Tulin leviltä iltapäivällä tänne ouluun. Olipa yksi tosi paha hetki tuolla kittilä-rovaniemi-välillä. Edessä ajeli auto n 80km/h, minulla satanen vauhtia, suora tie edessä. Ei ku ohi, kuten normaalisti tehdään.
Kun olin ohitettavan auton rinnalla, n 200m päässä vasemmalla puolella olevasta piha-liittymästä pukkasi auton keula ja kääntyi suoraan kohti minua.
Siinä kylmäsi, minulla vaimo ja 2 alle 3 lasta kyydissä. Onneksi oli uudesta lumesta huolimatta pitoa. liinat kiinni, ABS hakkasi jalkaa. Voi hitto, ohitettava huomasi myös tilanteen ja veti liinat kiinni. Siinä jarrutimme rinnakkain, vastaantuleva hiljensi kanssa, mutta läheni hurjaa vauhtia. Nostin jalan jarrulta, kolmosta silmään ja talla pohjaan, sitten äkkiä omalle kaistalle kun ohitettava jäi taakse.
Olipa tilanne. HUH HUH
Kun olin ohitettavan auton rinnalla, n 200m päässä vasemmalla puolella olevasta piha-liittymästä pukkasi auton keula ja kääntyi suoraan kohti minua.
Siinä kylmäsi, minulla vaimo ja 2 alle 3 lasta kyydissä. Onneksi oli uudesta lumesta huolimatta pitoa. liinat kiinni, ABS hakkasi jalkaa. Voi hitto, ohitettava huomasi myös tilanteen ja veti liinat kiinni. Siinä jarrutimme rinnakkain, vastaantuleva hiljensi kanssa, mutta läheni hurjaa vauhtia. Nostin jalan jarrulta, kolmosta silmään ja talla pohjaan, sitten äkkiä omalle kaistalle kun ohitettava jäi taakse.
Olipa tilanne. HUH HUH
Vastaukset 25
Vanhimmat
2 alle 3 lasta? suomeksi?
siis 2 alle 3v lasta...
Oliko siinä 80 vai 100 rajoitus ?
Jos 80 niin miksipä tarjosit ohitusta ?
Vai etkö tunne numeroita, ja niiden merkitystä ?
Tieliikennelakia...
Ohitus, johon käytetään vastaan tulevan liikenteen puolta, on kielletty:
1) näkyvyyden ollessa mäenharjan tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön;
2) jollei ohitukseen käytettävä ajokaista ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen;
3) jollei ohittaja ohituksen jälkeen vaaratta ja muuta liikennettä oleellisesti häiritsemättä voi palata jonoon;
Hienoja lainkohtia.
Mutta kerrotko, mikä noista jäi alkuperäiseltä täyttämättä?
Syyllinen tässä oli selvästi pihatieltä tulija. Hyvänä kakkosena ohitettava, jonka ei todellakaan kuulu jarrutella tuossa tilanteessa... Mutta eipä sitä aina paniikissa osaa oikein toimia.
Siis olisiko todella sen ohitettavan parempi ollut kaasutella? Eikös se, että ohitettava jarruttaa, mahdollista ohittajan palaamisen pikkasen aikasemmin oikealle kaistalle? Ootko todella sitä mieltä että ohitettavan olis pitäny pysytellä hampaat irves rinnalla?
Ei nyt aukene sun logiikka. Voisitko selventää?
Pääsääntöisesti paras ratkaisu ohitettavalle on säilyttää oma nopeutensa. Ohittajan on silloin paljon helpmpompi (=mahdollista) arvioida, tuleeko kiihdyttää vai jarruttaa.
Tässä tapauksessa ohitettava päätti jarruttaa ja sai melkein aikaan kolarin. Oletetaanpa, että hän olisi huomannut ohittajankin jarruttavan ja päättänyt ratkaista tilanteen lisäämällä nopeuttaan - samalla kuin ohittaja huomaa ettei pääsekään palaamaan ja lisää nopeuttaan... Ei hyvää päivää.
