EPILEPSIALÄÄKKEIDEN AIHEUTTAMAT NÄKÖONGELMAT!!! :::
**********************************************************************
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
SABRILEX 500 mg tabletti, kalvopäällysteinen
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 500 mg vigabatriinia.
3. LÄÄKEMUOTO
Tabletti, kalvopäällysteinen.
Valmisteenkuvaus:
Valkoinen, soikea, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jakouurre, merkintä: Sabrilex.
Apuaineet, ks. 6.1.
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Yhdistelmähoitona muun epilepsialääkityksen lisänä hoitoresistentissä paikallisalkuisessa epilepsiassa (mukaan lukien toissijaisesti yleistyvät kohtaukset) niissä tapauksissa, joissa kaikki muut tarkoituksenmukaiset lääkeyhdistelmät ovat osoittautuneet teholtaan riittämättömiksi tai huonosti siedetyiksi.
Monoterapiana infantiilispasmien hoitoon (Westin syndrooma).
4.2 Annostus ja antotapa
Sabrilex-hoidon voivat aloittaa vain neurologit tai lastenneurologit tai epilepsian hoitoon perehtyneet lääkärit. Jälkiseuranta tulee järjestää heidän valvonnassaan.
Sabrilexia annetaan suun kautta kerran tai kahdesti vuorokaudessa ja se voidaan ottaa ennen aterioita tai niiden jälkeen.
Jos epilepsian hoitotasapaino ei ole kliinisesti merkittävästi parantunut riittävän pitkän kokeilun jälkeen, ei vigabatriinihoitoa tule jatkaa. Vigabatriini tulee lopettaa asteittain tarkan lääketieteellisen seurannan alaisena.
Aikuiset
Maksimiteho saavutetaan tavallisesti 2 – 3 g/vrk annoksilla. Aloitusannos 1 g/vrk tulisi lisätä potilaan käyttämään antiepileptiseen lääkitykseen. Tarvittava vuorokausiannos titrataan nostamalla annosta 0,5 g viikossa riippuen kliinisestä vasteesta ja siedettävyydestä. Suositeltu maksimiannos on 3 g vuorokaudessa.
Plasmapitoisuuden ja tehon välillä ei ole suoraa korrelaatiota. Lääkkeen vaikutuksen kesto riippuu enemmän GABA transaminaasin uudelleensynteesistä kuin lääkkeen plasmapitoisuudesta (ks. myös kohdat 5.1 Farmakodynamiikka ja 5.2 Farmakokinetiikka).
Lapset
Suositeltava aloitusannos on 40 mg/kg/vrk. Ylläpitohoitoon suositellaan seuraavia
painoon suhteutettuja annoksia:
paino:
10 – 15 kg
0,5 – 1g/vrk
15 - 30 kg
1 – 1,5 g/vrk
30 –50 kg
1,5 – 3 g/vrk
> 50 kg
2 – 3 g/vrk
Suositeltuja maksimiannoksia ei tulisi ylittää.
Vastasyntyneet - Monoterapiana infantiilispasmien hoitoon (Westin syndrooma). Suositeltava aloitusannos on 50 mg/kg/vrk. Tarvittaessa annosta voidaan titrata viikon ajan. 150 mg/kg/vrk asti käytetyt annokset ovat olleet hyvin siedettyjä.
Vanhukset ja potilaat, joiden munuaistoiminta on heikentynyt
Koska vigabatriini eliminoituu munuaisten kautta, varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa vanhuksia ja erityisesti potilaita, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 60 ml/min. Annoksen tai annostelukertojen sovittaminen saattaa tulla kyseeseen. Alhaisempi ylläpitoannos saattaa näillä potilailla olla riittävä. Potilaita tulee seurata tarkasti haittavaikutusten, kuten esimerkiksi väsymyksen tai sekavuuden suhteen (ks. kohdat 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, ja 4.8 Haittavaikutukset).
4.3 Vasta-aiheet
Yliherkkyys vigabatriinille tai jollekin valmisteen aineosalle.
4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Infantiilispasmien hoitoa lukuun ottamatta Sabrilex-lääkitystä ei pidä aloittaa monoterapiana.
Vigabatriinin käytön yhteydessä on raportoitu näkökenttäpuutoksia, joiden esiintyvyys on korkea (noin 1/3 osa potilaista). Näkökenttäpuutokset ilmaantuvat yleensä kuukausien tai vuosien kuluttua vigabatriinihoidon alkamisesta. Niiden aste saattaa olla vaikea, ja tällä saattaa olla käytännön haittaa potilaalle. Useimmat potilaat, joilla näkökenttäpuutos on todettu näkökenttätutkimuksella, ovat olleet oireettomia. Siten tämä haittavaikutus voidaan luotettavasti todeta vain tekemällä näkökenttätutkimuksia, mikä on yleensä luotettavasti mahdollista vain yli 9-vuotiaiden kehitystasolla olevilla potilailla. Yhtiö toimittaa pyynnöstä erityisesti kehittämänsä kenttäspesifisiin herätepotentiaaleihin (VEP) perustuvan menetelmän perifeerisen näkökyvyn testaamiseen 3-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla. Tällä hetkellä menetelmää ei ole validoitu vigabatriinin aiheuttamien näkökenttäpuutosten havaitsemiseen. Elektroretinografia saattaa olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain niillä aikuisilla, jotka eivät ko-operoi näkökenttätutkimusta tehtäessä tai hyvin nuorilla potilailla (Ks. Näkökenttäpuutokset).
