Raamattu = "kosonen"

Jani Alatalon gradu

Lähde: http://thesis.jyu.fi/07/URN_NBN_fi_jyu-2007441.pdf

Tutkielma on arvokas lisä hoitokokouskauden käsittelyyn. Arvokas erityisesti siksi, että tekijä on saanut houkuteltua esiin muutamista vl-vaikuttajista näkemyksiä, jotka eivät ainakaan minulle asti noin selkeinä ole kantautuneet. Alatalo on haastatellut Seppo Lohea ja Erkki Piriä; viime mainitusta hän toteaa näin: "Haastatteluista on erityisesti käytetty 1970-1980-luvun tapahtumat itse kokeneen Erkki Pirin haastattelua."

Lähdeviitteet osoittavat, että juuri Erkki Piri on käyttänyt ilmaisua "lakihenkisten joukko". Seuraavassa lainaan osan gradun kappaleesta "4.1 Miksi julkisuuteen juuri vuonna 1979?":

"-- mitä lestadiolaisuuden sisällä tapahtui vuonna 1979?
Eräs laajemmalta julkisuudelta piiloon jäänyt asia oli 'henkivaltojen taistelu', joka tavallaan sai päätöksen vuonna 1979. Lestadiolaisten joukossa oli ollut asioista eri tavalla ajattelevia, ja eräs ryhmä oli hyvin yksioikoisesti ja jyrkästi ajatteleva 'lakihenkisten' joukko. Heihin yhdistettiin myös niin sanottu 'kososlaisuus', jota yleisesti lestadiolaisuudessa pidettiin lestadiolaisuuden piiriin muodostuneena 'eriseurana'. 'Kososlaisuuteen' kuului muun muassa ihmisten valvomista, --. -- tällainen toiminta oli useimpien lestadiolaistenkin mielestä väärin ja siksi 'kososlaisuus' nähtiin 'vääränä henkenä'. Tilanne alkoi kuitenkin tavallaan riistäytyä käsistä, sillä lestadiolaisuudessa oli myös henkilöitä, jotka näkivät 'kososlaisuutta' lähes kaikissa lestadiolaisissa ja äärimmilleen vietynä nämä samat henkilöt katsoivat, että vain 'kososlaisuudesta' tehty parannus on oikea parannus. Monet, jopa johtokunnat, tekivätkin etenkin vuonna 1979 parannusta 'kososlaisuudesta'. Käytännössä 'lakihenkiset' lestadiolaiset olivat keskittyneet yhden henkilön ympärille, jolla oli paitsi henkilökohtaista vaikutusvaltaa, mutta myös käytännön vaikutusvaltaa, sillä hän oli mukana SRK:n hallintoelimissä. SRK:ssa alkoi kuitenkin olla yhä enemmän henkilöitä, jotka katsoivat, että tilanteen täytyy muuttua. Siksi SRK:n johtokunta vapautti kyseisen henkilön loppuvuonna 1979 kesken kauden työvaliokunnan jäsenyydestä ja häntä ei myöskään uudelleen valittu enää vuonna 1980 SRK:n johtokuntaan. Ratkaisut osaltaan rauhoittivat 'lakihenkisten' joukon ja myös SRK:n hallintoelimissä ilmapiiri seestyi. Paikallisilla rauhanyhdistyksillä käytiin monia keskustelutilaisuuksia ja nämä osaltaan liennyttivät tilannetta 1970-luvun lopulla. Näin 'lakihenkisten' lestadiolaisten joukko alkoi jäädä yhä pienempään vähemmistöön vuodesta 1979 alkaen ja tämä rauhoitti lestadiolaisuuden 'sisäistä taistelua'.
--
Uuteen avoimuuteen siirtymisessä auttoi, kun SRK:n hallintoelimissä oli nyt vain henkilöitä, jotka halusivat katsoa vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuuteen. Erityisesti uuden avoimemman julkisuussuhteen puolesta puhui tuolloinen SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Erkki Reinikainen."

"Lakihenkisistä" puhutaan myös gradun kappaleessa "7.2. Henkilöiden vaikutus", kun käsitellään Erkki Reinikaisen osuutta SRK:n reivaamisessa avoimempaan suuntaan: "Aktiivisemmin avoimemman julkisuussuhteen merkitystä 1970-luvulla korosti SRK:n silloinen johtokunnan varapuheenjohtaja Erkki Reinikainen. Hänkään ei ollut aina korostanut avoimuutta, mutta Reinikainen oli ensimmäisiä, joka huomasi 1970-luvun lopulla muutoksen tarpeen tärkeyden. -- Avoimuuden ajan alkamisen kannalta oli tärkeitä myös SRK:n hallintoelimissä vuonna 1979 tehdyt muutokset. Hallintoelimiin jääneet henkilöt halusivat katsoa uudella tavalla lestadiolaisuuden tulevaisuuteen, jossa 'lakihenkisyyden' merkitys väheni ja avoimuuden merkitys korostui."

Erkki Piri näyttää nyt määrittelevän "lakihenkisten" joukoksi ne vl-uskovaiset, jotka ajattelivat 70-luvulla "yksioikoisesti ja jyrkästi" ja "valvoivat ihmisiä". Onko Erkki Piri kokonaan unohtanut, että tavallinen vl-väki teki parannuksen jostakin väärästä hengestä juuri tuon "lakihenkisen" joukon vaatimuksesta ja että ne, jotka eivät parannukseen taipuneet, jätettiin saatanan haltuun?

Me sidotut saimme nyt vapautuksen ihan vl-papin suusta: meidät sitoikin vain "lakihenkisten" joukko, ei mikään Jumalan seurakunta. Mielenkiintoista kuitenkin on, että se "lakihenkisten" joukko näyttää yhä hallitsevan vl-tiedonvälitystä ja osin vl-julistustakin,

Joku Vihtori Kosonen oli IKL miehiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kososlaisuus

halpana.