Hei.
Kerron teille häpeällisen salaisuuteni:
Minulla alkoin oireilu syömisen kanssa 13vuotiaana kun en halunnut kasvaa aikuiseksi (niihin mittoihin), olin aina pieni, hyvin hoikka, sirokokoinen.
Vähensin syömisiä kunnes olin kävelevä luuranko,
sitä jatkui 3vuotta, kunnes aloin opetella uudelleen syömään "normaalisti". Normaalin syömisen opettelu kesti monta kuukautta, en vieläkään osaa syödä, säälittävää.. nyt vaikuttaa Bulimialta, eli ahmin kauheita määriä, aivan melkein mitä vaan millä saa itsensä äärimmäiseen ähkyyn, ei hyvä. Oksentamaan en ole kyennyt kuin muutaman kerran, yleensä en oksenna, en osaa?.. Niin tää kai menee että ensin kun ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, niin jatkuvan nälkiinnyttämisen seurauksena ihmisen keho alkaa vaatia kiloja lisää ja ruokaa turhan paljon. Tyypillinen esimerkki ongelmasta? Kuinka kauan tätä vielä kestää. Väsyttää ja olo on voimaton muutenkin, uupunut ja mikään ei tunnu miltään. En osaa elää tätä elämää, en kertakaikkiaan tiedä mihin olen menossa, varmaan hautaan nuorella iällä. Toivottavasti paranemme tästä kauheudesta jokaikinen!
Kerron teille häpeällisen salaisuuteni:
Minulla alkoin oireilu syömisen kanssa 13vuotiaana kun en halunnut kasvaa aikuiseksi (niihin mittoihin), olin aina pieni, hyvin hoikka, sirokokoinen.
Vähensin syömisiä kunnes olin kävelevä luuranko,
sitä jatkui 3vuotta, kunnes aloin opetella uudelleen syömään "normaalisti". Normaalin syömisen opettelu kesti monta kuukautta, en vieläkään osaa syödä, säälittävää.. nyt vaikuttaa Bulimialta, eli ahmin kauheita määriä, aivan melkein mitä vaan millä saa itsensä äärimmäiseen ähkyyn, ei hyvä. Oksentamaan en ole kyennyt kuin muutaman kerran, yleensä en oksenna, en osaa?.. Niin tää kai menee että ensin kun ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, niin jatkuvan nälkiinnyttämisen seurauksena ihmisen keho alkaa vaatia kiloja lisää ja ruokaa turhan paljon. Tyypillinen esimerkki ongelmasta? Kuinka kauan tätä vielä kestää. Väsyttää ja olo on voimaton muutenkin, uupunut ja mikään ei tunnu miltään. En osaa elää tätä elämää, en kertakaikkiaan tiedä mihin olen menossa, varmaan hautaan nuorella iällä. Toivottavasti paranemme tästä kauheudesta jokaikinen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei ole todellista, toi sun juttusi oli ihan kuin mun elämästäni.. tosiaan myös 13-vuotiaana sairastuin anoreksiaan, ja se touhu meni tosiaan niin pitkälle että jouduin sairaalahoitoon, painoa pahimmillaan alle 35 kg, eli 20 kiloa normaalipainosta..:/ jotenkuten luulin parantuneeni, mutta nyt pelkään että sairastan bulimiaa. täytin juuri vähän aikaa sitten 19, ja rehellisesti sanottuna olen n. vuoden verran jo tehnyt sitä, että alan ahmia ja sen jälkeen omantunnon tuskissani oksennan, sormet kurkkuun tunkien.. ja nyt aivan viime päivinä asia on pahentunut, olen oksentanut lähes joka ilta. kuitenkin anoreksian jälkeen sitä viisastui jonkin verran ja myönsi itselleen olleensa sairas, että tiedän kyllä ettei tämä mitään normaalia ole ja että apua pitäisi varmaan hankkia.. on niin ristiriitaista, kun tietää tosiaan tahallaan oksentavansa ja että se on sairasta, mutta silti vain niin on pakko tehdä!
Älä häpeä sairauttasi. Ei ole syytä hävetä! Itsekään en häpeä tätä. Paljonko painat? Oletko alipainoinen? Itse olen ja laihdutan. Jospa pystyisit hakemaan apua, ennen kuin on liian myöhäistä :( Silloin menettää motivaation.
Mä haluan vaan sano että MENE HETI LÄÄKÄRIIN!! Ja se on helvetin hyvä ettet osaa oksentaa. Mutta koska me ollaan mitä me ollaan ni sä opit..ja se ei oo kivaa. kurkku on kipee, maha on sekasin , päässä heittää. Ei pysty näkee frendejä ku joko on mässyn lopussa eli maha niin täynnä ettei kukaan jolla ei oo ollu syömishäiriötä voi käsittää.Ole kiltti ja koska oot nuori etkä oo vielä oppinu oksentaa ni mee heti hakemaan apua! kyllä sitä saa jos vaatii..
Mä oon nyt ollu kaks pv kuivilla, huomenna kolmas. OOn niiin ylpee. en oo mässänny, enkä siis oksentanu. mut luoja mitä taistelua. Ja ku samaan aikaan ku oon normaalisti ja kauhistleen syömishöiriöitä jne, ni oon kateellinen niille jotka osaa oksentaa ilman et tarvii työntää sormia kurkkuun.. ja ruokoilen joskus anoreksiaa koska en jaksais enää oksentaa.. ja sit katon netistä niitä anoreksia videoita ja mua pelottaa oikeesti niin helvetisti, et entä jos onnistukni laihduttaa tosi paljon? Ymmärränkö sit koska lopettaa??
..mut jooh..Pointti. Mitä nuorempi ja mitä vähemmän aikaa on ollu sairas, sitä tärkeempää mennä heti lekurrin, ja sitä paremmat mahdollisuudet onnistua. Ja vaikka me kaikkki halutaan olla helvetin laihoja ja luullaan et sillon ollaan onnellisia, ni joskus se matka on liian pitkä.... pelasta itttes, pliis.. :/