Toiset ovat hienosyisempiä.
He loukkaantuvat hengellisesti lähimmäisensä takia. Se on, heille ei tehdä mitään muuta kuin se, ettei miellytetä heidän suurta vanhurskauden ja viisauden rakkauttaan (kuten he uneksuvat); sillä nämä herkät ja hienot pyhät eivät voi sietää syntiä eivätkä hulluutta.
Heitä nimitetään Raamatussa käärmeiksi ja myrkyllisiksi madoiksi.
He ovat niin syvästi sokeita, etteivät koskaan havaitse - eikä heitä koskaan voida saada vakuutetuiksi (kuten voi tapahtua ensimmäisille, karkeille) siitä, että juuri he eivät anna lähimmäiselleen anteeksi ja että he jopa pitävät ansiona ja hyvänä tekona sitä, että he ovat lähimmäiselleen vihamielisiä.
___________
*) Heidät tunnetaan siitä, että he arvostelevat ja tuomitsevat kaikkea, mitä toinen tekee. He puhuvat siitä eivätkä ole hiljaa vaiti, mikäli he tietävät jotakin lähimmäisestään.
Näitä sanotaan saksassa takanapuhujiksi, kreikassa paholaisiksi (diabolos= panettelija), latinassa mustaajiksi, hepreassa saatanaksi (=vastustaja, syyttäjä).
Lyhyesti he ovat se kirottu joukkio, joka panettelee, halveksii ja kiroaa kaikki ja tekee kuitenkin tämän kaiken hyvän ulkomuodon varjolla.
Tämä saatanallinen, helvetillinen kirottu vitsaus hallitsee nyt koko kristikuntaa kauheammin kuin mikään rutto on koskaan hallinnut, ja myrkyttää lähes kaikki kielet, ja Jumala paratkoon, tätä surkeutta ei kavahdeta eikä sitä huomata.
Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka jonkun tehdessä pahaa eivät vain kiellä tältä armoaan, niin että he rukoilisivat hänen puolestaan (kuten kristittyjen tulee tehdä), neuvoisivat häntä ystävällisesti ja rankaisisivat häntä veljellisesti.
Sen sijaan hänen täytyy kärsiä näiltä myrkyllisiltä helvetillisiltä kieliltä niin monta arvostelua, tuomiota ja syytöstä kuin he kohtaavat korvia - olkoon niitä päivittäin tuhat - vaikka kuitenkin jumalallisen ja inhimillisen oikeuden mukaan pahantekijän on kärsittävä vain yksi tuomari, yksi tuomio ja yksi syytös.
Katso, nämä ovat ne kurjat pyhät, jotka eivät voi antaa anteeksi eivätkä unohtaa lähimmäisensä velkaa.
He ovat laadultaan sellaisia, etteivät he koskaan voi olla ihmiselle sydämestään armollisia ja lempeitä. Näin he ansaitsevat, ettei Jumala ole vain antamatta heidän velkaansa anteeksi, vaan että hän osoittaa heille myös sen epäsuosion, ettei anna heidän koskaan tulla tuntemaan velkaansa.
Siksi he koristelevat itsensä ja sanovat:
- Minä en puhu tätä hänen vahingokseen enkä pahassa tarkoituksessa;
- minä suon hänelle kaikkea hyvää.
___________
Katso kuinka pehmeä turkki tuolla pikku kissasella onkaan; kukapa ajattelisi, että sileän pinnan alla on myös terävät kynnet ja kieli?
Oi sinä ulkokullattu väärä ihminen, jos olisit lähimmäisesi ystävä, niin vaikenisit etkä niin halukkaasti ja mielihyvin levittäisi lähimmäisesi onnettomuutta.
- Sinä muuttaisit kirotun paheksumisesi sääliksi ja lempeydeksi, niin että
- puolustaisit häntä,
- vapauttaisit hänet velasta,
- peittäisit hänen syntinsä
- ja saattaisit muut vaikenemaan,
- rukoilisit Jumalaa hänen puolestaan,
- varoittaisit häntä veljellisesti
- ja auttaisit häntä nousemaan.
Lopulta myös sinä itse saisit näin muistutuksen ja kehotuksen ajatella pelolla omaa puutteellisuuttasi, josta pyhä Paavali lausuu: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea." Pyhien vanhojen isien kanssa sanokaamme: eilen tuo toinen, tänään minä.
He loukkaantuvat hengellisesti lähimmäisensä takia. Se on, heille ei tehdä mitään muuta kuin se, ettei miellytetä heidän suurta vanhurskauden ja viisauden rakkauttaan (kuten he uneksuvat); sillä nämä herkät ja hienot pyhät eivät voi sietää syntiä eivätkä hulluutta.
Heitä nimitetään Raamatussa käärmeiksi ja myrkyllisiksi madoiksi.
He ovat niin syvästi sokeita, etteivät koskaan havaitse - eikä heitä koskaan voida saada vakuutetuiksi (kuten voi tapahtua ensimmäisille, karkeille) siitä, että juuri he eivät anna lähimmäiselleen anteeksi ja että he jopa pitävät ansiona ja hyvänä tekona sitä, että he ovat lähimmäiselleen vihamielisiä.
