Minulla on ongelmia itseni kanssa. Olen ihava ja haluan laihtua, mutta painoni ei enää putoa mitenkään olen 166cm ja painan noin 45kg. Syöminen on kauheaa ja ahdistun aina, kun pitää syödä. Liikun päivittäin ja käyn neljä kertaa viikossa tunnin tanssi harkoissa. Kalorien välttäminen ja vaa'alla ramppaaminen on minulle pakkomielteistä. Silti aina, kun astun vaa'alle pelkään lihoneeni. Jokainen grammakin on minulle liikaa. Minun pitäisi laihduttaa senkin vuoksi, että minua jaksetaan nostaa tansseissa. Vanhempani olivat keväällä huolissaan minusta ja jouduin melkein sairaalaan siloin olin 160cm ja n. 42kg. Välillä viiltelen itseäni, koska olen niin lihava. Jäljille keksin teko syyn ja ne menevät aina läpi. Syömishäiriöä minulla ei ole, koska serkullani on ja tiedän millaista se on...tai ainankin luulen niin. Osaisiko kukaan sanoa mikä minua vaivaa? kiitos vastanneille. Apua tarvitaan!
Mikä minua vaivaa, syömishäiriökö?
Once
255558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hae apua ammattilaisilta,älä täältä !
Olet oikeasti vakavasti sairas.
Syö enemmän,useammin ja säännöllisesti.
Painoa sinun pitäisi saada ainakin 10kg lisää niin alkaa kuullostamaan normaalilta ihmiseltä.
Et kertonut ikääsi, joten on vaikea arvioida painoasi. Olet kuitenkin melko varmasti alipainoinen, silti puhut itsestäsi "läskinä".
Jos viestisi ei ole provo niin sitten sinä olet sairastumassa syömishäiriöön.
Kerrot että syömisesi, liikuntasi ja painontarkkailusi on pakonomaista, silti et muka ole syömishäiriöinen.
Et näe todellista painoasi, etkä usko sinulla olevan ongelmaa, vaikka olet ollut jo sairaalassa ja vanhempasi ovat huolissaan.
Terveitä ihmisiä ei pidetä sairaalassa ja vanhemmat ovat usein syystä huolestuneita.
Huomaatko miten epäloogisesti ajattelet, se on jo merkki anoreksiasta! Aivotkin tarvitsevat nimittäin ravintoa toimiakseen kunnolla.
Se että kirjoitat tänne palstalle kysellen neuvoa tuntemattomilta ihmisiltä ja osittain kieltäen tilasi, sen mitä terveysasiantuntijat (lääkärit) ja sinut parhaiten tuntevat ihmiset (vanhempasi) jo tietävät, ei ole hyvä merkki.
Toisaalta se, että ymmärrät olla huolissasi itsesi on hyvä merkki. Puhupa nyt vanhemmillesi ja kerro että olet huolissasi asiasta. Hakeudu vanhempiesi kanssa uudestaan lääkäriin.
Tarvitset oikeasti apua, kipeästi ja kiireesti! Laskin juuri painoindeksisi, se on 16,3. Normaalin alaraja on 18! Siis alaraja. Sinun pitäisi lihoa ainakin 7-8 kg ollaksesi normaalipainoinen. Eli menehän lääkäriin kiiruusti! Ainakin tässä asiassa vanhempasi ovat ihan syystä huolissaan. Jaksamista sinulle kamppailussasi syömishäiriötä vasaan.
No on aika heiveröisiä miehiä, jos eivät 45 kiloa jaksa nostaa. Ehkä kannattaisi siis käskeä kyseiset kukkakepit salille.
Ja muuten, jos et itse tajua, niin sinulla on todellakin syömishäiriö. Vaikea käsittää miten naiset antavat vieläkin kauneusihanteiden vaikuttaa itsetuntoonsa ja itsekunnioitukseensa noin voimakkaasti. Hae apua ja myönnä ongelmasi. Jos laihdut enää yhtään niin joudut tiputukseen, niin lihava olet. Ovatko kuukautisesi jääneet jo pois laihduttamisen takia? En yhtään ihmettelisi että näin olisi käynyt. Kannattaa tutustua faktatietoon siitä, missä menee ylipainon raja. Kannattaa myös katsoa todellisten nälkää näkevien kuvia ja verrata itseään niihin. Sekö on ihannepainosi? Koska sinne olet nyt menossa.
