Lainaan katkelman kirjoitamastani sähköpostista. Tänäänkin täällä on esitetty ajatus siitä ettei kukaan tiennyt mikä se kososlainen henki on. Myös vääräksi hengeksi tuota on kutsuttu.
Uskonvanhurskaus synnytää elämänvanhurskauden. Jos en väärin muista tuo ajatus oli päivämiehessä viime tai edellisviikolla. Ja sitten minulta kysyttiin tätä.
Niin elämä ja vanhurskaus ei kuulu yhteen? Jaa- a mitenkähän olisi? Viesti on pitkä mutta asiakin on vaikea joten kärsivällisyyttä.
Jos me olemme vartettuin totiseen viinpuuhun me tuotamme myös hyviä hedelmiä. Siinä mielessä ajatus siitä että usko synnytää myös elämänvarnhurskautta jolla tarkoitetaan sitä että elämä on Jumalalle kelvollista. Voiko ihmisen elämä kelvata koskaan Jumalalle? Ei mutta toisaalta sanotaan usko ilman tekoja on kuollut?
Galatalaiskirje 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
2. Kor. 1:12
Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
1. Joh. 5:10
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
On nimenomaan kyse siitä että usko synnytää hedelmiä jotka eivät ole meidän omiammme vaan niin kuin tuo viimeien johanneksin kirjeen kohta - meillä on todistus itsesämme.
Olemme joskus puhuneet siitä ihmisestä jää todistus mailmaan. Se todistus joka todistaa meidät Jumalan lapsiksi. Se ei ole ihmisen todistus meistä vaan se on Jumalan todistus meissä.
2. Kor. 3:3
Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
Ei elävän Jumalan henkeä voi olla muulla kuin sillä jolle Jumala sen antaa.Usko on Jumalan teko.
Elämän vanhurskaus taas on sitä että se
1. Kor. 15:34
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.
Raitistua ei raivoraittiuteen vaan Kristusken armon tuntemiseen. Se joka on saanut paljon anteeksi miksi se ei puhuisi siitä? Että Kristuksen teot näkyisivät meissä niin että kun me olemme ihmisten keskuudessa meistä näkyisi ei se mitä me itse olemme vaan se KRISTUS joka sanoo - mene äläkä enää syntiä tee.
Jos Kristus on totuus niin kun me hänen tuntemisessaan kasvamme me myös kasvamme ymmärtämään oikean ja väärän. Ja me kasvamme hylkäämään elämässä sen mikä on syntiä. Jokaiselle ihmiselle synti tarkoitaa jossain määrin eri asiotia. Tietyssä mittakaavassa - syntiä kuitenkin on se mikä eroitaa Jumalasta.
Totuus näytää meille elämässä sen mikä syntiä on ja se meidän tulee syntinä laitaa pois.
Krsitusekn raittius ei ole lain töitä eikä itsetehtyä Jumalan palvelusta vaan se on sitä että se mitä Kristus on meille antanut näkyy meistä kaikeen mailmaan.
Vl asia kääntyy kuitenkin niin että se uskosta syntyvä elämänvanhurskaus synntyää vl hedelmiä - ehkäsiemättömyys korvakoruttomuus jne.. Sille on olemassa muoto ja muotti. Tälläistä elämäntapa vanhurskautte raamattu ei tunne. Vaan se että on kaikkinaisilla lajhjoilla varustettuja ihmisiä jotka erillaisilla lahjoilla tekevät Jumalan työtä.
"Ystävä sanoin kerran että vl:ssa kaikki uskovaiset maalataan samalla värillä että jos kauempaa katsoo ihmisten välillä ei ole nätävissä eroa. On vain yksi muotti." - tämä on kuvaavasti sanottu.
Jaak. 2:26 Usko ilman tekoja on kuollut
Siksi että uskovainen ihmien on pyhän hengen temppeli
1. Kor. 3:16
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Ja se jossa Jumalan Henki asuu on myös ihminen jolle on annettu Jumalan koko sotavarustus
Ef. 6:13
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Emme me itsestämme tee yhtään tekoa. Eikä yksikään käänny Jumalan puoleen meidän tähtemme vaan siksi että meissä asuu Jumalan sana. Omalla voimalla kukaan ei voi tuotaa yhtään hyvää hedelmää. Vaan hyvä hedelmät joista raamattu puhuu uskon hedelminä ovat niitä hedelmiä jotka Jumaaln sana saa aikaan. Ilo rahuha rakkaus pitkämielisyys .... Se että meistä näkyy se Kristusken armo.
Vl ei ole oikeutta kysyä onko nämä vl hedelmät todella hyviä hedelmiä mitä siellä odotetaan uskon hedelmien näkyvän. Näkyykö niiss Kristuksen armo?
Hedelmistään puu tunnetaan? Kyllä niinkin mutta...
Me emme pääse syntisyydestä emmekä ihmisyydestämme mihinkään meistä ei tule synnittömiä. Emmekä osaa tehdä aina oikein.
- sitä pahaa minä teen mitä en tahdo ja sitä hyvää mita tahdon minä en tee.