___________
*) Heidät tunnetaan siitä, että he arvostelevat ja tuomitsevat kaikkea, mitä toinen tekee. He puhuvat siitä eivätkä ole hiljaa vaiti, mikäli he tietävät jotakin lähimmäisestään.
Näitä sanotaan saksassa takanapuhujiksi, kreikassa paholaisiksi (diabolos= panettelija), latinassa mustaajiksi, hepreassa saatanaksi (=vastustaja, syyttäjä).
Lyhyesti he ovat se kirottu joukkio, joka panettelee, halveksii ja kiroaa kaikki ja tekee kuitenkin tämän kaiken hyvän ulkomuodon varjolla.
Tämä saatanallinen, helvetillinen kirottu vitsaus hallitsee nyt koko kristikuntaa kauheammin kuin mikään rutto on koskaan hallinnut, ja myrkyttää lähes kaikki kielet, ja Jumala paratkoon, tätä surkeutta ei kavahdeta eikä sitä huomata.
Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka jonkun tehdessä pahaa eivät vain kiellä tältä armoaan, niin että he rukoilisivat hänen puolestaan (kuten kristittyjen tulee tehdä), neuvoisivat häntä ystävällisesti ja rankaisisivat häntä veljellisesti.
Sen sijaan hänen täytyy kärsiä näiltä myrkyllisiltä helvetillisiltä kieliltä niin monta arvostelua, tuomiota ja syytöstä kuin he kohtaavat korvia - olkoon niitä päivittäin tuhat - vaikka kuitenkin jumalallisen ja inhimillisen oikeuden mukaan pahantekijän on kärsittävä vain yksi tuomari, yksi tuomio ja yksi syytös.
Katso, nämä ovat ne kurjat pyhät, jotka eivät voi antaa anteeksi eivätkä unohtaa lähimmäisensä velkaa.
He ovat laadultaan sellaisia, etteivät he koskaan voi olla ihmiselle sydämestään armollisia ja lempeitä. Näin he ansaitsevat, ettei Jumala ole vain antamatta heidän velkaansa anteeksi, vaan että hän osoittaa heille myös sen epäsuosion, ettei anna heidän koskaan tulla tuntemaan velkaansa.
Siksi he koristelevat itsensä ja sanovat:
- Minä en puhu tätä hänen vahingokseen enkä pahassa tarkoituksessa;
- minä suon hänelle kaikkea hyvää.
___________
Katso kuinka pehmeä turkki tuolla pikku kissasella onkaan; kukapa ajattelisi, että sileän pinnan alla on myös terävät kynnet ja kieli?
Oi sinä ulkokullattu väärä ihminen, jos olisit lähimmäisesi ystävä, niin vaikenisit etkä niin halukkaasti ja mielihyvin levittäisi lähimmäisesi onnettomuutta.
- Sinä muuttaisit kirotun paheksumisesi sääliksi ja lempeydeksi, niin että
- puolustaisit häntä,
- vapauttaisit hänet velasta,
- peittäisit hänen syntinsä
- ja saattaisit muut vaikenemaan,
- rukoilisit Jumalaa hänen puolestaan,
- varoittaisit häntä veljellisesti
- ja auttaisit häntä nousemaan.
Lopulta myös sinä itse saisit näin muistutuksen ja kehotuksen ajatella pelolla omaa puutteellisuuttasi, josta pyhä Paavali lausuu: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea." Pyhien vanhojen isien kanssa sanokaamme: eilen tuo toinen, tänään minä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"juuri he eivät anna lähimmäiselleen anteeksi ja että he jopa pitävät ansiona ja hyvänä tekona sitä, että he ovat lähimmäiselleen vihamielisiä."
millaisia tämän palstan tyypilliset kirjoittajat ovat vl:ille!
Monilla on vihaansa syy, he ovat tulleet hylätyiksi.
Heitä ei ole rakastettu sellaisina yksilöinä joksi Jumalan on heidät luonut. Rakkauden ehtona heitä on vaadittu muuttumaan jonkun toisen ihmisen muovaaman muotin mukaisiksi.
Jumala ei toimi näin, hän rakastaa ehdoitta ja kunnioittaa jokaisen luomansa ihmisen yksilöllistä persoonaa, eikä tee mitään väkivaltaa. Syntiä Jumala vihaa, myöskin lähimmäisensä hylkäämistä. Tämä on monelta unohtunut.
Jumala on meidät jokaisen luonut erilaiseksi, ei hän vaadi meiltä takaisin mitään sellaista mitä hän ei ole itse luomisessa ja lunastuksessa antanut.
Kun luemme avauksessa ollutta Lutherin tekstiä tarkemmin, niin löytyy mielestäni paljon mainitsemaasi tärkeämpiä näkökulmia.
Ehkä joku kirjoittaa niistä vielä lisääkin.
En voi hyväksyä puoltakaan siitä yleistävästä yksipuolisesta ja asiantuntemattomasta, jopa erittäin halveksivasta kritiikistä, jota vanhoillislestadiolaisuus on täällä saanut.
Silloin kun arvostellaan opillisesti, pitää arvostelu YLSILÖIDÄ, ja sen pitää perustua erittäin hyvään kristinopin ja kirkkohistorian asiantuntemukseen. Muutoin se on hyödytöntä pyrittäessä kaikkien osapuolien kannalta rakentavaan lopputulokseen.