tarvitsen tietoa.

Sori, en vastaa kysymykseesi vaan kysyn sinulta että oletko käynyt intin vai saanut vapautuksen tai lykkäyksen?
Ja varmasti olisi helpompaa ja kivempaa jos olisit laihempi mutta älä silti itseäsi häpeä.

Olin mahalaukunohitusleikkauksessa kuukausi sitten. Leikkaus tehtiin julkisen sairaanhoidon puolella ja tuli maksamaan noin 150 euroa.
Viikon olin hiukan heikommassa kunnossa kuin normaalisti, mutta nyt on olo jo melkein normaali.
Itse olen sitä mieltä, että kannatti ehdottomasti, enkä kadu hetkeäkään. Syömisensä joutuu opettelemaan aikaslailla uudestaan, eikä kaikki ruoka-aineet enää sovi, esim kanamuna.
Joudun nappailemaan loppuikäni monivitamiini- ja kalkkitabletteja ja käymään joka kolmas kuukausi B12-vitamiinipiikeillä.
Ruokailut ovat muuttuneet erittäin pieniksi annnoksiksi, mutta toisaalta saan syödä useammin. Nälkää en tosin enää tunne, joten ruokailut ovat kellon varassa.

MOI! Älä häpeä itseäsi! Minulla ihan sama tilanne. Ihmiset tuijottelevat ja saan kuulla vaikka mimmoisia kommentteja. Itse olen 22vuotias noin 140 kiloinen 170 pitkä naisenalku. Älä masennu! Jos olet masentunut niin laihduttaminen ei taatusti onnistu. Pää pystyyn ja nauti elämästä! Rakkain terveisin Mira

kovaa sinnikkyyttä, kevyttä ruokaa

aloita kuntonyrkkeilyllä, kuntopyöräilyllä.

sitten kun kunto kohonee niin siirry kesällä hölkkäykseen, kävelyyn,pyöräilyyn ja talvella hiihtämiseen

Jos olet päättänyt leikkaukseen mennä, työterveyshuolto on varmasti oikea paikka asian alkuun saamiseksi. Mutta kuten jo aiemmin ehdotettiin, tarkistuta kilpirauhasarvosi, ellei sitä ole vielä tehty.

Mutta onko leikkaus silti ainoa tie? Oletko tosiaan valmis siihen, että et enää koskaan voi syödä ns. normaalisti? Sanot kokeilleesi kaikkea ilman tulosta. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oleellisia ovat juuri ne pienet ja tylsät arkipäivän muutokset, joihin sitoudut loppuiäksesi ja usko tai älä, ne toimivat. Tämän saarnan pohjana ovat omat kokemukset, olen tuplasti ikäisesi nainen ja kolme vuotta sitten vaaka näytti 145 kg, siis vielä huimasti hurjempi indeksi kuin sinulla nyt, pituutta kun on vain vajaa 170 cm. Voit siis olla varma, että tiedän kaiken häpeästä ja itseinhosta. Kaikkea olin kokeillut, erilaisista nälkäkuureista Painonvartijoihin, kehnoin tai olemattomin tuloksin. Painoa on nyt nelisenkymmentä kiloa vähemmän ja matka jatkuu juuri niiden pienien muutosten voimalla. Aikanaan en ottanut yhtään ylimääräistä askelta ja ruokavaliosta ei viitsi edes puhua. Pikkuhiljaa hilasin kaikki kiloni kävelylle ja mietin, tarvitsenko sittenkään sitä pullaa tai toista ruokalautasellista. Yhtään päivää en ole ollut nälässä, juhlat on juhlia edelleen eikä niissä lasketa kaloreita. Joudun aivan varmasti kontrolloimaan syömisiäni ja jatkamaan liikuntaharrastuksia (en enää edes haluaisi luopua niistä) lopun ikääni, uskon kuitenkin että pystyn elämään normaalimpaa elämää kuin esim. laihdutusleikkauksen jälkeen.

Säilyttääksesi nykyisen painosi saisit syödä lähes 4000 kcal/päivä. Jos yhtään mietit, mitä suuhusi laitat ja pidät alkoholin käytön hyvin vähäisenä, 3000 kcal olisi määrä, jolla saat itsesi kylläiseksi etkä edes huomaa laihduttavasi, painon pitäisi kuitenkin tippua kilon verran viikossa. Jos esim. 4 kg kuukaudessa tuntuu vähältä, pakkaa sen verran tavaraa reppuun ja kanna reppua päivä, eron huomaat varmasti. :)

Leikkausta miettiessäsi ja sinne pääsyä odotellessasi kokeile kuitenkin vielä yhden kerran. Tässä yksi hyvä sivusto muiden joukossa:
http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/index.pl

Voimia sinulle, päätitpä mitä tahansa. Muista kuitenkin, että jos kaltaiseni keski-ikäinen täti löysi tahdonvoiman itsestään, sinäkin löydät sen ihan varmasti, lisäksi ikäsi on etusi, ihosi muokkautuu vielä paremmin kuin vanhempana.

Löysin ratkaisun omiin ongelmiini syömisen suhteen psykologiasta ja filosofiasta. Olin kuullut miljoonia kertoja lääketieteelliset selitykset ahmimiselleni ja osasin ulkoa jokaisen ravitsemusoppaan, mutta minkäs teit, kun ruuan himo vei kerta toisensa jälkeen voiton. Harvan ylipainoisen ongelma on se, ettei tietäisi miten oikeasti kuuluisi syödä. Yleensä ongelmana on lukemattomat syyt pään sisällä, jotka laittavat toimimaan tietyllä tavalla, vaikka itse ei haluasi toimia niin. Laihdutin monia kertoja kymmeniä kiloja, mutta ennemmin tai myöhemmin kilot tulivat aina korkoineen takaisin.

Ensimmäinen askel onnistumiseeni oli lopettaa laihdutusyritykset kokonaan ja aloittaa tutkimaan henkisiä syitä ylipainooni. Luin todella paljon eri alojen kirjallisuutta ja punnitsin asioita niin monista eri näkökulmista kun vain kykenin. Mitä enemmän tietoa sain asioista, sitä vähemmän halusin vahingoittaa itseäni väärillä ruokailutottumuksilla. Elämäntavat alkoivat muuttua itsestään ja kroppa alkoi etsiä sopivaa painoa johon pysähtyä. Nyt painoni on pudonnut 68 kiloon ja jatkaa edelleen putoamistaan. Vielä muutama kilo, niin voin olla täysin tyytyväinen vartalooni.

Uskon siihen, että ylipainoon on aina jokin syy ja jollei sitä syytä poisteta taustalta, ihminen lihoaa ennemmin tai myöhemmin takaisin entisiin mittoihinsa. Minun keinoni on erittäin aikaa vievä, eikä välttämättä toimi kaikkien kohdalla, mutta suosittelisin silti kokeilemaan ennen leikkausta..

PS. Omat syyni liittyivät juuri itseinhoon, häpeään ja vääränlaiseen suhtautumiseen ruokaan. Minä myös häpesin tehdä ruokaostoksia tai liikkua uimahalleissa yms. vähissä vaatteissa. Alemmuuden tunteet ja muut vastaavat voivat hyvin olla tekijöitä ylipainon taustalla.