Sentään vastaan kun minulta asioista kysytään, sinä et, et ole sitä koskaan tehnytkään.
Tasapainoon tunteitteni kanssa, mikä sinä olet minulle kertomaan tunteistani, millä oikeudella sinä, kenen ansiosta menetin ihan kaiken elämässäni, mitä olin tehnyt ja niitä asioita oli enemmän kuin sinulla, minä en edes yritä mitään tasapainoa, siihen ei ole aikaa, koska joka hetki menee aikaa hukkaan!!! minun tunteeni ovat mitä ovat ja sekin on sinun ansiotasi.
Ja missä polulla siintää valo? Miten sinä aiot tehdä tämän asian suhteen, sinä toisena osapuolena? Ja minä jos kysyn niin kysyn, ole sitten vastaamatta, mutta kysyn silti!
Niinkuin sanoin, älä tunge omia metodejasi muille, äläkä opeta toisia, koska et edes itse kykene niiden mukaan toimimaan.
Et kykene edes keskusteluun elävässä elämässä.
Joten sinun on syytä alkaa joko toimimaan tai vastaamaan, haluatko, että kerron kaikki ne asiat millä sinä manipuloit minut?
Tasapainoon tunteitteni kanssa, mikä sinä olet minulle kertomaan tunteistani, millä oikeudella sinä, kenen ansiosta menetin ihan kaiken elämässäni, mitä olin tehnyt ja niitä asioita oli enemmän kuin sinulla, minä en edes yritä mitään tasapainoa, siihen ei ole aikaa, koska joka hetki menee aikaa hukkaan!!! minun tunteeni ovat mitä ovat ja sekin on sinun ansiotasi.
Ja missä polulla siintää valo? Miten sinä aiot tehdä tämän asian suhteen, sinä toisena osapuolena? Ja minä jos kysyn niin kysyn, ole sitten vastaamatta, mutta kysyn silti!
Niinkuin sanoin, älä tunge omia metodejasi muille, äläkä opeta toisia, koska et edes itse kykene niiden mukaan toimimaan.
Et kykene edes keskusteluun elävässä elämässä.
Joten sinun on syytä alkaa joko toimimaan tai vastaamaan, haluatko, että kerron kaikki ne asiat millä sinä manipuloit minut?
Vastaukset 37
Vanhimmat
*kurkistaa monitorin takaa*
Miten jollakin voi olla elämässään enemmän kuin jollain toisella?
Kuka on manipuloinut ja ketä? Typerä sana, liian pahankuulonen hyville ajatuksille ja tunteille, liian tahallisen kuuloinen tahattomalle.
Kaikissa on virheemme mutta olet paras sinä itse joka voit olla. Katso peiliin ja sano "olen minun oman elämäni tärkein henkilö".
Mene helvettiin ja sassiin tai vaihtoehtoisesti mene noine läsyytystesi kanssa niiden pariin jotka niitä tarvivat, mutta älä tule minua opastamaan ja sama koskee ihan vitun jokaista täällä ja tuolla!
sitä.
:P
Koita ny rauhottua..
Tasapainoinen, että minulla ei ole pienintäkään tarvetta tunkea itseäni muiden asioihin.
ole mun asia?
Ei noi ilkeät sanat ainakaan. Miks mä en ikinä sais sanoa mitään mihinkään. Pitäiskö mun vaan istua hiljaa nurkassa? Ja miksi?
Häh! Vastaa!?
Siks että mulla on automaattimoodi auttaa?
Vastaa vaan yksinkertiseen kysymykseeni riitävinen tunnisteineen!
Ohho, löytyihän näitä sirpaleita oletetusta toisen menneisyydestä.
Näin pitkän ajan jälkeen, tämä ei ollut minulta ja jos tämä oli sinulta, tämä meni ihan kokonaan ohi minulta silloin.
kolmen vuoden takaisia viestejä ? Jos et ole silloin vastannut niin ei sille enään
tässä vaiheessa mitään voi, toivottavasti olet parantanut tapasi näiden vuosien aikana.
Ehkä joskus ei se äly sytytä, että jotkut yrittävät saada sanotuksi ..... huutamalla tyhjyyteen??
Järki juoksi vasta kun oli rauha asetella kaikki syliin tipahtaneet palapelin palaset oikeille paikoilleen :)
Joten ehkä ei ole minun tavoista kysymys. Mutta palapelit ovat kivoja.
Sillä, oletko vastannut / vastaillut vuosia sitten ei ole mitään merkitystä, merkitystä
on vain sillä oletko vastaillut tällä hetkellä.