kyllä toi vaikuttaa siltä että sinulla on huono itse tunto et todellakaan ole ylipainoinen
muutama kilo lisää olis kyllä paikallaan
oletko puhunut asiasta terveydenhoitajan tai muun sairaanhoidon henkilön kanssa asiasta tarvitset kyllä apua tohon ongelmaan
Olen 14-vuotias. En siis ole vielä ollut sairaalassa, mikäli annoin kuvan, että olen ollut. Sinne joutuminen oli kuitenkin lähellä. Kuukautiseni eivät ole jääneet kokonaan pois, mutta tulevat noin 1 1/2 kuukauden välein tai harvemmin. En ole jutellut terveydenhoitajalle, mutta hän sanoi, että olen normaalipainoinen eikä minulla ole hätää. Itseni mielestä en ole edes normaalipainoisen näköinen vaan lihava :/ kiitos kaikille vastanneille!
hei sinulle.
toivottavasti olet jo aikeissa hakea itsellesi apua muiden viestien perusteella. et ole todellakaan lihava, sinulla on vääristynyt kuva omasta vartalostasi. ei ole normaalia ahdistua syömiseen liittyvistä asioista, koita yrittää puhua asiasta äitisi tai terveyde´nhoitajan kanssa tai vaikka isosiskosi? kanssa, se voisi helpottaa ahdistustasi, jos vain pystyt ottamaan asiaa puheeksi, tiedän että se voi tuntua tedella vaikealta.
mutta siis, sinun olisi välttämätöntä kuitenkin hakeutua sen terkkarin puheille. ja se ei sitten vaan riitä, että terkkari antaa sinulle jotain lehdykkeitä tai lärpäkkeitä aiheesta, vaan hänen on syytä ohjata sinut jatkohoitoon, tai miten näitä asioita nyt sitten hoidetaankaan, ainakin sinun olisi syytä saada jatkossa asioida terkkarin kanssa säännöllisesti.
kaikkea hyvää sinulle ja paljon voimia.
kun kerran viiltelet itseäsi.Hakeudupa vaikka paikkakuntasi mielenterveyskeskukseen tai terveyskeskukseen,sieltä saat apua mielenterveysongelmaasi.
Nyt mars kuraattorille, terveydenhoitajalle, terveyskeskukseen lekuriin tms.
Kun rohkeasti uskaltaudut puhumaan, saat myös apua.
Eikö olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi tuntea ahdistusta, ja purkaa sitä viiltelemäällä ja laihduttamalla - se on mahdollista, mutta vaatii sinulta hiukan töitä, ja avuksesi tukimuotoja.
Muistathan, että tälle palstalle sinulle voivat vastata ketkä tahansa, 14v ymmärtämättömästä lapsukaisesta lähtien. Parempi olisi käsitellä näitä asioita nuorille tarkoitetuissa palveluissa, esim. pulmakulmassa. Siellä on tarkka kontrolli, ja keskustelu pysyy asiallisena ja ei-loukkaavana.
Tsemppistä sinulle! Et ole yksin.
ATTENTION WHORE
olet lihava? pelkkä paperi tuulessa. niinkuin ensimmäinen vastaaja sanoikin jo, hae todellista apua, älä täältä.
oletpa sitten keväästä jopa 6cm kasvanut ripeä tahti syömishäiriöiselle :O hahhahha
Voisikohan johtua siitä, että minut on pakotettu syömään. Enkä ole sanonut, että minulla olisi syömishäiriö, vaan kysynyt voisiko minulla olla. Suosittelen, että ennen kuin vastataan luetaan viesti kunnolla...
Hei!
Minä sairastuin anoreksiaan ollessani 15-vuotias, olin kovasti urheilullinen nuori jo ennen sitä ja haaveissa oli tehdä urheilusta ihan ammatti. Mutta toisin kuitenkin kävi. Itselläni oli hieman erilaiset lähtökohdat ehkä tuohon sairastumiseen, mutta huomasin kirjoituksestasi täysin saman ajattelukaavan, mikä itselleni silloin kehittyi. Syöminen ahdisti ja jos tiesi, esimerkiksi joutuvansa jonnekin kylään, sekin ahdisti tosi paljon, koska ei tiennyt mitä siellä tarjotaan! Yleensä minulle kelpasi vain jotkut tietyt ruoat, joiden ravintosisältö oli tiedossa ja liikkumalla ylenmääräisen paljon sai kompensoitua sitä, jos oli joutunut syömään esimerkiksi suunniteltua enemmän..
Huolestuin tilanteestai kuitenkin myös itse (kuukautiset menivät ensin samalla tavalla kuin sinulla, eli ensin harventuivat ja jäivät sitten kokonaan pois) ja hain apua kouluterkkarilta/koululääkäriltä. Minullekin kyllä sanottiin, että olet vähän liian laiha ja verikokeissa munuaisarvot hieman pielessä, mutta muuten kaikki on ihan ok!!! Heilläkin olisi hälytyskellojen pitänyt soida jo aikoija sitten, koska tilanteeni ei silloin ollut todellakaan ok... Onnekseni ystäväni ja äitini olivat jo pidemmä aikaa tienneet mikä tilanteeni on ja saivat minulle ajan yliopistolliseen sairaalaan.
