrä, mutta eivät usein muutkaan. Puoliso ymmärtää ehkä vähän enemmän kuin muut. Tai ainakin hän on se, joka on sitoutunut jaksamaan, vaikka toinen huutaa päin naamaa "sä et vaan ymmärrä, vai etkö halua ymmärtäää, miksi mä jaksan sua, olisi ehkä parasta vaan lähteä kävelemään..."
Ehkä tämä on sitä kosmista yksinäisyyttä.
mutta kun ei elämä ole niin yksinkertaista. Kun suhde ei enää toimi niin se muuttuu yksinäisyydeksi kaksinaisuudessaan. Ja kaksin yksin on paljon yksinäisempi kun yksin yksin.
"mutta kun ei elämä ole niin yksinkertaista. Kun suhde ei enää toimi niin se muuttuu yksinäisyydeksi kaksinaisuudessaan. Ja kaksin yksin on paljon yksinäisempi kun yksin yksin."
Ehkä se on niin. Toisaalta, ehkä on sittenkin parempi olla yksin yksin, kuin yksin yhdessä. Vaikka tietenkin toivoisimme, että seurustelukumppanista tulisi paras ja ikuinen ystävä.
Yv menee nyt nukkumaan (yksin). Juuri nyt yksinäisyys ei tunnu pahalta. Ilman ahdistusta uneenvaipumishetken keveys on päivän hienointa aikaa. Siinä vaan makaa selällään ja kieppuu unen ja valveen rajamailla. Nukahtaminen tapahtuu kuitenkin huomaamatta ja sitten alkaa nähdä unia. "Entisessä elämässäni" yöt olivat yhtä tuskaa, koska uni ei meinannut tulla lainkaan. Yöt menivät usein vain pyöriessä ja huomista murehtiessa. Olisi kiva lukea jostakin, miksi mirtatsapiini (masennuslääke) alkaa nukuttamaan.
Asioilla on monta puolta... Yleensähän se on kyllä niinkin että mitä paremmin menee niin sitä pienemmistä asioista valitetaan.... Et ensin valitetaan siitä kun ei ole vaikkapa kenkiä ja sitten valitetaan kengännauhoista kun ne eivät pysy paikallaan ja lopulta valitetaan siitä kun kengät ovat kuluneet jne. Aina löytyy jotakin valittamista. Jos reikä tulee niin kävellään samoilla kengillä kun on jo totuttu niihin tai ei haluta/jakseta vaihtaakkaan.. Toisilla ei kai ole sitten varaakaan vaihtaa (vaikka Suomessa tuo lienee aika epätodennäköistä).
Ei seurustelu itsessäänkään varmaan aina helpointa ole, mutta aina on olemassa vaihtoehto lopettaa seurustelu jos se ei toimi. Yksinäisellä kun ei välttämättä ole sitä vaihtoehtoa saada ystävää/seurustelukumppania/vastaavanlaista seuraa vaikka niin haluaisikin.
Tämä laulu kertoo aika hyvin tuostakin asiasta
http://uk.youtube.com/watch?v=450X3ofn1rs
Et onhan sitä yksinäisyyttäkin montaa sorttia, mutta en vain itse pysty mieltämään parisuhteessa olevia ihmisiä kovin yksinäisiksi.
Seurustelukumppanini oli vyosikausia kai paras ystäväni tai en edes tiedä oliko ystäväni ylipäätään,kun oli ainoa ihminen kenen kanssa olin missään tekemisissä. Olin onneton koko ajan ja nyt kun ei ole sitäkään suhdetta enää niin olen kuitenkin yhtä onneton. Tosin ehkä on helpompi elää ilman turhia odotuksia ja jatkuvaa pettymistä. Yksinäistä on,miten se elämä hankitaan?
joskus yksin oleminenkin on vähemmän yksinäistä kuin olo sellaisen kanssa, joka ei ollenkaan ymmärrä, ole samalla aaltopituudella yms., jonka kanssa ei ehkä osaa/uskalla olla oma itsensä. Tämä pätee niin seurustelu-kuin kaverisuhteisiinkin.
Mistähän olet saanut päähäsi että seurusteleva pari on ikuisesti rakastunut? Jonkun aikaa seurusteltuaan voi huomata että eihän tuo ole ollenkaan se oikea. Silti suhteesta voi olla vaikea irrottaa ja silloin voi olla aika yksin omien pohdintojensa kanssa. Jos vaikka yhteydepito ns. omiin kavereihin on jäänyt vähemmälle.
Tai joku on alkanut seurustelemaan vähän niin kuin siksi että muutkin seurustelevat. Eikä silti ole kyseessä mikään oikea rakkaus, ei ehkä syvä ystävyyskään. Jollakin voi olla jopa väkivaltaa suhteessa.