Tämänhetkisen tiedon perusteella näkökenttäpuutokset ovat palautumattomia vaikka vigabatriinihoito lopetetaan.
Sen vuoksi vigabatriinia tulee käyttää vain tarkan hyöty/haitta-arvion jälkeen verrattuna muihin vaihtoehtoihin.
Vigabatriinia ei suositella, jos potilaalla on todettu kliinisesti merkittäviä näkökenttäpuutoksia.
Potilaille tulee suorittaa systemaattisesti seulontanäkökenttätutkimus vigabatriinihoitoa aloitettaessa, sekä säännöllisin väliajoin näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi. Seulontanäkökenttätutkimuksia tulee jatkaa 6 kuukauden välein koko vigabatriinihoidon ajan (ks. Näkökenttäpuutokset.).
Näkökenttäpuutokset
Tämänhetkisen tiedon perusteella vigabatriinin käyttöön liittyvä näkökenttäpuutos on konsentrinen kaventuma kummassakin silmässä, joka yleensä on merkittävämpi nasaalisesti kuin temporaalisesti. Tutkittaessa keskeistä näkökenttää (30 º eksentrisesti), havaitaan usein rengasmainen nasaalinen puutos. Keskeisen näön tarkkuus ei huonone. Vigabatriinia saaneilla potilailla raportoidut näkökenttä-puutokset ovat kuitenkin vaihdelleet lievästä vaikeaan. Vaikea-asteiset näkökenttäpuutokset voivat olla invalidisoivia.
Useimmat potilaat, joilla oli näkökenttätutkimuksella varmennettu näkökenttäpuutos, eivät itse olleet aiemmin spontaanisti havainneet mitään oireita, edes niissä tapauksissa, joissa näkökenttätutkimuksessa todettiin vaikeita puutoksia. Tämänhetkisen tiedon perusteella näkökenttäpuutokset ovat palautumattomia vaikka vigabatriinihoito lopetetaan.
Esiintyvyystutkimusten perusteella voidaan olettaa, että jopa 1/3:lla vigabatriinilla hoidetuista potilaista esiintyy näkökenttäpuutoksia. Miehillä riski saattaa olla suurempi kuin naisilla.
Kaikille potilaille tulee tehdä ennen vigabatriinihoidon aloittamista silmälääkärin tutkimus, johon sisältyy näkökentän kartoitus.
Asianmukainen näkökenttätutkimus (perimetria) tulee suorittaa ennen hoidon aloittamista ja 6 kuukauden välein koko hoidon keston ajan käyttäen standardoitua staattista perimetriaa (Humphrey tai Octopus) tai kineettistä perimetriaa (Goldmann). Staattista perimetriaa suositellaan ensisijaisesti vigabatriiniin liittyvien näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi.
Elektroretinografia voi olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain aikuisilla, jotka eivät kykene yhteistyöhön näkökenttätutkimusta tehtäessä. Saadun kokemuksen perusteella ensimmäinen oskilloiva potentiaali ja 30 Hz vilkkuvalovaste elektroretinogrammissa korreloivat vigabatriinin aiheuttamaan näkökenttä-puutokseen. Nämä vasteet ovat viivästyneitä ja alentuneita normaaliarvoihin verrattuna. Näitä muutoksia ei ole havaittu vigabatriinihoitoa saaneilla potilailla, joilla ei ole näkökenttäpuutoksia.
Potilaan/omaisen tulee saada perusteellinen selvitys vigabatriinihoidon aikana kehittyvien näkökenttäpuutosten yleisyydestä ja merkityksestä. Potilasta tulee neuvoa kertomaan kaikista uusista näkökykyyn liittyvistä muutoksista ja oireista, jotka saattavat liittyä näkökentän kaventumiseen. Jos näkökykyyn liittyviä oireita ilmenee, tulee potilas ohjata silmälääkäriin.
Jos näkökentän kaventumista havaitaan seurantakäyntien aikana, tulee harkita vigabatriinihoidon asteittaista lopettamista. Jos hoitoa päätetään jatkaa, tulee harkita tiheämmin toistettuja näkökenttätutkimuksia näkökentän kaventumisen etenemisen tai näkökykyä uhkaavien puutosten havaitsemiseksi.
Vigabatriinia ei tule käyttää samanaikaisesti muiden retinotoksisten lääkeaineiden kanssa.
