Yksityistäminen on prosessi jossa tuotantopyramidin huipulle syntyy loinen. Resurssit jotka julkishallinnon yksikössä menisivät tuotannon tehostamiseen ja palveluiden parantamiseen, menevät yksityisessä yksikössä pääomatulojen muodossa tämän loisen elättämiseen.
Totuus yksityistämisestä
totuuden äänitorvi
5168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ns. kaivosmiehet lakkoilivat Jällivaarassa 80-luvulla. Väkeä oli kertynyt sinne tuhansittain. Heidät ajettiin pois ja jo aikoinaankin työt hoitaneet aliurakoitsijat pyörittivät tuotantoa vähintään entisellä teholla. Siellä ei ollut SAK.oota,olikohan se joku LO.
Miksikähän ne eivät mene?
========================
Meillä on vielä jotakin yksityistämättä, esimerkiksi VR. Et voi väittää, että siellä siellä rasurssit menevät tuotannon tehostamiseen ja palveluiden parantamiseen.
Tottakai löytyy myös päinvastaisia tapauksia, joissa tuotanto on yksityistettäessä huonontunut ja palvelukin.
Kengät sanoo kop kop kop
=======================
Sitten kannatta myös muistaa, että kansalaiset voivat itse äänestää jaloillaankin jos eivät pidä jostakin. Jos palvelu ei miellytä, jätetään yksinkertaisesti se käyttämättä.
Ei taida olla montaa yksikköä, joka pitemmän päälle yksityistettynä toimii jos tuloja ei tule ollenkaan. Valinta onkin siis yllättäen sinun ja meidän muiden kansalaisten.
TYKA: http://www.geocities.com/kansantuote
> Resurssit jotka julkishallinnon yksikössä
> menisivät tuotannon tehostamiseen ja
> palveluiden parantamiseen
Julkisen sektorin monopoli ei kykene tehostamaan tuotantoa. Julkisella sektorilla ei ole kilpailun tuomaa painetta tehostamiseen ja lisäksi poliittisten ryhmien pyrkiys järjestää omilleen suojatyöpaikkoja julkisen sektorin organisaation aiheuttaa lisää tehottomuutta.
Malliesimerkki julkisen sektorin tehottomuudesta oli NL, jossa kaikki oli julkista sektoria. Eivät kyenneet edes tuottamaan yleisimpiä ja yksinkertaisimpia kulutustarvikkeita tarpeellista määrää.
kapitalistisesta mitoitustavasta löytyy sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jonotusajat vastaanotolle ja leikkauksiin ovat pitkiä.
Kaiken taustalla vain se, että työntekijöistä saadaan kaikki mahdollinen irti määrällisesti. Laatu ja sairaat kärsivät.
Siellä ei todella voida puhua leppoisasta suojatyöpaikasta, pikemminkin todella paineenalaisesta työstä. Palkanmaksaja omine vaatimuksineen yhdellä suunnalla, sairaat ihmiset omine tarpeineen toisaalla.
Ei ihme, jos sairaanhoitajat hakeutuvat ulkomaille parempiin työolosuhteisiin ja kaiken lisäksi vielä paremmalla palkalla.
Yksityinen terveydenhoito
========================
Onneksi meillä on yksityinen terveydenhoito. Se on tehokas. Sen kustannus on vain 7 % kansatuotteesta, kun se muissa vertailumaissa on yli 10 prosentti, esimerkiksi USAssa yli 11 %. Siellä taitaakin olla terveydenhoito julkisen sektorin kontolla.
Turha byrokratia
================
Turhaa byrokratiaa meillä on ja se on syntynyt paljolti mainitsemastasi suojatyöpaikkapolitiikasta. Sen osuus on 20 % ja kohdistuu monenlaisina lieveilmiöinä tavallisiin kansalaisiin.
TYKA: http://www.geocities.com/kansantuote