Saunan idea? *spoiler*

Antti-Jussi Annilan ohjaama elokuva Sauna jätti kyllä katsojille loppuratkaisun jälkeen paljon pohdittavaa siitä,mitä kaikkea siinä tapahtui?
Mieleeni tulee tuo kohtaus,jossa Erikin veli Knut omantunnon tuskissaan näkee tytön haamun ja antautuu myöhemmin elokuvassa saunan ns."omantunnon puhdistukselle".Tuossa saunassa tuntui olevan keino puhdistautua synneistä,jossa ihmisen sielu tavallaan korjaantuu kaikista synneistä tuonpuoleiseen.
Kohtaus,jossa Knut tarttuu saunassa Erikin kasvoihin takaapäin käsillään mustaa öljymäistä visvaa Erikin silmistä valuen,tuo mustavisva mitä ilmeisemmin on puhdasta synnin ektoplasmaa.Knut tavallaan puhdistaa veljensä sielun "parantajankäsillään".

Mutta tuo kasvoton alastonhahmo kylänjoen törmällä tytön kiinnisaaneena on ilmeisesti saunan pelätty synninpuhdistajaolio likaista mustaavisvaa kasvoaukosta valuen.Loppuratkaisu antoi myös ymmärtää,että jokaisella meistä viattomistakin on jonkunmoinen synti omallatunnollaan.Esimerkiksi kylän pojaksi pukeutunut tyttö karkaa viimeisenä eloonjääneenä kylästä mutta kohtaakin tuon pelätyn saunasuo-olion kaikesta viattomuudestaan huolimatta,joten kaikilla kyläläisellä oli jokin synti omallatunnollaan.

Tämä ei ole minun keksintöni vaan mitä eräs toinen yhdellä toisella foorumilla kirjoitti. Oli vaan järkeenkäypää...

Kylä on paikka, jossa kohdataan omat synnit. Ilmeisesti se on kiirastulen kaltainen "välitila", jossa ollaan jonkin aikaa kunnes tulee kuolema ja korjaa tuonelaan. Tähän viittaisi se, että kylä täyttyy aina vähän väliä (siellä oli aikaisemmin niitä munkkeja) ja sitten kaikki asukkaat katoavat. Kylässä jokainen kohtaa omat henkilökohtaiset syntinsä, joka Erikillä oli 73 ihmisen tappaminen ja Knutilla tytön jättäminen sinne kellariin. Lopuksi kuolema ottaa saunassa Knutin hahmon ja tulee korjaamaan kylän porukan talteen. Sitä ennen "kukaan ei uskalla kuolla eikä elää".

Elokuvan lopussa se poika (tyttö) laitetaan matkaamaan kohti pohjoista, joka suomalaisessa kansanperinteessä on manalan suunta. Poika kohtaa joen (tuonelan joki), jota vartioi kalevalassakin mainittu verinen Tuonen Poika. Hän on tuonelan suojelija joka ei päästä asiattomia perille.

Saunassa Erik kohtaa syntinsä, joka on niin kamala kokemus ettei "Jumalakaan halua sitä nähdä". Tästä seuraa myös se, että silmät tuhoutuvat täysin kuten sillä yhdellä toisellakin tyypillä kylässä.

Katsoin juuri kolmannen kerran läpi ja vaikka aloitus on vanha päätin kommentoida. Luulen, että joku leffan katsonut vieläkin etsii vastauksia.

Elokuvahan itsessään on aivan loistava. Itse tulkitsen jotakuinkin näin:

Eerik on pitänyt lukua sodan aikana tappamistaan ihmisistä: 73. Joukossa viattomia ym. kuten elokuvan alkuosiossa toteaa.

Kylässä, jonka tulkitsen symbolisesti elämän ja kuoleman rajaporttina, on 73 asukasta. "Siinä on naiset, lapset, vanhukset.. Kaikki". Eerikin silmistä huomaa, että hän hätkähtää asiaa, varsinkin kun veljensä Knut vielä toteaa "hirveä määrä ihmisiä". Käytännössä kaikki kylässä olevat ihmiset ovat Eerikin tappamia ihmisiä (eivät enää samassa olemuksessa), jotka odottavat siirtymistä tuonpuoleiseen. Tätä alleviivaa vielä Eerikin ja Knutin välinen keskustelu:

Eerik "Outo poika".
Knut:"Ei tässä kylässä. Oletko ikinä nähnyt näin puhtaita talonpoikia"

Kylässä on ainoastaan yksi lapsi, tyttö joka esittää poikaa. Aluksi mietin kuvastaako tämä hahmo kellariin jätettyä tyttöä, mutta koska hän oli jo alkuperäisen 73 kylän asukkaan/Eerikin tappaman ihmisen joukossa, lienee joku Eerikin aiemmista surmatöistä.

Knutin selästä löytyvä syntymämerkki osoittautuu luvuksi 75, kun sopivassa kulmassa kääntää. Tämä käy ilmi, kun Eerik tutkii Semenskin kirjaa, jonka päällä "muuttunut" Knut oli edellisenä iltana istunut. Tuossa hetkessä Eerik tajuaa Knutin olevan 75 "uhrinsa", joka liittynyt kylän vahvuuteen eli kuolleiden joukkoon Eerikin tekojen seurauksena. Haluaisin tulkita, että 74 uhri olisi kuoppaan jätetty tyttö, joka on viimein kuollut kylmyyteen tms (hänet teljettiin talvivarastokuoppaan, joten ravintoa oletettavasti riitti näin pitkäksi ajaksi) ja liittyi näin ollen Eerikin tappolistalle 74. uhrina. Toinen vaihtoehto voi olla Rogosin, mutta toisaalta hän tappoi itsensä "käyttäen rannettansa mustepullona".

Eerik, jota menneisyys vainoaa, oli aiemmin raivonnut vedessä. huutaen "jonkun minäkin voin vielä pelastaa" tms. "Poika", jonka hän yrittää auttaa pakoon on konkreettinen esimerkki tästä. Eerik päättää pelastaa hänet kuolemalta ja neuvoo tien pakoon ja turvaan. Kuitenkin Eerik on jo tekonsa tehnyt "poika" on kuollut jo aiemmin ja Eerikin on mahdotonta pelastaa häntä ja hyvittää siten aiempia tekojaan. Joku oli toisessa ketjussa tulkinnut, että hahmo, joka vie "pojan" joella on Kalevalassa mainittu verinen tuonen poika, joka suojelee tuonelaa eikä päästä asiattomia "rajan yli".

Ohjaaja on ilmeisesti itse maininnut, että elokuvan "opetus" on se että kaikkia tekoja ei ole mahdollista hyvittää tms. Jos menee liian pitkälle niin hyvittäminen ei enää onnistu. Elokuvassa korostetun likinäköinen Eerik on mennyt liian pitkälle. Saunassa viimeisellä tuomiollaan/puhdistuksessaan hän katsoo kynttilää ilman lasejaan ja toteaa "minä näen täällä aivan selvästi"