Mennyt on mennyttä, sitä ei voi enää muuttaa mutta tänään voi tehdä toisin jos
niin haluaa.
täsmälleen.
en tiedä mutta jos mies ei puhu et voi tehdä juuri mitään.voit kokeilla ja jos ei tuota tulosta se on siinä.ei ongelmiinsa jumittuneisiin hulluihin kannata jäädä vatvomaan, ei niistä koskaan miestä tule!etsi itsellesi mies joka haluaa olla sinun kanssasi.älä ole idiootti!
Kappas. Hovinarrikin liikenteessä :) Mistä tiedät, että aloittaja on mies??
Omituisia asiayhteyksiä anonyymilla palstalla :D
Sano terveisiä tutuille..
kerro ne kaikki asiat:)
http://www.youtube.com/watch?v=BN5Zcc1I5T8&feature=related
/
?
Olen niin kyllästynyt kaikkeen 'valkoiseen kohinaan' oman asiani ympärillä, että en edes jaksaisi yrittää selittää asioita enää tällaisilla foorumeilla.
Tämä 'stoori' on vienyt elämäni surkeaan jamaan monella osa-alueella ja tehnyt kaikista 'stoorin' henkilöistä varsinaisia narreja. Tosin sekään ei liikuta minua tippaakaan - saahan sitä retostella koko elämästäni mukaanlukien seksuaalinen käyttäytyminen, kun lähinnä senkin surkea tila johtuu tästä 'stoorista' ja sen henkilöistä. Ei kuitenkaan ole tapana 'palkita' ikävästä käytöksestä, joten jatkan matkaa jo aiemmin päättämääni suuntaan. Enkä muuten tarvitse todisteita ymmärtääkseni mitä on menossa.
Niin, en siis tiedä kenen laittama tuo alkuperäinen viesti on. Omiin silmiini "kuulostaa" tutulta ja voisin kuvitella hänen kirjoittamakseen. Minun tämä ei kuitenkaan ole.
Aikanaan vastaanotin epäilyjä siitä, että minä ja exäni oltaisiin selvitelty asioita täällä, tällä palstalla, tai sellaista puolihuolimatonta mutinaa ja kysymyksiä.
Surullista on se, jos hän on yrittänyt ja jopa luullut asian olevan niin, että minä vastaan. Tai jos hänelle aikanaan mutistiin samalla tavalla minun olevan tällä palstalla selvittelemässä asioitani. En voi tietää.
Se vähä, mitä silloin yritin ottaa selvää asiasta täällä, tyssäsi omaan mahdottomuuteensa. Mielestäni kaikki kirjoitukset palstalla olisivat voineet olla häneltä :)
Jospa ottaisit siihen ihmiseen yhteyttä irl jos on selvitettävää. Tällainen viesti on kuin henkäys tuuleen, merkityksetön.
Joskus toinen vaikenee lopullisesti kun avaa sen pienen mahdollisuuden asian selvittämiselle. Alan olla itse kyllästynyt koko asiaan, enkä ole enää itse varma haluanko tietää.
pienen mahdollisuuden selvittelylle? Varsin hauskasti sanottu, ja melko itsekkäältä kuulostaa. Riippuu tietysti monista seikoista, joita en voi tietää. Voi olla myös, että aikaa on kulunut paljon ja asiat ovat mutkistuneet, pieni ei taida riittää ja kyllästyminen voi olla molemminpuolista. Tunteita on ehkä loukattu liikaa puolin ja toisin. Tiedä häntä, nämä palstat aiheuttavat juuri tuon. Olisko syytä miettiä vähän.
Ehkä ei kannattaisi olettaa olevansa asemassa toisen suhteen, jossa voi kehottaa toista miettimään. Olen toki miettinyt. Olenko itsekäs? Eikö minulla olekaan oikeutta saada tietää mitä tapahtui oikeasti? Minä vastaanotin vihjailuja, lueskelin aikani saamatta tolkkua ja näinä päivinä vastaillutkin niihin, joiden voisi olettaa olevan suoraan minulle.
Valitettavasti kukaan ei vastaa siihen kysymykseen, että onko asiasta jo silloin tietoiset ihmiset yhä asiasta tietoisia, ja jos, niin onko heidän vaikutuksensa yhä sama?
Ehkä kyllästyminen on molemminpuolista, tiedä tuota.
Ja jotkut ihmiset ovat sellaisia, että puhuvat enemmän sitä kautta mitä eivät sano ja niiden kysymysten kautta, joihin eivät vastaa. Ja kaikki puhuttu ja vastattu on sitten aina sitä - en tarkoittanut sitä niin suoltoa. Hieman hankalaa, ettenkö sanoisi.
Itselläni on nykyisin tarve suojautua siltä mahdollisuudelta, että en ainakaan samaan tai samanlaiseen mistään mitään tietämättömään pyöritykseen joutuisi, jossa pelkistä vihjailuista pitäisi osata lukea sanasta sanaan koko kirja.
En ole antanut lupaa siihen, mitä itselleni tai perheelleni tehdään.
