Vertaistukea kaivataan

Olettehan ottaneet huomioon että joillekkin nämä helpottavat tipat vaan pahentavat itkua. Meillä kävi mm.relatippojen kanssa niin. entäs mitä d-vitamiinia annat lapselle. se saattaa aiheuttaa itkua ja kipua myös. Ymmärsin ettet syötä korviketta lainkaan. kaikki korvikkeet ei sovi kaikille masuille ja oikeanlainen pullokin auttaa ettei kuplia pääse masuun. Vyöhyketerapiaa toki kannattaa kokeilla ja monille apu löytyy siitä. me kuuluimme siihen pieneen ryhmään jolle siitä ei ollut apua. meillä masu oireet jatkuu vieläkin..vähentynyt kuitenkin siitä mitä ne oli sillin kun vauva oli alle 1,5kk. nyt viikon päästä tulee 3kk täyteen ja toiveikkaana odotan että helpottaisi enemmän. Välillä on hyviä päiviä ja välillä aivan kamalia. tiedän ettei paljon lohduta nyt mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. mitä kaikkea olet ruokavaliosta karsinut??

Voi teitä! Kovin hyvin on meilläkin vielä mielessä alkukuukausien koliikki-itkut. Muistan itsekin olleeni aivan kauhuissani tuossa kuukauden tienoilla laskeskellessani päiviä tuohon maagiseen kolmeen kuukauteen. Mutta kyllä me siitä selvittiin ja niin varmasti tekin.

Päivä kerrallaan on kai paras neuvo. Koita olla liikaa laskeskelematta aikaa. Yhtäkkiä koliikkiaika onkin ohi. Meillä oireet alkoivat hiljalleen hävitä siinä 3,5kk:n iässä.

Me yritimme myös kaiken mahdollisen, tipat, autoilut, kiikut, keinut, ruokavaliot jne. Koliikkivauvahieronnasta oli jotain apua, mutta ei mitään ihmeparannusta. Kyllä mielestäni sitäkin kannattaa kokeilla.

Jossain vaiheessa, kun kaikki mahdollinn ja mahdoton oli kokeiltu, oli uskottava, että se mikä auttaa on aika. Ja niin kävi. Koliikkiajan jälkeen hytkytti raivoisasti vielä tyhjiä ostoskärryjäkin ihan vahingossa, ennen kuin muisti että se onkin nykyään tarpeetonta.

Vuorotelkaa lapsen hoidossa isän kanssa, että toinen ottaa itkevän lapsen kun toinen ei jaksa. Jos on mahdollista saada kanniskeluapua mummulta tai muulta sukulaiselta, älkää ujostelko sitä pyytää, niin saatte itse vähän levättyä.

Jossain vaiheessa meillä sai vauvan rauhoittumaan illalla autoon, joten tuolloin kävimme iltaisin ajeluilla. Kannattaa koittaa mutta pyöriä kuitenkin kodin lähistöllä, ettei räjähtäneen paketin kanssa joudu autoilemaan liian kauan.

Meillä mies piti surutta kuulosuojaimia heijatessaan huutavaa lasta. Itse en tähän pystynyt, sillä koin sen jotenkin petokseksi lasta kohtaan. Älytön ajatus, niin että jos kuulosuojaimet auttaa, niin käyttöön vaan.

Matkakaukalossa keinuttelu auttoi joskus. Vauvojen koliikkikeinusta ei ollut meillä mitään apua. Vauva ei siis rauhoittunut huutoaikaansa rinnallekaan.

Silloin kun on hyviä hetkiä nauttikaa niistä. Koliikkiaika menee kyllä ohi, vaikka se ei nyt siltä tunnu.

Voimia:)

vertaistukea kaipaan minäkin...

Saisi olla neuvolalla jotain ryhmiä missä sais vertaistukea. Kolme kuukautta voi kuullostaa lyheltä, mutta tuskaa tämä on. Onneksi mies ei ole töissä juuri nyt niin vähän auttaa. Olemme kyllä kahdestaankin aika loppu. Käy niin sääliksi, kun lasta ei voi auttaa ja näkee miten koskee. Vauva vääntää itseään kippuraan kouristaessa ja huutaa naama punaisena. Meillä on kokeiltu lähes kaikke mitä netistä on keinoja löydetty. Mikään ei kokonaan auta. Asias on vain nyt hyväksyttävä ja yritettävä sopeutua vielä 2kk ainakin, jos ei pidempäänkin.

Asian kanssa on melko yksin. Tuntui, ettei neuvolasta paljon tukea herunut. Mitään kotiapua on turha edes pyyttä, vaikka kuka tahansa väsyy jatkuvaan huutoon ja valvomiseen. Olisikin mukava vaihtaa kokemuksia, vaikka täällä palstalla. On samalla mukava, että ikävä kuulla muidenkin kamppailevan saman asian kanssa...nyt on lopettava taas alkaa itkeminen...tätä tämä on joka päivä. Hankala luoda kiintymystä lapseen joka koko ajan huutaa..

http://koti.utanet.fi/~paula/aamulla.htm