Tasainen nopeus. Tietysti jos vääristä vaihtoehdoista pitää valita, jarrutus on usein pienempi paha kuin kiihdytys...
Jos ohittajaa haluaa auttaa, niin oikealla on yleensä tilaa väistää.
"Syyllinen tässä oli selvästi pihatieltä tulija."
Ja miten perustelet tuon väitteen?! Ei käy edes ilmi kummalta puolen päätietä kyseinen paku tuli päätielle.
Kerrohan lisää satuja!
> Ei käy edes ilmi kummalta puolen päätietä kyseinen
> paku tuli päätielle.
Puoli käy kyllä ilmi:
>> vasemmalla puolella olevasta piha-liittymästä
Se pakuosuus ei kylläkään minulle selvinnyt, mistäs sinä sen keksit?
Onko puolella kuitenkaan väliä? Pihatieltä tulija on joka tapauksessa väistämisvelvollinen. Noin niin kuin lain mukaan...
Väitteen perustelu tulikin jo edellä. Väistämisvelvollinen tulee tielle tavalla, joka lähestulkoon aikaansaa kolarin. Ilmeisesti tässä vain ohittajan rivakka, joskin epäortodoksinen, päätös lisätä vauhtia pelasti useamman ihmisen kolarin kynsistä...
no syytetään nyt vielä sitä ohitettavaa. Sen ongelmahan se viimeisenä on. Mitäs ap läksi ohittamaan. Ja mitäs pihalta tuleva touhuaa omiaan.
Alkuperäinen lähti ohittamaan, koska oli ohitustarve ja ohituspaikka (ilmeisesti jopa laillinen sellainen).
Kuten jo alunperin sanoin, syyllinen on tuossa ensisijaisesti pihatieltä tulija ja vasta toissijaisesti ohitettava. Kaksi mokasi, mutta onneksi alkuperäinen osasi (oman kertomuksensa mukaan) vielä pelastaa tilanteen ja estää kolarin...
"Syyllinen tässä oli selvästi pihatieltä tulija."
Kyse on voinut olla tavanomaisesta huolimattomuudesta. Hiljainen päätie houkuttaa lähtemään tielle melko vähäisellä tarkkailulla. Ehkä sivutieltä tulija on tullut risteystä kohti, katsonut molempiin suuntiin, huomannut oikealta olevan tulossa kaksi autoa peräkkäin. Niillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta sivutieltä oikealle kääntyvään. Ehkä hän katsoi päätien tilanteen liian aikaisin. Tässä on yksi syy, miksi joissain risteyksissä on STOP-merkit, vaikka näkyvyyttä tuntuu olevan rittävästi molempiin suuntiin.
"Hyvänä kakkosena ohitettava, jonka ei todellakaan kuulu jarrutella tuossa tilanteessa..."
Mitähän pykälää ohitettava rikkoo, jos jarruttaa? Ohittajan vastuu on myös suuri, mutta hänen pitää voida olettaa, että ohitettava toimii sääntöjen mukaan. Loppu onkin sitten sitä liikennekommunikointia osapuolten välillä.
Tilannekuvauksen perusteella tilanne on vaan ollut sellainen, jossa on ollut ainekset onnettomuuteen, vaikka kaikki ovat voineet ajaa liki sääntöjen mukaan ja jopa turvallisuutta ajatellen. Eli jos vielä yksikin palanen olisi osunut kohdalleen olisi kolari ollut valmis. Noita tuollaisia tilanteita sattuu joka päivä liikenteessä, tosin niitä näkee ja kokee yleensä vain paljon tiellä liikkuvat. Vähemmän kokeneille tilanne saattaa olla se viimeinen.
Ei sinänsä mitään pykälää, mutta hyvä ohje olisi yleensä tuolla liikenteessä olla mahdollisimman ennalta-arvattavissa ja vähäeleinen. Tällöin se, jonka täytyy tilanteessa toimia, voi parhaiten ratkaista oikean toimintamallin...
Toki on niin, että jos ohitettava vielä lopuksi olisi kiihdyttänyt, hän olisi syyllistynyt selkeään rikkeeseen (vai rikokseen, jompaan kumpaan).