Johonkin pitäisi vetää raja, mutta en kykene sitä tekemään.
Tiedän, että tämä henkilö ei tällä hetkellä välittäisi pätkän vertaa,
vaikka olisi mitkä poliisit perässä. Siinä on se ongelma.
Haluaisin saada hänet välittämään, uskomaan myönteisiin asioihin ja elämään ylipäätään, vaikka se on tällä hetkellä vaikeaa. Vasta kun tämä tapahtuu, 'paraneminen' on niin pitkällä, että voi alkaa rakentamaan uutta elämää.
En ole vastuussa siitä, että minulle aina valehdellaan.
Minulle olisi pitänyt kertoa totuus ja/tai ainakin tehdä selväksi, etten ole millään muotoa tervetullut missään muodossa. Sitä ei tehty, vaan sen sijaan vihjailtiin omista tuntemuksista ja ehkä aluksi viritettiin myös ansa.
En usko, että tässä voi kukaan ketään yksin syyttää, vaan on pakko myöntää oma osuutensa koko soppaan ja epäselvyyteen.
En tiedä, miten saisin viestini perille enkä tunne tulevani kuulluksi.
En tiedä, haluaako mielipidettäni kukaan edes kuunnella tai ymmärtää.
Enkä itsekään haluaisi koskaan enää käydä mitään vastaavaa läpi elämässäni, joten en halua tällaista kenellekään. Jos minua on juostu karkuun, niin nyt aion tehdä sen vuorostani. Minulla on siihen oikeus.
??
Mistä on kysymys?
Minulla on kyllä edelleenkin tunteita häntä kohtaan, jonka luota lähdin, mutta hänellä ei ollut minua kohtaan kun lähdin, ainakaan sanojensa mukaan.
Kuka on ansan virittänyt?
Tähän vielä lisäisin, että tulkitsin toisen pakoilun ja haluttomuuden selvittää asioita lopulliseksi pyrkimykseksi eroon minusta. Ensin sitä oli vaikea hyväksyä, kun vihdoinkin näytti siltä, että en ollutkaan ollut yksin tunteitteni kanssa kaikkia niitä vuosia. Mutta vähitellen aloin ymmärtää, etten samanlaisia mahdollisuuksia enää ollut olemassa ja etten enää ollut vaihtoehto ollenkaan (tapahtumista huolimatta). Tämä oma erkaantumisprosessini alkoi myös niiden tietojen pohjalta, joita minulle oli annettu. Aloin siis itse vähitellen hyväksyä ajatuksen toisen lopullisesta menettämisestä, koska en ymmärtänyt, että toinen tarvitsikin vain aikaa käsitelläkseen tapahtunutta. Itse yritin siis prosessoida lopullista eroa, kun toinen prosessoikin vasta kaikkea tapahtunutta. Myönteinen suhtautuminen tuli odottamatta ja myöhään. En pystynyt tekemään tarvittavia ratkaisuja harkinnankaan jälkeen enkä uskomaan sen vaihtoehdon onnistumiseen (monesta syystä). Tajuan kyllä vain pahentaneeni asioita ja siksi kai en ole niin innokas penäämään oikeuksiani. En tiedä, miten saisin toisen uskomaan tulevaisuuteen nyt tässä tilanteessa ja siksi haluan vain pois koko kuviosta. Minulla ei ole keinoja laittaa sirpaleita nyt kasaan.
Kun tulevaisuudesta puhuu voi vaan kuunteleva miettiä tarkoittaako toinen kahta erillistä tulevaisuutta vai yhtä yhteistä. Molemmat ovat aina kuitenkin tulevaisuuksia. Mutta jos tarkennusta ei tule asiaan, niin tulevaisuus muuttuu ahdistavaksi, koska sellaista epätietoisuus teettää. Siksi sanat ovat niin tärkeitä.
Minusta on vähän outoa, että joku haluaa selvittää asioita enemmin julkisesti kuin kahden kesken. Kyllä silloin vaikuttaa siltä, että motiivit on vähintään kyseenalaiset. Miksi joku haluaisi selvittää julkisesti asioitaan varsinkaan varatun ihmisen kanssa? Ja sitten on otsaa nimitellä petturiksi ja ties miksi, vaikka ei itse asiassa ole halunnut/suostunut selvittämään asioita oikeassa elämässä.
Sen sijaan aletaan kaivelemaan menneisyyttä ja haukkumaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja poljetaan kaikkia mahdollisia perustuslaillisia oikeuksia kotirauhan rikkomisesta alkaen aina kaikenlaisen kuvamateriaalin levittämiseen saakka. Ja sitten ihmitellään silmät kirkkaina, että miksei se nyt haluakaan olla mun kanssa tai edes tavata oikeassa elämässä? Haloo!!
