Liikkuuko palstalla ketään syömishäiriöstä käsinyttä/kärsivää odottajaa?
Syömishäiriöistä
x,cgnbcjnbb.,jblvhjlhvjhvjv
3256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muita ongelmia et se tuo kiloja lisää koko ajan ja vähän liikaa näin loppumetreillä.En kyllä jaksa vaivata päätäni sillä ku eiköhän ne siitä sit vauvan syntymän jälkeen poisu jossain vaiheessa. >Ota yhteyttä neuvolaan oli syömisongelmasi minkälaatuinen tahansa, sieltä saa apua ja ohjausta eteen päin.
Tässä ollaan kyllä jo niin loppumetreillä tän raskauden kanssa että en mitään apua suorannaisesti oo vailla. kiinnostas vaan kuulla minkälaisia oloja ja tuntemuksia muissa on herättäny vauvamaha ja mahdolliset liikakilot. Syömishäiriöisiä naisia on kuitenkin niin paljon, että uskoin löytäväni täältä pari raskaana olevaakin. siis itseni lisäks.
Täälläpäs yksi odottaja, joka sairastanut anoreksian. Olen kylläkin jo useita vuosia ollut ns. terveenä ja normaalipainoisena, joten asia ei juurikaan enää vaikuta normaaliin elämään. Ainoa asia, joka ahdistaa, on vaa´alla käynti neuvolassa. Anoreksiasta parannuttani kun lopetin tyystin itseni punnitsemisen, koska aiempi jatkuva painon tarkkailu oli painajaista(punnitsin itseni useita kertoja päivässä).
Tämä raskaus on minulle nyt toinen ja viimeistään esikoista odottaessa omasta painosta tuli minulle toisarvoinen asia elämässä. Silloin asiat vain jotenkin loksahtivat ja tajusin, mikä elämässä on tärkeää, eikä se todellakaan ole paino tai muutenkaan ulkonäkö. Mahan kasvaminen ja painonnousu ei siis ahdista, enkä tunne syyllisyyttä siitä, että syön kunnolla ja välillä herkuttelenkin. Itse asiassa ruoka on minulle nykyisin yksi elämän suurimmista nautinnoista, mitä en olisi voinut kuvitellakaan aikoinaan, kun jokainen suupala oli suurin vihollinen. Nyt elämä tuntuu ihanalta ja elämisen arvoiselta. Ja mikä parasta, anoreksia ei tuhonnut mahdollisuuttani tulla äidiksi, vaikka välillä jo siltä näytti, kun kuukautisetkin jäivät liki kolmeksi vuodeksi pois ja lääkäri sanoi, etten todennäköisesti tule biologisia lapsia koskaan saamaan.