Luonnollisesti minut otettiin sairaalahoitoon ja jos en olisi silloin sinne päässyt, en olisi tässä enää kirjoittamassa tästä asiasta. Sydämeni oli nimittäin jo niin huonossa kunnossa, että se olisi voinut pettää minä hetkenä hyvänsä. Samoin oli myös munuaisten tilanne. Sairaalassa meni aikaa yhteensä 6 kuukautta, kunnes pääsin kotiin.
Syömishäiriöstä paratuminen on todellakin mahdollista, itse olen siitä elävä esimerkki. Itse ole ollut terve jo yli 8 vuotta ja koko sen ajan myös normaalipainoinen. Pystyn nykyisin harrastamaan normaalisti myös liikuntaa, sillä sydämeni ei vaurioitunut onneksi pysyvästi. Pohjalla tuli kyllä täydellisesti käytyä, mutta onnekseni minulla oli omaa tahtoa parantua ja elämänhalua jaksaa pitkä hoitojakso ja aika siitäkin eteenpäin.
Uskot nyt varmasti tämän minun kirjoituksen (ja näiden kaikkien muidenkin) johdosta, että sinä olet sairastunut syömishäiriöön. Taustalla sinulla voi olla myös masennus, joka on syömishäiriöpotilailla myös hyvin yleinen ( viiltely liittyy myös joskus tähän masennukseen). Toivoisin, että sinulla tilanne ei mene niin pahaksi kuin aikoinaan itselläni, urheileva nuori kun yleensä sairastuu vielä vakavammin,koska kehoa kuormitetaan urheiluharjoittelulla vielä kovemmin ja tätä kautta esimerkiksi juuri sydän on suuressa vaarassa pettää (niin kuin sinäkin tanssiharrastuksella teet).
Tiedän, että avun pyytäminen on vaikeaa ja itse ei ongelmaansa välttämättä halua myöntää ääneen. Neuvon sinua kuitenkin keskustelemaan esimerkiksi äitisi kanssa. Uskon, että perheesikin olisi helpottunut, kun sanoisit ääneen sen, että tarvitset apua. Yhdessä te varmasti selviäisitte eteenpäin ja sinä saisit tarvitsemaasi hoitoa ongelmiisi. Tiedän nimittäin myös sen, että myös oma perhe sairastaa sitä syömishäiriötä sinun kanssasi, koska heillä huoli on niin kova. Neuvoisin ehkä tilaamaan ajan naistentautien lääkärille suoraan terveyskeskuksesta, koska he varmasti osaavat suhtautua syömishäiriöön vakavasti. Tai sitten vain ihan suoraan terveyskeskukseen/keskussairaalaan, josta uskoisin lääkärien osaavan auttaa ja neuvoa teitä eteenpäin :)
Toivon, että saisit apua ja tulevaisuudessa voisit nauttia normaalista elämästä ja esimerkiksi siitä, että ei tarvitse miettiä aina vain ruokaa ja ahdistua jokaisesta suu palasta jonka laitat suuhun!
Tsemppiä sinulle elämääsi ja muista, että vertaistukea tähänkin asiaan on aina tarjolla ja selvitä voi
Viesti kertoi paljon ja oli selvästi tosi tarina. Ainoa mitä mietin on, että voiko terveydenhoitaja tai lääkäri ottaa tosissaan sitä, jos epäillään syömishäiriötä tai haetaan apua siihen, kun on luettavissa normaalipainoiseksi?:/
Rakas ystävä,
hyvä että haet apua tilanteeseesi. Älä luovuta ennenkuin olet parantunut. Onneksi et ole vielä tuon laihempi, koska jotkut väittävät että painosi olisi normaalin rajoissa. Itse sairastin syömishäiriötä 13v- 29v vuotiaaksi! Ylensyöminen ja paastoaminen vuorettelivat. Ja AINA olin laihdutuskuurilla. Sain armon tulla tuntemaan Jeesuksen rakkauden omalle kohdalleni ja syömishimo hävisi hetkessä. Rukoilen puolestasi. Jeesus rakastaa sinua nyt ja iankaikkisesti juuri sellaisena kuin olet. Alä pelkää tunteitasi. Tule Hänen syliinsä, joka on kuollut puolestasi ja tahtoo auttaa sinua.
Toivossa on hyvä elää, niinhän se sanonta kuuluu. Se ei valitettavasti aina riitä...mutta uskon, että mikäli minulle jossain vaiheessa todettaisiin joku syömishäiriö niin olen sen verran vahva, että apua saadessani, perheen ja ystävien tuella, sekä omalla tahdollani parantuisin. Painoni on lasku suunnassa ja nyt olen n. 44.5-45kg. Olen iloinen painon laskemisesta, mutta pelkään, että minä joutuisin jossain vaiheessa osastolle.