Lapset
Näkökenttätutkimusta on harvoin mahdollista suorittaa alle 9-vuotiaiden kehitystasolla oleville lapsille. Hoidon riskit tulee arvioida erittäin huolellisesti lapsilla saavutettavan mahdollisen hyödyn suhteen. Tällä hetkellä ei ole olemassa vakiintunutta menetelmää näkökenttämuutosten diagnostiikkaan tai poissulkemiseen lapsilla, joilla standardoitua perimetriaa ei voida käyttää. Yhtiö toimittaa pyynnöstä erityisesti kehittämänsä kenttäspesifisiin herätepotentiaaleihin (VEP) perustuvan menetelmän perifeerisen näkökyvyn testaamiseen 3-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla.Tällä hetkellä menetelmää ei ole validoitu vigabatriinin aiheuttamien näkökenttäpuutosten havaitsemiseen. Jos menetelmällä saadaan normaali vaste keskeisessä näkökentässä, mutta vaste perifeerisesti puuttuu, tulee arvioida vigabatriinihoidon hyödyt ja haitat sekä harkita hoidon asteittaista lopettamista. Perifeerisen näön olemassaolo ei poissulje kehittymässä olevan näkökenttäpuutoksen mahdollisuutta. Elektroretinografia saattaa olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain alle 3-vuotiailla lapsilla.
Neurologiset ja psykiatriset oireet
Eläinkokeiden tulosten perusteella suositellaan (ks. kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta), että vigabatriinihoitoa saavia potilaita seurataan tarkkaan neurologisiin toimintoihin liittyvien haittavaikutusten varalta.
Harvoissa tapauksissa pian vigabatriinihoidon aloittamisen jälkeen on todettu akuuttiin enkefalopatiaan sopivia oireita, kuten huomattavaa väsymystä ja sekavuutta sekä EEG:ssä todettua epäspesifistä hidas-aaltotoimintaa. Riskitekijöitä näiden reaktioiden kehittymiselle ovat suositeltua suurempi aloitusannos, suositeltua suuremmat ja nopeammat annoslisäykset ja munuaisten vajaatoiminta. Nämä tapahtumat ovat olleet palautuvia annosta pienennettäessä tai lopetettaessa vigabatriinihoito (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset).
Kuten muillakin epilepsialääkkeillä, saattaa vigabatriini joillakin potilailla lisätä kohtausfrekvenssiä tai aiheuttaa uudentyyppisiä kohtauksia (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset). Tämä ilmiö saattaa olla myös yliannostuksen seurausta, johtua samanaikaisesti käytetyn muun epilepsialääkkeen plasmapitoisuuksien laskusta tai paradoksaalisesta vaikutuksesta.
Kuten muillakin epilepsialääkkeillä, äkillinen hoidon lopettaminen saattaa johtaa kohtauksiin. Jos potilaan vigabatriinihoito täytyy lopettaa, suositellaan, että se tapahtuu asteittain pienentämällä annosta 2-4 viikon aikana.
Vigabatriinia tulisi käyttää varoen potilailla, joilla on ollut psykoosi, masennusta tai käytöshäiriöitä. Psyykkisiä haittavaikutuksia (esim. agitaatio, masennus, epänormaali ajattelu, vainoharhaisuus) on raportoitu vigabatriinihoidon aikana. Niitä esiintyi sekä ei-psykiatrisilla että psykiatrisilla potilailla, mutta ne hävisivät yleensä kun vigabatriiniannoksia pienennettiin tai hoito lopetettiin asteittain.
Vanhukset ja potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Koska vigabatriini eliminoituu munuaisten kautta, varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 60 ml/min ja vanhuksilla. Näitä potilaita tulisi seurata tarkasti haittavaikutusten, kuten väsymyksen ja sekavuuden varalta (ks. kohta 4.2 Annostus ja antotapa).
4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Koska vigabatriini ei metaboloidu, sitoudu proteiineihin eikä indusoi maksan sytokromi P-450 lääkemetaboliaan vaikuttavia entsyymejä, interaktiot muiden lääkevalmisteiden kanssa ovat epätodennäköisiä. Kliinisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu asteittaista plasman fenytoiinipitoisuuksien alentumista (16-33 %). Interaktion tarkkaa mekanismia ei tällä hetkellä tunneta, mutta suurimmassa osassa tapauksia sillä ei todennäköisesti ole merkitystä hoidon kannalta.
Karbamatsepiinin, fenobarbitaalin ja natriumvalproaatin plasmapitoisuuksia on myös seurattu kliinisissä tutkimuksissa, mutta kliinisesti merkittäviä interaktioita ei ole todettu.
Vigabatriini saattaa johtaa plasmasta mitatun alaniiniaminotransferaasin (ALAT) aktiivisuuden ja vähäisemmässä määrin aspartaattiaminotransferaasin (ASAT) laskuun. ALAT:n laskun on raportoitu olevan 30 -100 % välillä. Siksi nämä maksakokeet saattavat antaa kvantitatiivisesti epäluotettavia tuloksia vigabatriinia käyttävillä potilailla (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset).
Vigabatriini saattaa lisätä virtsan aminohappojen määrää, mikä voi johtaa virheellisesti positiiviseen tulokseen tietyissä harvinaisissa metabolisissa häiriöissä (esim. alfa-aminoadipiini happovirtsaisuus).