Mihin se ohitettava tuossa syyllistyi? Väärässä paikassa ohitetuksi tulemiseen? Ja mitä se mokasi?
Syyllistyi arvaamattomaan toimintaan. Liikenteessä pitäisi aina toimia mahdollisimman arvattavasti.
Tässä on taas malliesimerkki tapauksesta, jossa noudatettiin kyllä lakia (tai no, kääntyvä ei noudattanut), mutta oltaisiin silti oltu syyllisiä mahdolliseen onnettomuuteen.
Hieman vastaava tapaus sattui itselleni eilen moottoritielle liittyessäni. Siellä jo ajava päätti helpottaa urakkaani hidastamalla vauhtinsa alle 70 km/h lukemiin. Onnistui sitten tekemään perusliittymisestä hankalaa arvontaa...
Tuli siis väärässä paikassa ohitetuksi ja yritti välttää onnettomuuden voimakkaalla jarruttamisella. Tilanne syntyi vasten omaa syytä ja oli arvaamaton, mutta kuskin reaktio ei.
Ohitettava ei lain eikä terveen järjen mukaan syyllistynyt yhtään mihinkään. Samaa ei voi sanoa ohittajasta (ei varmistanut että baana on vapaa) ja eteen kääntyneestä (ei varmistanut, että kaista jolle kääntyy on vapaa).
Et tainnut lukea samaa tarinaa kuin minä.
Ohittaja varmisti ennen ohitukseen ryhtymistä, että "baana" oli vapaa. Kääntyjä tuli hänen kertomansa mukaan tielle vasta kun hän oli jo ohitettavan rinnalla.
Kuten sanoin, ohitettavan reaktio on ymmärrettävä. Ei se kyllä siitä oikeaa tee. Ohitus, sen keskeyttäminen ja jatkaminen ovat ohittajan vastuulla. Jos ohitusta halutaan auttaa, siirrytään oikealle. Mahdollinen hidastaminen tulee tehdä ennen ohituksen käynnistymistä, ei ohituksen aikana (ajattele jos takana olisi ollut jonoa, ensimmäinen olisi hidastamalla vetänyt välit takaa kiinni ja varmistanut ettei sinne mahdu).
Ei sitä varmistusta kovin hyvin tehty, kun kerran kuitenkin sinne auto ilmestyi. Tietty kokemattomille kuskeille tulee noita tilanteita, että autoja ilmestyilee tyhjästä valitulle reitille.
Ohitettavan reaktio on paitsi ymmärrettävä, myös oikea. Pahinta on jatkaa samaa vauhtia huolimatta siitä, että on vaarassa joutua todella rajuun kolariin. En ymmärrä tarvettasi syyllistää sitä ainoaa osapuolta, joka ei tehnyt tilanteessa mitään väärin, etkä sinä näy osaavan selittää kantaasi kummoisesti.
Sinäkö olisit nähnyt tuolle toiselle tieosuudelle niin hyvin, että olisit tiennyt ettei sieltä ole ketään tulossa? Erikoista. Röntgenkatseko sinulta löytyy, vai miten näet puskien, puiden ja muiden näköesteiden läpi?
Vai onko kenties käsityksesi kokeneesta kuskista sellainen, joka ei ohita koskaan? Sillä ainahan sieltä metsästä voi joku tulla maastoautollaan ja kääntyä tielle vilkaisematta?
Et varmaan autolla aja muutenkaan. Voihan vaikka lentokoneesta tippua osa tielle - ja tähänkin kokenut kuski on tietysti osannut varautua.
Jos haluat alkuperäisen toiminnasta jonkin virheen välttämättä esiin kaivaa, niin kyllähän siitä yhden voi löytää - ohituksen turhan pienellä nopeuserolla. Isommalla nopeuserolla ei olisi päässyt syntymään epäselvää tilannetta siitä, kumpi jarruttaa - vai olisiko?