Inhoan sairaaloita. Se, että kävin katsomassa isääni n. 15 minuutin ajan siellä viime kesänä sai minut voimaan pahoin. En tiedä miten kestäisin sen, jos minut pakotettaisiin sinne jostain syystä..:/
Unohda indeksit! Tärkeintä on, että näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja maistuu hyvältä.
Itse olen myös 166cm pitkä, mutta painan 59kg: AND I LOOK & FEEL DAMN GOOD! Ei oo kukaan mies ainakaan valittanut... ;)
Ja minä myös 166cm mutta painan 41kg, voin hyvin, mielestäni olen hyvä näin eikä miehet valita ja aivan jumalainen mies on vierellä;)
Pidä tuo mahtava asenne, pitäähän sitä on omassa kropassa viihtyä, oli minkä kokoinen vain, asenne ratkaisee;)
Hei!
Minä olen sinua neljä senttiä lyhyempi ja painan kaksi kiloa enemmän. Silti tunnen itseni liian laihaksi ja yritän saada painoni nousemaan ainakin viiteenkymmeneen kiloon. Olen laihtunut ja taas lihonut "normaaliksi" takaisin niin monta kertaa, että voin todella luvata, että olo normaalipainoisena on paljon, paljon parempi, kuin olo alipainoisena. Normaalipainoisena on energinen, hyvä, lämmin, nuori olo. Alipainoisena on kylmä, apaattinen, vanha olo, mitään ei oikein jaksa, mikään ei jaksa innostaa, hiukset ja iho voivat huonosti.
Tähän viestiketjuun ovat vastanneet monet kovin nuoret ja typerät henkilöt. Älä ota heidän viestejään tosissasi.
Totuus on, että sinulla on syömishäiriö. Ahdistuksesi syömisestä ja halusi laihtua, vaa'alla ramppaaminen ja urheilu - ne ovat kaikki anoreksian merkkejä. Lisäksi viiltelet itseäsi.
Viestistäsi paistaa lävitse, että sisälläsi taistelee kaksi ääntä: ensimmäinen, terve ja sinulle hyvää tahtova ääni yrittää kertoa sinulle, että olet sairas ja varoittaa, että olet matkalla kohti kipua ja pitkää ahdistusta. Se tahtoo osoittaa sinulle, että tarvitset apua.
Toinen ääni, joka on anoreksian ääni, vähättelee ja solvaa, haukkuu sinua ja vääristää peilikuvaasi niin, että näet itsesi lihavana. Mikään ei kelpaa sille, etkä ole koskaan tarpeeksi hyvä. Se jälkimmäinen ääni tahtoo sinulle vain pahaa, mutta väittää tekevänsä sinusta moitteillaan kauniimman ja paremman. Loppujen lopuksi se tekee sinusta vain vanhan ja sairaan. Vaikka olisit lukioikäinen, mielesi ja ruumiisi olisivat kuin vanhan, katkeran mummon. Sillä ei siis ole sinulle mitään annettavaa, usko minua.
Mene koulusi terveydenhoitajalle joululomien loputtua ja pyydä lähetettä psykiatrille. Tee se ajattelematta, kuin sotilas. Sinä olet pahemmassa kuin pulassa, jollet nyt pistä kampoihin anoreksialle, sillä vielä ehkä ehdit ja voit välttyä vakavammilta terveyshaitoilta. Laihtuminen pistää esimerkiksi myös aivojen välittäjäaineet ja kehon hormonitoiminnan ihan sekaisin, mitkä vaikeuttavat toipumista.
Tarvitset, kasvokkain keskustelua jonkun sinulle läheisen ja turvallisen ihmisen kanssa, mahdollisimman pian.
Et kerro miten vanha olet, mutta todennäköisesti olet koulussa vielä. Ota yhteyttä kouluterveyden hoitajaan mahdollisimman nopeasti ja kerro nuo samat asiat hänelle. Sinun ei ole hyvä olla, joten tarvitset helpotusta oloosi. Vain ja ainoastaan aikuinen pysty sinua auttamaan tilanteessasi. Ystävät kyllä auttavat, mutta aikuinen voi ja osaa viedä asioita eteenpäin siten kun niitä tarvitse viedä.
Älä enää yksinäsi mieti asioita vaan ota rohkeasti yhteyttä terkkariin.
Kiitos vastauksesta. Kuitenkin, kun tarkkaan katsot ja luet minun nickilläni laittamat kommenttini tai täällä viestini niin kerron ikäni. Olen 14.
Olet sairas ja tarvit ammattiapua.Hanki sitä nyt kun vielä voit ja olet jokseenkin järjissäs. Toivon voimia sinulle!!!
Hae nopeasti apua ongelmaasi, ennekuin tilanne pahenee entisestään!