4.6 Raskaus ja imetys
Vigabatriinia tulisi käyttää raskauden aikana vain, jos se on selvästi välttämätöntä.
Raskaudenaikaisesta altistuksesta on saatavissa rajoitetusti tietoa (n=192). Synnynnäisiä anomalioita raportoitiin 14,5 %:lla altistuneista raskauksista. Näistä 64,3 %:lla oli merkittäviä epämuodostumia. Spontaani abortti raportoitiin 10,9 %:lla altistuneista raskauksista. Lopullista päätelmää ei voida tehdä siitä, aiheuttaako vigabatriini kohonneen epämuodostumariskin raskauden aikaisessa käytössä raportoiduista raskauksista saatujen rajoitettujen tietojen, epilepsian sinänsä ja muun käytetyn epilepsialääkityksen vuoksi.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset/ ehkäisy
Erityistä neuvontaa tulisi antaa kaikille potilaille, jotka saattavat tulla raskaaksi tai ovat hedelmällisessä iässä. Epilepsialääkityksen tarve tulee arvioida uudelleen, kun potilas suunnittelee raskautta.
Raskaus
Synnynnäisten epämuodostumien riski kasvaa 2-3 kertaiseksi epilepsialääkkeitä käyttävien äitien lapsilla; useimmin on raportoitu huulihalkiota, kardiovaskulaarisia puutoksia sekä hermostoputken puutoksia.
Usean epilepsialääkkeen samanaikaiseen käyttöön saattaa liittyä suurempi synnynnäisten epämuodostumien riski kuin monoterapiaan.
Jos potilas tulee raskaaksi, tulisi hoidon jatkamista arvioida uudelleen. Tehokkaan epilepsialääkkeen äkillinen keskeyttäminen saattaa johtaa äidin tilan huononemiseen mikä on haitallista sikiölle.
Saatavilla ei ole tietoa mahdollisesta näkökenttäpuutoksesta lapsilla, jotka ovat altistuneet vigabatriinille kohdussa.
Hedelmällisyys
Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Imetys
Vigabatriini erittyy äidinmaitoon. Imetystä ei suositella vigabatriinihoidon aikana.
4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Epilepsiaa sairastava henkilö, joka ei ole lääkityksen avulla kohtaukseton, ei yleensä saa kuljettaa moottoriajoneuvoa tai käsitellä vaarallisia koneita. Koska kliinisissä tutkimuksissa Sabrilexin on todettu aiheuttavan uneliaisuutta, tulisi potilaita varoittaa tästä mahdollisuudesta hoidon alussa.
Sabrilex-hoidon yhteydessä on usein raportoitu näkökenttäpuutoksia, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa ajo- ja koneiden käyttökykyyn. Potilaat tulisi tutkia näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi (ks. myös kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Erityistä huomiota tulisi kiinnittää potilaisiin, jotka ajavat autoa tai käyttävät koneita tai suorittavat vaarallisia tehtäviä.
4.8 Haittavaikutukset
Vigabatriinihoidon yhteydessä on usein raportoitu näkökenttäpuutoksia, joiden aste vaihtelee lievästä vaikeaan.Vaikea-asteiset näkökenttäpuutokset voivat olla invalidisoivia. Näkökenttäpuutokset ilmaantuvat yleensä kuukausien tai vuosien kuluttua vigabatriinihoidon alkamisesta. Esiintyvyystutkimusten perusteella voidaan olettaa, että jopa 1/3:lla vigabatriinilla hoidetuista potilaista esiintyy näkökenttäpuutoksia (ks. myös kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa noin 50 %:lla potilaista todettiin
haittavaikutuksia vigabatriinihoidon aikana. Tavallisimmat haittavaikutukset aikuisilla olivat väsymys, uneliaisuus, uupumus ja keskittymiskyvyn puute. Kuitenkin lapsilla kiihtymys tai agitaatio on yleistä. Näiden haittavaikutusten esiintyvyys on yleensä suurempi hoidon alussa ja vähenee ajan myötä.
Muiden epilepsialääkkeiden tavoin vigabatriini saattaa joillakin potilailla lisätä kohtausfrekvenssiä, mukaan lukien status epilepticus. Potilaat, joilla on myoklonisia kohtauksia, saattavat olla erityisen alttiita tälle vaikutukselle. Myoklonuksen ilmaantumista tai entisten myoklonisten kohtausten pahenemista saattaa tapahtua harvoissa tapauksissa.
Hyvin harvoin on raportoitu maksareaktioita, (mukaan lukien hepatiitti).
Puhehäiriöitä on raportoitu.
Hyvin yleiset (>1/10):
Yleiset häiriöt: Uneliaisuus, väsymys
Psyykkiset häiriöt*: Kiihtymys ja agitaatio (lapsilla)
Silmien häiriöt: näkökenttäpuutokset
Yleiset (>1/100,1/1000,
**********************************************************************
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
SABRILEX 500 mg tabletti, kalvopäällysteinen
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 500 mg vigabatriinia.