Kannattaisi miestenkin muistaa, että naisilla on ihan samanlaiset oikeudet kuin miehilläkin. Ja on turha kuvitella, että voi itse käyttäytyä niin kuin huvittaa ilman että sillä on mitään vaikutusta. En tiedä kuka mies ei jättäisi vaimoaan, joka levittelisi miehen alastonkuvia nettiin... Naisella on ihan samanlaiset oikeudet (kuin miehellä) jättää mies (tai vaimo) varsinkin jos tämä jatkuvasti polkee naisen oikeuksia ja loukkaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Nainen ei ole mikään miehen oma esine, jonka oikeuksia voi polkea rajattomasti. Jossain kulttuureissa tätä valitettavasti tapahtuu ja mies voi aina hankkia vaimon, joka hyväksyy esineellistämisen ja omien oikeuksien rajoittamisen.
Jaahas.. Ei osunut kyllä yksikään kohta kohdilleen, eli minuun tekstissäsi, mutta toivottavasti helpotti.
en usko silloin lukeneeni tätä, vaikka joku saattaisi ajatella minun tuollaista kirjoittaneen. Aika outoa.
Toisena osapuolena?? Sinä itse otat vastuun omasta elämästäsi. Älä yritä lastata sitä toisen niskaan. Uhkailulla kertomasta "asioita" et pääse toivomaasi tulokseen. Ymmärrä että tunteesi olivat yksipuolisia ja jatka matkaasi. Elämä on liian lyhyt katkeruuteen.
Niin siis, tuo aloitus on vuodelta 2008... Itse kaivoin sen esiin, koska oli aikoinaan saamaani vihjailuun sopiva kovinkin, ja vaikka näinkin tämän aloituksen jo tuolloin, en tajunnut kuin vasta nyt, että minun asiani toinen osapuoli on hyvinkin saattanut luulla tämän olevan minulta, ja asioista mukatietävä kolmas osapuoli on saattanut luulla tämän olevan häneltä minulle =DD
Mutta, ei voi mitään jos on jotakin käsittämättömän omituista ohjailua saattanut saada osakseen, itse sitä oli tuolloin niin rikki, että halusi vaan äkkiä karkuun. Eriasia sitten se taas, että minkälaiseen väärinkäsitysten vyyhtiin oma karkuunlähtöni perustui. Sitä en saa luultavasti koskaan tietää eritoten siksi, että toinen ei hyväksy vieläkään, että koin tarpeelliseksi poistua paikalta.
No, elämään sisältyy myös vastaamattomiksi jääviä avoimia asioita.
mikä sotku. Silti oudolta kuulostaa, että olet kuunnellut vihjailuja ja toiminut niiden perusteella? Ja kaiken päälle poistunut paikalta, siinäpä sulle rentun ruusu. Kuoliko se toinen vai hengittääkö vielä? Pihisten?
:) Vai rentun ruusu.. Vihjailut osaavat olla aika paikkansapitäviä mikäli piirit ovat pienet, ja ainoa missä olen toiminut vihjailujen varassa on tämä, palstan penkominen. Toisaalta, jos kaikki vihjaisut olisivat saavuttaneet minut ajoissa, ehkä olisin penkonut enemmänkin silloin ja jättänyt poistumatta paikalta.
En tiedä mitä toinen tekee. Totta tuo porskuttaa menemään niin kuin ennenkin. Ei ole meillä niin avoimen rehelliset välit, että voisimme niistä asioista keskustella, että kuinka huonosti oikeasti menee ilman toista. Itse olen siinä käsityksessä, että toinen ei alunperinkään halunnut kanssani muuta kuin hiljaista katselua takaportti levällään ja laukut pakattuna valmiiksi mikäli parempi löytyy :)
Joten, tottapa tuo on löytänyt rinnalleen arvoisensa, toiveitaan vastaavan kumpparin.
2008... vuosia vanhoja asioita jaksat kaivella esille. Mene jo ihmeessä eteenpäin ja anna vanhojen katkeruuksia jäädä hautaan. Jokaisella aikuisella on asioita jotka haluaa unohtaa. Eiköhän tämäkin kuulu siihen luokkaan. Sananlasku sanoo että joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. Et kai halua tikkua silmääsi?
Elämään sisältyy paljon huonoja ihmissuhteita ja vastaamattomaksi jääneitä asioita. Niitten on vaan annettava painua unholaan kaivelematta suoten päiten. Ne ei siitä muuksi muutu kun katkeruudeksi.
Mielestäni enemmän katkeruutta aiheuttaa epäilys tahallisesta sotkemisesta.
Eritoten jos päälle leikkii kaveria.
Mutta oletpa oikeassa. Mahdollisimman kaukana pysytteleminen lienee se ainoa oikea vaihtoehto ja totaalinen unohtaminen :)
Pitänee käydä vaihtamassa tuo puhelinnumero..
mitään :(