Eli ke ois tähy, luulin että kyseessä on ihan täysanestesia eli kunnon nukutus mutta nyt kun soitin selventääkseni muutamaa asiaa niin kyseessä onkin siis vain HUMAUTUS, eli nyt alko sitten ihan tosissaan viimestään peloittamaan.
Onko kukaan ollut humautuksessa, eli lyhyessä nukutuksessa?? Voiko toimenpiteen aikana herätä? Tunnenko/muistanko mitään?? Joku sanoi jossain että hänelle tehtiin humautus eikä auttanut silti yhtään, vaan tunsi ja kuuli ja muisti ihan kaiken.. Emetofoobikkona eli oksennuspelkoisena kysyin että onko humautuksen jälkeen mahdollista että olisi pahoinvointia niin sanoi että ei ole nähnyt sellaista kuin todella harvalla, mutta jälleen eräällä keskustelupalstalla humautuksessa käynyt potilas oli ollut todella huonovointinen ja oksennellut..
En halua koko tapahtumasta tietää yhtään mitään..
Onko kukaan ollut humautuksessa, eli lyhyessä nukutuksessa?? Voiko toimenpiteen aikana herätä? Tunnenko/muistanko mitään?? Joku sanoi jossain että hänelle tehtiin humautus eikä auttanut silti yhtään, vaan tunsi ja kuuli ja muisti ihan kaiken.. Emetofoobikkona eli oksennuspelkoisena kysyin että onko humautuksen jälkeen mahdollista että olisi pahoinvointia niin sanoi että ei ole nähnyt sellaista kuin todella harvalla, mutta jälleen eräällä keskustelupalstalla humautuksessa käynyt potilas oli ollut todella huonovointinen ja oksennellut..
En halua koko tapahtumasta tietää yhtään mitään..
Vastaukset 12
Vanhimmat
sun ei kannattaisi mennä tähystykseen lainkaan.
Kyökkimään siinä joutuu ihan sata varmasti, enkä ymmärrä miksi pelätä tähystystä noin paljon.
No sinullapa ei varmaan oksennuskammoa olekaan :) Mikään muu ei ärsytä niin paljoa kuin se että ihmiset joilla tähystys on mennyt hyvin tulevat sanomaan että se on niin helppoa. Kärsin myös paniikkikohtauksista, mikä ei varmasti tee tätä yhtään helpommaksi. Olisi hauska nähdä miten itse suhtautuisin minun tilanteessani asiaan!!
Toisilla se menee hyvin, toisilla huonosti, itse en halua edes tietää, mutta 10 v putkeen oksetusta kestäneenä haluaisin kyllä päästä siitä jo eroon!
Mutta ilmeisesti et ole siis humautuksessa ollut, joten sinulta en kyllä mitään kysynytkään =)
Mulle on tehty kohdun kaavinta keskenmenon jälkeen humautuksessa. Sujui oikein hyvin, enkä todellakaan muista toimenpidettä enkä tuntenut mitään. Nielurisaleikkaus tehtiin aikanaan nukutuksessa, ja sekava olo sekä pahoinvointi kestivät kauan, oksensin myös. Humauksen jälkeen ajatus kirkastui tosi nopeasti, eikä ollut yhtään paha olo.
paniikkihäiriöstä, olen kärsinyt siitä pitkään.
Kun mä menin ekaan tähystykseen, mua peloteltiin siitä vaikka mitä.
En tiennyt että on saatavissa humautusta, puudutusta, nukutusta jne., vaan asennoiduin ihan niin että kyllä mä sen kestän, niin kuin ovat toisetkin kestäneet. Aivan hyvin meni, ainoa iljettävä oli se nieleminen mutta sitä ei nyt kestänyt varmaan kuin 10 sekuntia.
Tässä on aika pitkälti se juttu että ihmiset pelkäävät tuota kyökkäämistä ja mahdollista oksentamista mitä ei välttämättä edes tule.
No toinen tähystys mulla oli vaikeampi mutta mulla oli täysflunssa päällä, kurkku äärettömän kipeä, ja räkänen olo, silloinkin se meni ihan hyvin vaikka tuntui ekaa kertaa iljettävämmältä.
Tietty jokaisen oma asia jos haluaa helpotusta, ja kaikki ei ole samanlaisia, mutta ihan hyvin se menee, pahinta varmaan on se jännitys kun sitä jännittää ja panikoi mutta hyvin se menee ilman nukutuksiakin.
ihan kunnon nukutus eikä siinä ole tajuissaan eikä jälkikäteen muista mitään.
Täysanestesiassa laitetaan hengitysputki henkitorveen, ja sut vain nukutetaan laskimoon annettavalla nukutusaineella ja sitten pidetään unessa hengitettävillä anestesiakaasuilla. Humautuksessa sen sijaan ei anneta anestesiakaasuja eikä sua tarvitse intuboida. Koska humautuksessa itse toimenpide, kuten mahalaukun tähystys tai abortti, on niin lyhytkestoinen, voidaan anestesia ylläpitää pelkällä laskimoon annettavalla nukutusaineella, jota lisätään pari kertaa toimenpiteen aikana. Ja hengityksestä huolehditaan maskin ja palkeen avulla, koska hengitystäkin tarvitsee avustaa niin lyhyen aikaa. Että ei tarvitse hermoilla, kyllä se vie sulta tajun kankaalle ihan kunnolla! Ja humautuksessa käytettävät aineet ei yleensä aiheuta pahoinvointia, mutta ainahan löytyy joku, joka saa harvinaisetkin haittavaikutukset. Mutta todennäköistä on, että et saa pahoinvointia niistä.