3. LÄÄKEMUOTO
Tabletti, kalvopäällysteinen.
Valmisteenkuvaus:
Valkoinen, soikea, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jakouurre, merkintä: Sabrilex.
Apuaineet, ks. 6.1.
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Yhdistelmähoitona muun epilepsialääkityksen lisänä hoitoresistentissä paikallisalkuisessa epilepsiassa (mukaan lukien toissijaisesti yleistyvät kohtaukset) niissä tapauksissa, joissa kaikki muut tarkoituksenmukaiset lääkeyhdistelmät ovat osoittautuneet teholtaan riittämättömiksi tai huonosti siedetyiksi.
Monoterapiana infantiilispasmien hoitoon (Westin syndrooma).
4.2 Annostus ja antotapa
Sabrilex-hoidon voivat aloittaa vain neurologit tai lastenneurologit tai epilepsian hoitoon perehtyneet lääkärit. Jälkiseuranta tulee järjestää heidän valvonnassaan.
Sabrilexia annetaan suun kautta kerran tai kahdesti vuorokaudessa ja se voidaan ottaa ennen aterioita tai niiden jälkeen.
Jos epilepsian hoitotasapaino ei ole kliinisesti merkittävästi parantunut riittävän pitkän kokeilun jälkeen, ei vigabatriinihoitoa tule jatkaa. Vigabatriini tulee lopettaa asteittain tarkan lääketieteellisen seurannan alaisena.
Aikuiset
Maksimiteho saavutetaan tavallisesti 2 – 3 g/vrk annoksilla. Aloitusannos 1 g/vrk tulisi lisätä potilaan käyttämään antiepileptiseen lääkitykseen. Tarvittava vuorokausiannos titrataan nostamalla annosta 0,5 g viikossa riippuen kliinisestä vasteesta ja siedettävyydestä. Suositeltu maksimiannos on 3 g vuorokaudessa.
Plasmapitoisuuden ja tehon välillä ei ole suoraa korrelaatiota. Lääkkeen vaikutuksen kesto riippuu enemmän GABA transaminaasin uudelleensynteesistä kuin lääkkeen plasmapitoisuudesta (ks. myös kohdat 5.1 Farmakodynamiikka ja 5.2 Farmakokinetiikka).
Lapset
Suositeltava aloitusannos on 40 mg/kg/vrk. Ylläpitohoitoon suositellaan seuraavia
painoon suhteutettuja annoksia:
paino:
10 – 15 kg
0,5 – 1g/vrk
15 - 30 kg
1 – 1,5 g/vrk
30 –50 kg
1,5 – 3 g/vrk
> 50 kg
2 – 3 g/vrk
Suositeltuja maksimiannoksia ei tulisi ylittää.
Vastasyntyneet - Monoterapiana infantiilispasmien hoitoon (Westin syndrooma). Suositeltava aloitusannos on 50 mg/kg/vrk. Tarvittaessa annosta voidaan titrata viikon ajan. 150 mg/kg/vrk asti käytetyt annokset ovat olleet hyvin siedettyjä.
Vanhukset ja potilaat, joiden munuaistoiminta on heikentynyt
Koska vigabatriini eliminoituu munuaisten kautta, varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa vanhuksia ja erityisesti potilaita, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 60 ml/min. Annoksen tai annostelukertojen sovittaminen saattaa tulla kyseeseen. Alhaisempi ylläpitoannos saattaa näillä potilailla olla riittävä. Potilaita tulee seurata tarkasti haittavaikutusten, kuten esimerkiksi väsymyksen tai sekavuuden suhteen (ks. kohdat 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, ja 4.8 Haittavaikutukset).
4.3 Vasta-aiheet
Yliherkkyys vigabatriinille tai jollekin valmisteen aineosalle.
4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Infantiilispasmien hoitoa lukuun ottamatta Sabrilex-lääkitystä ei pidä aloittaa monoterapiana.
Vigabatriinin käytön yhteydessä on raportoitu näkökenttäpuutoksia, joiden esiintyvyys on korkea (noin 1/3 osa potilaista). Näkökenttäpuutokset ilmaantuvat yleensä kuukausien tai vuosien kuluttua vigabatriinihoidon alkamisesta. Niiden aste saattaa olla vaikea, ja tällä saattaa olla käytännön haittaa potilaalle. Useimmat potilaat, joilla näkökenttäpuutos on todettu näkökenttätutkimuksella, ovat olleet oireettomia. Siten tämä haittavaikutus voidaan luotettavasti todeta vain tekemällä näkökenttätutkimuksia, mikä on yleensä luotettavasti mahdollista vain yli 9-vuotiaiden kehitystasolla olevilla potilailla. Yhtiö toimittaa pyynnöstä erityisesti kehittämänsä kenttäspesifisiin herätepotentiaaleihin (VEP) perustuvan menetelmän perifeerisen näkökyvyn testaamiseen 3-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla. Tällä hetkellä menetelmää ei ole validoitu vigabatriinin aiheuttamien näkökenttäpuutosten havaitsemiseen. Elektroretinografia saattaa olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain niillä aikuisilla, jotka eivät ko-operoi näkökenttätutkimusta tehtäessä tai hyvin nuorilla potilailla (Ks. Näkökenttäpuutokset).