Tilanteessa on vain yksi lakia rikkonut kuski - kääntyjä. Ohitettavan reaktio oli sinänsä luonnollinen, mutta tässä tilanteessa melkein aiheutti onnettomuuden estämällä ohittajaa keskeyttämästä ohitustaan.
Edelleen väitän - kokemuksella ja näkemyksellä - että oikea toiminta olisi ollut jatkaa alkuperäisellä nopeudella eteenpäin ja ohjata oma auto mahdollisimman oikeaan reunaan tietä. Tilaahan kyllä on, ellei useammalla kuin yhdellä ole raskasta kalustoa alla... :)
"Tällöin se, jonka täytyy tilanteessa toimia, voi parhaiten ratkaista oikean toimintamallin..."
Mutta sitä ennen pitää käyttää sitä liikennekommunikointia ja päättää kuka on se, joka toimii. Eikös ohitettava voi olettaa, että ohittaja jatkaa ennalta-arvattavasti ja vähäeleisesti ohituksen loppuun asti. Ohitettava ei voi olla varma, että ohittaja on huomannut vaaratilanteen (ajoissa). Ehkä ohitettava huomasi tilanteen aiemmin, ja ihmetteli miksei ohittaja tee mitään välttääkseen kolarin. Ja sitten lopulta molemmat jarruttivat täsmälleen yhtäaikaa.
Voidaan myös sanoa, että kolarihan tuosta olisi kehkeytynyt, ellei ohitettava olisi jarruttanut. Koska ohittaja kuitenkin päätti jatkaa ohitustaan, olisi tilanne ollut huonompi, ellei ohitettava olisi jarruttanut. Lopultahan tuossa kaikki kolme hidastivat, mitä voidaan kyllä pitää jokaiselta siihen hetkeen hyvin sopivimpana ratkaisuna. Ja sen voi todeta myös lopputuloksesta.
Meillä on nyt pieni käsite-ero.
Kun ohitus tapahtuu, minusta ohittaja on "tekijä" ja ohitettava kohde, johon toiminta kohdistuu. Ohittajahan tässä on se, joka tekee normaalista poikkeavan toimenpiteen (ohitteli kuinka paljon tahansa, väitän että enemmän kilometrejä kuitenkin tulee ohittamatonta ajoa :D).
Hidastaminen on toki yleensä paras vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa... Muttei aina.
Ylempänä esitin esimerkin tilanteesta, jossa jonon toinen lähtee ohittamaan jonon vetäjää. Jos nyt jotain odottamatonta tapahtuu ja jonon vetäjä jarruttaa, menevät välit jonossa kiinni, eikä ohittaja pystykään enää keskeyttämään ohitustaan. Tässä ei siitä ollut kyse, mutta jos reaktiona aina painetaan jarrua, voivat seuraukset olla yllättäviä. Siksi suosittelenkin, että ohitettavan kannattaa keskittyä omaan ajoonsa ja tehdä tilaa sivuttaissuunnassa sen verran kuin voi...
Harvassa ovat muuten tässä maassa ne kaksikaistaiset tiet, joilla kolme henkilöautoa ei rinnakkain mahtuisi ajamaan. Olen kerran ollut kyydissä bussissa joka lähti ohittamaan toista, kun kesken ohituksen tuli rekka vastaan... Siinä oli jo suhteellisen ahdasta. :)
"Meillä on nyt pieni käsite-ero."
Enpä usko. Ehkä kyse on siitä, että millaiseksi kumpikin meistä kuvittelee tilanteen ja tapahtumien kulun sekunti sekunnilta. Silloin, jos kolari selkeästi uhkaa pitää ja voi tuosta tavanomaisten tilanteiden roolijaosta luopua. Jokainen on velvollinen toimimaan vaaran ja kolarin välttämiseksi parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä silloin ole syytä liian kauan odotella, että koskahan tuo"tekijä" hoitaa rooliinsa perustuvan hommansa.
"Kun ohitus tapahtuu, minusta ohittaja on "tekijä"..."