Kiitos vaan tiedoista, jospa sitä nyt sitten jotenkin pärjäisi, kuulemma esilääkitys ( mitä aion ehkä pyytää ihan jännitykseen ja pelkoon) poistaa pelot ja jännitykset toisilta kokonaan!
huomaat kyllä itsekin että ihan turhaan jännitit.
Itsellä tuo tavallinen tähystystä ei
pystytty tekemään vaikka kuinka tsemppasin.
Tämä siis kolme viikkoa sitten.
Ainakin lääkäri sanoi että humautuksessa menee
"kanttu vei" eikä sitä muista. Edellinen selitys
nukutus ja humautustähystyksestä oli todella
hyvä ja helpottava - kiitos kirjoittajalla!
Näin hirveetä painajaista jo viimeyönä :D
6 tuntia aiemmin on vielä mentävä sairaalaan tekemään muita kokeita niin siinä sitä kerkeää taas kehittää vaikka minkälaisia kauhukuvia, parempi olisi jos koko tähystys olisi ollut ihan heti aamulla!!
Koko ajan koitetaan tsempata ja ajatella että en tunne mitään ja on nopeesti ohi ja sen jälkeen pääsen jo parin tunnin päästä kotiin hyvinvoivana (toivottavasti) mutta yllättävän raskasta on yrittää "valehdella" itselle :S
Humautuspotilaat kun kuulemma reagoivat vielä ohjeisiin sun muihin niin vaikea kuvitella että on aivan täysin tiedottomassa tilassa :/
Varasitko Laryngo ajan humautus tähystykseen tai siihen varjoainekuvaukseen vai jäikö sulta kokonaan tekemättä?
ihan normaaliin tähystykseen kun lueskelin
täältä näitä piristäviä viestejä - well, pitäisi vaan muistaa omat rajallisuutensa ;-) ...
Tsemppaavilla viesteillä on tietenkin täällä hyvä tarkoitus (!!) mutta ymmärrän täysin kun kerroit
ärsyyntymisestäsi.
Tähystys ei onnistunut sitten mitenkään - lääkäri lohdutteli, että tätä sattuu joka viikko. Pari yötä ennen ja sen jälkeen mies herätteli painajaisista. Humautusnukutukseen en saanut silti (!!) lähetettä kunnalliselle puolelle - joten jossain vaiheessa tulevaisuudessa se edessä yksityisellä puolella. Joskus sinne mennään
:-(!
Olen nyt käynyt kaiken kaikkiaan 2 kertaa ruokatorven varjoainekuvauksessa, joten asian suhteen (kurkunpää, nieleminen, ruokatorvi, portin toiminta) ei olla täysin pimennossa. Refluksin diagnosointiin en sitä tarvitse (laryngofaryngeaalisen refluksin on diagnosoinut tietenkin kurkkulääkäri). Lääkitys ei lekurin
mukaan useinkaan muutu mihinkään tähystyksen perusteella - (vaan lähinnä oireiden määrän/vaikeustason).
Yleensä tuosta tähystyksestä tai mielikuvista siihen liittyen - omien tuttavien joukossa on useat tietenkin olleet mielettömän helpottuneita heti tähystyksen jälkeen sen pari päivää ettei ole ruokatorven syöpää
(jota ei tule edes mieleen epäilläkään) eikä
harvinaista Barretiakaan (tästä eivät ole edes kuulleet)- sen jälkeen on tullut hieman kyselevä olo "no mitäs nyt sitten - oireita on kuitenkin edelleen" - he ovat ehkä ajatelleet, että joku asia muuttuu diagnosoinnin kautta ja ovat pettyneet kun arki jatkuu eikä tilanne (esim lääkitys)muutukaan mitenkään.
Tähystys kannattaa tehdä ainakin edes kerran elämässä - humautuksessa tai ei - ihan miten vaan!
Kerro toki kuulumisiasi kun humautustähystyksestä tulet!
Hei !
Olen tainnut kertoa jo aiemmin tämän, mutta kerronpa uudestaan.
Itse olen aika herkkä yökkäilemään, joskus hampaiden pesukin yököttää.
Ennen tähystystä:
Muistan sen kun oli aika lähteä tähystykseen. Työkaverit olivat jo kertoneet mulle että tähystys yököttää, mutta se tutkimus ei kestä kauaa jne.
Sairaalassa:
Sain jotain kuplatonta ennen kuin alotettiin tähystyksen, hoitaja mainitsi että se estää pieremisen. ;D
Muistaakseni lääkäri mainitsi että se laittaa hieman puudutusainetta letkun alkuun. Siinä vaiheessa iski pikkanen paniikki, mutta peruttaakkaan en voinut. Lääkäri käski minun vain rauhottua ja keskittyä.
Sitten mulle iski rohkeus ja sanoin, että "nyt sitten aloitetaan eikä mietitä"
Kyllä se letku sinne kurkkuun katosi, vaikka oli pikkanen hankaluus ensin, kun yökkäilin.
Letku oli mahassa ja huokaisin mielessäni. Ihme kyllä että kun letku oli paikallaan, niin se ei tuntunut miltään.
Mutta:
Joka kerta kun lääkäri käänsi kameraa mä yökkäsin pelkkää limaa. Lääkäri pumppasi ilmaa massuuni ja se ilma ei tahtonut pysyä siellä kun mulla on palleatyrä.
Lääkäri veti letkun pois ja mä olin aivan väsynyt, mutta helpottunut. :)
Kurkku on arka ja kipeä toimeenpiden jälkeen, joten, syö varovaisesti. ;)
No nyt taas tuntuu siltä että piece of cake, ei pelota yhtään, mutta se kerkeää vielä kyllä muuttua! Olisipa jo huominen tähän aikaan :D