Julkisesta rukoilemisesta
Meidän aikakaudellamme, tunnustuksellinen uskonnollisuus on menettänyt merkitystään. Julkinen rukoileminen ei kuitenkaan ole vähentynyt, se ilmenee eri tavoin kuin aikaisemmin. Meidän aikakaudellamme julkista rukoilemista on esimerkiksi julkinen myötätunnon osoittaminen maailman nälkää näkeville, sairaille ja köyhille. Julkista rukoilua on julkinen ihmiskunnan kärsimysten surkuttelu toimimisen sijaan. Julkista rukoilemista harjoittetaan esimerkiksi kehitysmaa-avun yhteydessä, jossa fariseukset tuovat esille näennäistä lähimmäisen rakkautta. Todellinen lähimmäisen rakkaus aloitetaan niistä ihmisistä jotka ovat lähimpänä. Fariseukset rakastavat kyllä Afrikan lapsia, mutta oman maansa lapsista he eivät välitä. Humaani välittäminen, myötätunnon ja empatian osoitukset maailman nälkää näkeville täyttää kaiken sen mitä Jeesus opetti farisealaisuudesta.
"Sentähden, kun annat almuja (=hyväntekeväisyys), älä soitata torvea edelläsi (=julkisuushakuisuus), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (=kirkoissa) ja kaduilla (=mediassa, politiikassa) saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (=helvetin tuli)." (Matt.6:2)
Armokerjäläisyydestä
Armokerjäläisyys tarkoittaa oman vajavaisuuden ja oman heikkouden jatkuvaa esiintuomista ihmisten edessä, julkisesti. Jokainen on varmaan kuullut seuraavan kaltaisia hokemia:
- "en minä edes voi kelvata Jumalle, me olemme armoa vailla",
- "minä maan matonen",
- "olen syntinen mutta jeesus pelastaa"
Jeesuksen opetus oman vajavaisuuden tunnustamisesta on pappien huolettomuuden takia käsitetty täysin väärin. Jeesuksen opetuksen mukaan uskova joka pelkää vanhurskasta Jumalaa, tunnustaa oman vajavaisuutensa Jumalalle, vaan ei kuitenkaan ihmisille. Itsevanhurskaille kristityille armokerjäläisyys, eli oman vajavaisuuden ja mitättömyyden jatkuva julkinen esiintuominen, on teko jolla kristitty haluaa osoittaa seurakunnalle palvelualttiuttaan, nöyryyttään ja pyyteettömyyttään. Armokerjäläisyys toimii myös uskonnollisena mantrana/hokemana uskonvarmuutta vailla elävälle kristitylle.
Oman vajavaisuuden tunnustaminen on täysin eri asia kuin anteeksipyyntö (jossa on pyydettävä anteeksi siltä jota vastaan on rikottu), tai synnintunnustus (jossa julkituodaan väärä tai häpeällinen teko). Oman vajavaisuuden tunnustaminen kuuluu kyllä hengelliseen kasvamiseen, mutta se tulee tehdä salassa, ihmisiltä piilossa.
"Ja kun paastoatte (=ihmiskunnan kärsimysten ja lankeamuksen sureminen), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi (=esiinny riemuitsevana, vahingon-iloisena), etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Matt.6:16-18) ¨
Yllä olevassa lainauksessa paastoamien tarkoittaa suremista myötätunnosta, ihmiskunnan kärsimysten tai ihmiskunnan hengellisen lankeamuksen suremista, tai esimerkiksi nälkää näkevien lapsien tai sotien vuoksi suremista. Myös armokerjäläisyys on julkista paastoamista.
Meidän aikakaudellamme, tunnustuksellinen uskonnollisuus on menettänyt merkitystään. Julkinen rukoileminen ei kuitenkaan ole vähentynyt, se ilmenee eri tavoin kuin aikaisemmin. Meidän aikakaudellamme julkista rukoilemista on esimerkiksi julkinen myötätunnon osoittaminen maailman nälkää näkeville, sairaille ja köyhille. Julkista rukoilua on julkinen ihmiskunnan kärsimysten surkuttelu toimimisen sijaan. Julkista rukoilemista harjoittetaan esimerkiksi kehitysmaa-avun yhteydessä, jossa fariseukset tuovat esille näennäistä lähimmäisen rakkautta. Todellinen lähimmäisen rakkaus aloitetaan niistä ihmisistä jotka ovat lähimpänä. Fariseukset rakastavat kyllä Afrikan lapsia, mutta oman maansa lapsista he eivät välitä. Humaani välittäminen, myötätunnon ja empatian osoitukset maailman nälkää näkeville täyttää kaiken sen mitä Jeesus opetti farisealaisuudesta.
"Sentähden, kun annat almuja (=hyväntekeväisyys), älä soitata torvea edelläsi (=julkisuushakuisuus), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (=kirkoissa) ja kaduilla (=mediassa, politiikassa) saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (=helvetin tuli)." (Matt.6:2)
Armokerjäläisyydestä
Armokerjäläisyys tarkoittaa oman vajavaisuuden ja oman heikkouden jatkuvaa esiintuomista ihmisten edessä, julkisesti. Jokainen on varmaan kuullut seuraavan kaltaisia hokemia:
- "en minä edes voi kelvata Jumalle, me olemme armoa vailla",
- "minä maan matonen",
- "olen syntinen mutta jeesus pelastaa"
Jeesuksen opetus oman vajavaisuuden tunnustamisesta on pappien huolettomuuden takia käsitetty täysin väärin. Jeesuksen opetuksen mukaan uskova joka pelkää vanhurskasta Jumalaa, tunnustaa oman vajavaisuutensa Jumalalle, vaan ei kuitenkaan ihmisille. Itsevanhurskaille kristityille armokerjäläisyys, eli oman vajavaisuuden ja mitättömyyden jatkuva julkinen esiintuominen, on teko jolla kristitty haluaa osoittaa seurakunnalle palvelualttiuttaan, nöyryyttään ja pyyteettömyyttään. Armokerjäläisyys toimii myös uskonnollisena mantrana/hokemana uskonvarmuutta vailla elävälle kristitylle.
Oman vajavaisuuden tunnustaminen on täysin eri asia kuin anteeksipyyntö (jossa on pyydettävä anteeksi siltä jota vastaan on rikottu), tai synnintunnustus (jossa julkituodaan väärä tai häpeällinen teko). Oman vajavaisuuden tunnustaminen kuuluu kyllä hengelliseen kasvamiseen, mutta se tulee tehdä salassa, ihmisiltä piilossa.
"Ja kun paastoatte (=ihmiskunnan kärsimysten ja lankeamuksen sureminen), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi (=esiinny riemuitsevana, vahingon-iloisena), etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Matt.6:16-18) ¨
Yllä olevassa lainauksessa paastoamien tarkoittaa suremista myötätunnosta, ihmiskunnan kärsimysten tai ihmiskunnan hengellisen lankeamuksen suremista, tai esimerkiksi nälkää näkevien lapsien tai sotien vuoksi suremista. Myös armokerjäläisyys on julkista paastoamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kkkkkkkkkkkkkk
llllllllllll