Voisi sanoa päätekijä, koska ohitettavallakin on omat velvollisuutensa, sekä ohitettavana että yleisesti, vaikka onkin "vain" kohteena. Mutta kuten sanoin toimintavalinnoissa kyse on etupäässä tästä kerrotusta tapahtumasta ja toissijaisesti yleisemmin vaaratilanteisiin mahdollisesti päättyvistä ohituksista. Näiden lisäksi on ne tavalliset ongelmattomat ohitukset, joihin tuota tavallista roolijakoa sovelletaan.
Ei minun näköni nyt taida tähän liittyä ollenkaan. Tosin minulla ei ole tapana lähteä sivuteiden läheisyydessä ohittamaan jos en voi olla varma, ettei niiltä ole tulossa liikennettä.
Kokenut kuski tietää, milloin voi ohittaa turvallisesti. Silloin, kun on vastaantulijoita tai sivuteiltä voi tulla liikennettä eteen eli siis ei voi olla varma, ettei sivutieltä tule eteen, ei ohiteta.
Oudosti selittelysi kääntyvät minun mahdollisiin tapoihini, käsityksiini tai kykyihini. Tiedoksi, en ollut paikalla.
Voithan sinä pysyä naivissa näkemyksessäsi, en minä sitä kiellä. Loppujen lopuksi halusin vain tietää, miksi olet tuota mieltä. Et tunnu joko itsekään oikein tietävän, tai et osaa selittää. Selitellä kyllä osaat.
Alkuperäisessä tarinassa on yksi kummallinen epäloogisuus. Jos ohitettava ja ohittava aloittavat jarruttamisen samanaikaisesti ja jatkavat jarruttamista, voi ohittaja siirtyä omalle kaistalleen ohitettavan eteen melko pian. Ohitettava kun menee nopeammin eteenpäin, eli ohitettavan ohitse. Lisäksi, ohittaja ei kertomansa mukaan olisi ehtinyt pysähtyä, mutta ehti kyllä kiihdyttää vauhtia ohitettavan eteen. Erikoista.
Mielestäni ohitettavan kannattaa ehdottomasti jarruttaa, kun hän huomaa, että ohittaja ja tielletulija ovat mahdollisesti ajamassa yhteen. Näin hän varmistaa, ettei itse aja samaan sumaan, mikä on kaikkien osapuolien etu. Ja ohitettavan kannattaa myös ajaa mahdollisimman paljon oikeaan laitaan.
Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, tällainen tilanne syntyy helposti, kun sivutieltä tulija kääntyy päätielle samaan aikaan kun ohittaja lähtee ohitukseen. Sivutieltä tulija ei välttämättä havaitse ohitusta ennenkuin ohittaja on jo vaihtanut kaistaa. Jos sivutieltä kääntyvä tuli tielle samalla hetkellä kun ohittaja oli ohitettavan rinnalla, niin ohitus oli alkanut suunilleen samalla hetkellä kuin sivutieltä tulija oli lähtenyt liikkeelle.
Eli kyseisellä kohtaa nopeusrajoitus 100km/h, enkä ajanut edes 110 mittarinopeudella, kuten tavallisesti, kas kun siinä oli 7 km aiemmin poroja tiellä ja tienlaidalla, päätin että Ouluun asti keretään kyllä mittarisatasellakin (oikea nopeus siis n,94km/h).
Olimme siis matkalla etelään, n 2km suora osuus, pari postilaatikkoa siellä täällä suoralla. Eedessä ajaa hitaampi punainen kadett. En vaihtanut edes pienempää pykälää, ns helppo kiireetön ohitus.
Sitten itäpuolelta tietä, siis vasemmalta puolen, tulee laatikon takaa toyota, kääntyy kohti pohjoista pysähtymättä ja selvästi edes pohjoiseen päin vilkaisematta. Suoraan keula kohti omaani, olen juuri kadetin kuskin kanssa samalla tasalla. Siitä liinat kiinni.
Mitäs muuta, ainakin sen, että varjelus näin jouluna auttoi. samalla miettii että kuinka paljon näitä läheltä piti-tilanteita tulee, arvelen että suurin osa ei ikinä päädy poliisin korviin, saati onnettomuuteen.