Tämänhetkisen tiedon perusteella näkökenttäpuutokset ovat palautumattomia vaikka vigabatriinihoito lopetetaan.
Sen vuoksi vigabatriinia tulee käyttää vain tarkan hyöty/haitta-arvion jälkeen verrattuna muihin vaihtoehtoihin.
Vigabatriinia ei suositella, jos potilaalla on todettu kliinisesti merkittäviä näkökenttäpuutoksia.
Potilaille tulee suorittaa systemaattisesti seulontanäkökenttätutkimus vigabatriinihoitoa aloitettaessa, sekä säännöllisin väliajoin näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi. Seulontanäkökenttätutkimuksia tulee jatkaa 6 kuukauden välein koko vigabatriinihoidon ajan (ks. Näkökenttäpuutokset.).
Näkökenttäpuutokset
Tämänhetkisen tiedon perusteella vigabatriinin käyttöön liittyvä näkökenttäpuutos on konsentrinen kaventuma kummassakin silmässä, joka yleensä on merkittävämpi nasaalisesti kuin temporaalisesti. Tutkittaessa keskeistä näkökenttää (30 º eksentrisesti), havaitaan usein rengasmainen nasaalinen puutos. Keskeisen näön tarkkuus ei huonone. Vigabatriinia saaneilla potilailla raportoidut näkökenttä-puutokset ovat kuitenkin vaihdelleet lievästä vaikeaan. Vaikea-asteiset näkökenttäpuutokset voivat olla invalidisoivia.
Useimmat potilaat, joilla oli näkökenttätutkimuksella varmennettu näkökenttäpuutos, eivät itse olleet aiemmin spontaanisti havainneet mitään oireita, edes niissä tapauksissa, joissa näkökenttätutkimuksessa todettiin vaikeita puutoksia. Tämänhetkisen tiedon perusteella näkökenttäpuutokset ovat palautumattomia vaikka vigabatriinihoito lopetetaan.
Esiintyvyystutkimusten perusteella voidaan olettaa, että jopa 1/3:lla vigabatriinilla hoidetuista potilaista esiintyy näkökenttäpuutoksia. Miehillä riski saattaa olla suurempi kuin naisilla.
Kaikille potilaille tulee tehdä ennen vigabatriinihoidon aloittamista silmälääkärin tutkimus, johon sisältyy näkökentän kartoitus.
Asianmukainen näkökenttätutkimus (perimetria) tulee suorittaa ennen hoidon aloittamista ja 6 kuukauden välein koko hoidon keston ajan käyttäen standardoitua staattista perimetriaa (Humphrey tai Octopus) tai kineettistä perimetriaa (Goldmann). Staattista perimetriaa suositellaan ensisijaisesti vigabatriiniin liittyvien näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi.
Elektroretinografia voi olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain aikuisilla, jotka eivät kykene yhteistyöhön näkökenttätutkimusta tehtäessä. Saadun kokemuksen perusteella ensimmäinen oskilloiva potentiaali ja 30 Hz vilkkuvalovaste elektroretinogrammissa korreloivat vigabatriinin aiheuttamaan näkökenttä-puutokseen. Nämä vasteet ovat viivästyneitä ja alentuneita normaaliarvoihin verrattuna. Näitä muutoksia ei ole havaittu vigabatriinihoitoa saaneilla potilailla, joilla ei ole näkökenttäpuutoksia.
Potilaan/omaisen tulee saada perusteellinen selvitys vigabatriinihoidon aikana kehittyvien näkökenttäpuutosten yleisyydestä ja merkityksestä. Potilasta tulee neuvoa kertomaan kaikista uusista näkökykyyn liittyvistä muutoksista ja oireista, jotka saattavat liittyä näkökentän kaventumiseen. Jos näkökykyyn liittyviä oireita ilmenee, tulee potilas ohjata silmälääkäriin.
Jos näkökentän kaventumista havaitaan seurantakäyntien aikana, tulee harkita vigabatriinihoidon asteittaista lopettamista. Jos hoitoa päätetään jatkaa, tulee harkita tiheämmin toistettuja näkökenttätutkimuksia näkökentän kaventumisen etenemisen tai näkökykyä uhkaavien puutosten havaitsemiseksi.
Vigabatriinia ei tule käyttää samanaikaisesti muiden retinotoksisten lääkeaineiden kanssa.