Jollekin on voinut käydä niin että vanhemmat ja muu perhe ei hyväksy kumppania ja sitten kun ajautuu suhteessa ongelmiin niin voi olla aika yksin.
Pelkkä seurustelu ei kerro vielä yhtään mitään.
Ehkä vaan luulen, että kaikki parit ovat tosi onnellisia ja vailla yksinäisyyttä. Mutta todellisuudessahan monet suhteet ovat orastavia eroja. Se voi ollakin toisaalta aika raskasta, jos toinen tai molemmat soutavat eri suuntaan. Sitäkään en ymmärrä, miksi lähteminen vaikeasta suhteesta on vaikeaa? Toisaalta ei kai minun tarvitsekaan ymmärtää, koska olen yksin yksinäinen. Se etu tässä todellisessa yksinäisyydessä on. Voi tehdä päätökset ilman toisen lupaa.
pelkäisin aloittaa suhdetta, koska tajuan kuinka vaikeata olisi sitten erota. Olen kai tavallaan takertuvaa tyyppiä. Jos olisin päättänyt rakastua niin en millään haluaisi muuttaa mieltäni.
No itse olen onnellinen parisuhteessani, mutta silti tunnen olevani ajoittain yksinäinen. Avomiehellä on kuitenkin omat menot ja kaverit, ja niin sen pitääkin olla, mutta kun itselläni ei ole ystäviä, niin olen sitten yksin, kun hän on muualla. Ja kaipaan just muutakin juttuseuraa, vaikka hän on mulle tosi rakas ja tärkeä.
En tiedä, miten se voi olla vaikeaa ymmärtää. Tietty olisin yksinäisempi ilman häntä, mutta ei hän voi mulle olla ainut sosiaalinen kontakti, ei se vaan riitä.
Itse kannattaa olla hyvä puoliso rakkaalleen. Omata empatiaa, myötätuntoa ja ymmärrystä puolisosta enemmän kuin puoliso ymmärtää itse. Kuten Jeesus sanoi Pietarille: "Kolmesti sinä minut kiellät, ennen kuin kukko kiekuu aamulla" Ja niin Pietari teki, mutta Jeesus sanoi silloin Pietarille:" Sinun kalliollesi minä kirkkoni rakennan". Tarkoittaen, että Jeesus hyväksyi kaikesta huolimatta Pietarin.
Itse pelkään myös muutosta elämääni, kuten terapiasuhteeni säilymisessä ja vanhempien kanssa asumisesta. Ne kummatkin suhteet ovat minulle tärkeitä, enkä halua niihin muutosta. Mutta uskon, että jos ihminen uskoo elämään, kaikella on aikansa ja paikkansa. Myös sinun parisuhteellasi.
Näemme puolison kanssa vain viikonloppuisin, ja tänä syksynä ehkä kahden viikon välein. Olen paljon onnellisempi silloin kun olemme saman katon alla. Monilla nuorilla aikuisilla on samanlainen tilanne: opiskelun ja työn vuoksi joudutaan eri paikkakunnille. Meillä kaukosuhde on jatkunut jo 6 vuotta. Valmistumiseeni on puolitoista vuotta aikaa, sitten pääsemme ehkä samaan kaupunkiin.
Olet myös varmasti usein lukenut ihmisten ongelmista parisuhteissa ja siitä kuinka helposti ne nykyään kaatuu esim. johonkin riitaan tai vaikka pettämiseen? Suhteisiin tulee myöskin se arki ja niiden omien kavereiden kanssa hengailu alkaa maistumaan taas ihmeen hyvältä.
Mietis jos toinen pitää hauskaa kavereittensa kanssa jossakin ja toinen vaan nyhjää kotona neljän seinän sisällä, odottaen, että koskakohan se "elämän rakkaus" tulee kotiin, koska hällä ei ole yhtään omia kamuja.
Mietis miten nykyajan naiset reagoivat mieheen jolla ei juuri ole omaa elämää ja lähestulkoon palvoo vain sitä omaa naistaan?
hyväksyvästi, koska olen itse samanlainen :)
"Mietis miten nykyajan naiset reagoivat mieheen jolla ei juuri ole omaa elämää ja lähestulkoon palvoo vain sitä omaa naistaan?" - Itse ainakin olisin ikionnellinen, koskaan en ole tuntenut oloani niin yksinäiseksi kuin tässä parisuhteessa. Kun mies valitsee tehdä mitä tahansa muuta kuin viettää aikaa kanssani vaikka mahdollisuudet yhteisiin hetkiin ovat harvassa. Onneksi ei tarvitse enää sunnuntaipäiviä viettää kotona! Aloin vihata sunnuntaita, viikon ainut varsinainen yhteinen vapaapäivä ja mies vetäytyy omiin oloihinsa koko hemmetin päiväksi.. Eihän äiti-ihminen koskaan yksin ole, yksinäinen kylläkin.