Lapset
Näkökenttätutkimusta on harvoin mahdollista suorittaa alle 9-vuotiaiden kehitystasolla oleville lapsille. Hoidon riskit tulee arvioida erittäin huolellisesti lapsilla saavutettavan mahdollisen hyödyn suhteen. Tällä hetkellä ei ole olemassa vakiintunutta menetelmää näkökenttämuutosten diagnostiikkaan tai poissulkemiseen lapsilla, joilla standardoitua perimetriaa ei voida käyttää. Yhtiö toimittaa pyynnöstä erityisesti kehittämänsä kenttäspesifisiin herätepotentiaaleihin (VEP) perustuvan menetelmän perifeerisen näkökyvyn testaamiseen 3-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla.Tällä hetkellä menetelmää ei ole validoitu vigabatriinin aiheuttamien näkökenttäpuutosten havaitsemiseen. Jos menetelmällä saadaan normaali vaste keskeisessä näkökentässä, mutta vaste perifeerisesti puuttuu, tulee arvioida vigabatriinihoidon hyödyt ja haitat sekä harkita hoidon asteittaista lopettamista. Perifeerisen näön olemassaolo ei poissulje kehittymässä olevan näkökenttäpuutoksen mahdollisuutta. Elektroretinografia saattaa olla hyödyllinen, mutta sitä tulee käyttää vain alle 3-vuotiailla lapsilla.
Neurologiset ja psykiatriset oireet
Eläinkokeiden tulosten perusteella suositellaan (ks. kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta), että vigabatriinihoitoa saavia potilaita seurataan tarkkaan neurologisiin toimintoihin liittyvien haittavaikutusten varalta.
Harvoissa tapauksissa pian vigabatriinihoidon aloittamisen jälkeen on todettu akuuttiin enkefalopatiaan sopivia oireita, kuten huomattavaa väsymystä ja sekavuutta sekä EEG:ssä todettua epäspesifistä hidas-aaltotoimintaa. Riskitekijöitä näiden reaktioiden kehittymiselle ovat suositeltua suurempi aloitusannos, suositeltua suuremmat ja nopeammat annoslisäykset ja munuaisten vajaatoiminta. Nämä tapahtumat ovat olleet palautuvia annosta pienennettäessä tai lopetettaessa vigabatriinihoito (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset).
Kuten muillakin epilepsialääkkeillä, saattaa vigabatriini joillakin potilailla lisätä kohtausfrekvenssiä tai aiheuttaa uudentyyppisiä kohtauksia (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset). Tämä ilmiö saattaa olla myös yliannostuksen seurausta, johtua samanaikaisesti käytetyn muun epilepsialääkkeen plasmapitoisuuksien laskusta tai paradoksaalisesta vaikutuksesta.
Kuten muillakin epilepsialääkkeillä, äkillinen hoidon lopettaminen saattaa johtaa kohtauksiin. Jos potilaan vigabatriinihoito täytyy lopettaa, suositellaan, että se tapahtuu asteittain pienentämällä annosta 2-4 viikon aikana.
Vigabatriinia tulisi käyttää varoen potilailla, joilla on ollut psykoosi, masennusta tai käytöshäiriöitä. Psyykkisiä haittavaikutuksia (esim. agitaatio, masennus, epänormaali ajattelu, vainoharhaisuus) on raportoitu vigabatriinihoidon aikana. Niitä esiintyi sekä ei-psykiatrisilla että psykiatrisilla potilailla, mutta ne hävisivät yleensä kun vigabatriiniannoksia pienennettiin tai hoito lopetettiin asteittain.
Vanhukset ja potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Koska vigabatriini eliminoituu munuaisten kautta, varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 60 ml/min ja vanhuksilla. Näitä potilaita tulisi seurata tarkasti haittavaikutusten, kuten väsymyksen ja sekavuuden varalta (ks. kohta 4.2 Annostus ja antotapa).
4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Koska vigabatriini ei metaboloidu, sitoudu proteiineihin eikä indusoi maksan sytokromi P-450 lääkemetaboliaan vaikuttavia entsyymejä, interaktiot muiden lääkevalmisteiden kanssa ovat epätodennäköisiä. Kliinisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu asteittaista plasman fenytoiinipitoisuuksien alentumista (16-33 %). Interaktion tarkkaa mekanismia ei tällä hetkellä tunneta, mutta suurimmassa osassa tapauksia sillä ei todennäköisesti ole merkitystä hoidon kannalta.
Karbamatsepiinin, fenobarbitaalin ja natriumvalproaatin plasmapitoisuuksia on myös seurattu kliinisissä tutkimuksissa, mutta kliinisesti merkittäviä interaktioita ei ole todettu.
Vigabatriini saattaa johtaa plasmasta mitatun alaniiniaminotransferaasin (ALAT) aktiivisuuden ja vähäisemmässä määrin aspartaattiaminotransferaasin (ASAT) laskuun. ALAT:n laskun on raportoitu olevan 30 -100 % välillä. Siksi nämä maksakokeet saattavat antaa kvantitatiivisesti epäluotettavia tuloksia vigabatriinia käyttävillä potilailla (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset).
Vigabatriini saattaa lisätä virtsan aminohappojen määrää, mikä voi johtaa virheellisesti positiiviseen tulokseen tietyissä harvinaisissa metabolisissa häiriöissä (esim. alfa-aminoadipiini happovirtsaisuus).
4.6 Raskaus ja imetys
Vigabatriinia tulisi käyttää raskauden aikana vain, jos se on selvästi välttämätöntä.
Raskaudenaikaisesta altistuksesta on saatavissa rajoitetusti tietoa (n=192). Synnynnäisiä anomalioita raportoitiin 14,5 %:lla altistuneista raskauksista. Näistä 64,3 %:lla oli merkittäviä epämuodostumia. Spontaani abortti raportoitiin 10,9 %:lla altistuneista raskauksista. Lopullista päätelmää ei voida tehdä siitä, aiheuttaako vigabatriini kohonneen epämuodostumariskin raskauden aikaisessa käytössä raportoiduista raskauksista saatujen rajoitettujen tietojen, epilepsian sinänsä ja muun käytetyn epilepsialääkityksen vuoksi.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset/ ehkäisy
Erityistä neuvontaa tulisi antaa kaikille potilaille, jotka saattavat tulla raskaaksi tai ovat hedelmällisessä iässä. Epilepsialääkityksen tarve tulee arvioida uudelleen, kun potilas suunnittelee raskautta.
Raskaus
Synnynnäisten epämuodostumien riski kasvaa 2-3 kertaiseksi epilepsialääkkeitä käyttävien äitien lapsilla; useimmin on raportoitu huulihalkiota, kardiovaskulaarisia puutoksia sekä hermostoputken puutoksia.
Usean epilepsialääkkeen samanaikaiseen käyttöön saattaa liittyä suurempi synnynnäisten epämuodostumien riski kuin monoterapiaan.
Jos potilas tulee raskaaksi, tulisi hoidon jatkamista arvioida uudelleen. Tehokkaan epilepsialääkkeen äkillinen keskeyttäminen saattaa johtaa äidin tilan huononemiseen mikä on haitallista sikiölle.
Saatavilla ei ole tietoa mahdollisesta näkökenttäpuutoksesta lapsilla, jotka ovat altistuneet vigabatriinille kohdussa.
Hedelmällisyys
Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Imetys
Vigabatriini erittyy äidinmaitoon. Imetystä ei suositella vigabatriinihoidon aikana.
4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Epilepsiaa sairastava henkilö, joka ei ole lääkityksen avulla kohtaukseton, ei yleensä saa kuljettaa moottoriajoneuvoa tai käsitellä vaarallisia koneita. Koska kliinisissä tutkimuksissa Sabrilexin on todettu aiheuttavan uneliaisuutta, tulisi potilaita varoittaa tästä mahdollisuudesta hoidon alussa.
Sabrilex-hoidon yhteydessä on usein raportoitu näkökenttäpuutoksia, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa ajo- ja koneiden käyttökykyyn. Potilaat tulisi tutkia näkökenttäpuutosten havaitsemiseksi (ks. myös kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Erityistä huomiota tulisi kiinnittää potilaisiin, jotka ajavat autoa tai käyttävät koneita tai suorittavat vaarallisia tehtäviä.
4.8 Haittavaikutukset
Vigabatriinihoidon yhteydessä on usein raportoitu näkökenttäpuutoksia, joiden aste vaihtelee lievästä vaikeaan.Vaikea-asteiset näkökenttäpuutokset voivat olla invalidisoivia. Näkökenttäpuutokset ilmaantuvat yleensä kuukausien tai vuosien kuluttua vigabatriinihoidon alkamisesta. Esiintyvyystutkimusten perusteella voidaan olettaa, että jopa 1/3:lla vigabatriinilla hoidetuista potilaista esiintyy näkökenttäpuutoksia (ks. myös kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa noin 50 %:lla potilaista todettiin
haittavaikutuksia vigabatriinihoidon aikana. Tavallisimmat haittavaikutukset aikuisilla olivat väsymys, uneliaisuus, uupumus ja keskittymiskyvyn puute. Kuitenkin lapsilla kiihtymys tai agitaatio on yleistä. Näiden haittavaikutusten esiintyvyys on yleensä suurempi hoidon alussa ja vähenee ajan myötä.
Muiden epilepsialääkkeiden tavoin vigabatriini saattaa joillakin potilailla lisätä kohtausfrekvenssiä, mukaan lukien status epilepticus. Potilaat, joilla on myoklonisia kohtauksia, saattavat olla erityisen alttiita tälle vaikutukselle. Myoklonuksen ilmaantumista tai entisten myoklonisten kohtausten pahenemista saattaa tapahtua harvoissa tapauksissa.
Hyvin harvoin on raportoitu maksareaktioita, (mukaan lukien hepatiitti).
Puhehäiriöitä on raportoitu.
Hyvin yleiset (>1/10):
Yleiset häiriöt: Uneliaisuus, väsymys
Psyykkiset häiriöt*: Kiihtymys ja agitaatio (lapsilla)
Silmien häiriöt: näkökenttäpuutokset
Yleiset (>1/100,1/1000,
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoittamasi tieto. On epäily eräästä toisestakin lääkkeestä että aiheuttaa myös näkökenttäpuutoksia, mutta asia ei ole virallisesti varmistunut vielä.
Että tietyt epilepsia lääkkeet vuosien aikana käytettynä, vaikkuttat näköhermostoon? Kuten esim: Neurotol slow ja deprakine sekä stesolid