Jumalan armo ja siunaus ei kuitenkaan perustu tähän vaan siihen että annamme Jumalalle luvan
1. Kor. 3:16
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Vapaat suunnat käyttävät sanontaa - antaa elämänsä Jeesukselle. Siitä voi sanoa toisinkin kulkea Hyvän Paimenen jäjessä. Koska hyvä paimen on se joka meitä kaitsee Jumalan sanalla. Eletään se sana todeksi. Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni sielä olen minä heidän kanssan.
Ja tämä näkyy myös suhteessa epäuskoiseen lähimmäiseen. Elää elämänsä Jumalalle kuniaksi. Mitä teemmekin tehkää se niin kuin tekisistte sen Jumalalle.
Ja kun kohtaamme epäuskoisen lähimmäisen niin eikö uskovainen ihmien ole kuin kynttilä joka ei ehkä itsesään ole viimeisen päälle hieno. Voi olla rosoinen ja värivirheellinenkin ja monella puuteella ja vialla varsutettu mutta josta kuitenkin palaa valkeus joka valaisee huonetta. Sen kaltaiseen uskoon meidät on kutsuttu.
Jos meissä palaa se Jumalan sanan valkesu se peittää kirkkaudellaan alleen sen savisen asitan joita olemme. Se on sitä Jumalan sanan mukaista elämänvanhurskautta että tekomme ja puhteemme olisivat Jumalan sanan mukaisia. Ja jos ei ole niin nöyrästi ottaisimme vastaan ne nuhteen sanat ne joista aidosti kuuluu se hyvän paimenen ääni - mene äläkä syntiä tee.
Ei ole kyse teoista tekemisestä eikä siitä mitä me teemme vaan siitä mitä Kristus on tehnyt. Kun Kristus paransi sairaan ja sanoi tällä että älä kerro kenellekään. Niin tuo sairas ei voinnut olla vaiti vaan kertoi kaikille mitä hän oli saanut kokea.
Kososlaisuus tai väärä henki taas on sitä että kun ihmiset omalla ymmärykseellään lähtevät tuomitsemaan toisia ihmisiä. Kenenkään usko ei ole sen kaltaista että se synnyttäisi täydellisen elämänvanhurskauden.
Hotokokusissa kuitenkin lähdetiin vetämään rajaa siitä kenen usko on riitävän puhdasta ja kelvollista. Ja kenen ei.
Ihmisestä pitä löytää uskon hedelminä riittävä määärä vl hedelmiä joilla ihminen todisti että Jumalan henki asuu hänessä.
Jos taas nähtiin ettei ihmisen elämä ihmisymmärryksellä mitattuna täyttänyt tuota mitaa. Ei riittänyt että teki parannusta synistä vaan piti tehdä parannusta siitä hengestä joka sai nuo hedelmät aikaan.
Jos ihmisen tempelissä ei asu Jumalan henki niin sitten sielä asuu joku muu? Ja tuo henki joka teki vääriä tekoja pitä saada pois tuolta tempelistiä että Jumalan Hengen oli mahdollista päästä sinne.
Onko ihminen temppeli ensinäään?
Galatalaiskirje 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Se joka hylkää Kristuksen armon on maahan hajoittanut sen Pyhän Hengen temppelin jossa Jumalan henki asuu. Se joka itse rakentaa sen minkä Jumala on antanut Jumalan sanalla purkaa. Sen ettei ihminen omilla teoilaan kelpaa Jumalalle. Omavanhurskauden temppelin... On lain rikkoja. Ihminen ei voi omilla töillään rakentaa tietä taivaaseen.
Jos ihminen tämän rakentaa uudelleen hän hylkää sen Kristuksen joka yhtä kaikki on asetettu kulmakiveksi lakiin. Lain tarkoitus on avata ihminen ymmärtämään ettei voi pelastua muutoin kuin yksin armosta. Avata se ymmärrys että usko on Jumalan teko. Ja vain Jumalan voimalla voidaan rakentaa Jumalalle kelpaava vanhurskaus.
Ja se minkä elämme syntisyydessä elämme siinä Jumalan pojan uskossa. - synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Uskonvanhurskaus synnytää elämänvanhurskauden. Jos en väärin muista tuo ajatus oli päivämiehessä viime tai edellisviikolla. Ja sitten minulta kysyttiin tätä.
Niin elämä ja vanhurskaus ei kuulu yhteen? Jaa- a mitenkähän olisi? Viesti on pitkä mutta asiakin on vaikea joten kärsivällisyyttä.
Jos me olemme vartettuin totiseen viinpuuhun me tuotamme myös hyviä hedelmiä. Siinä mielessä ajatus siitä että usko synnytää myös elämänvarnhurskautta jolla tarkoitetaan sitä että elämä on Jumalalle kelvollista. Voiko ihmisen elämä kelvata koskaan Jumalalle? Ei mutta toisaalta sanotaan usko ilman tekoja on kuollut?
Galatalaiskirje 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
2. Kor. 1:12
Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
1. Joh. 5:10
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
On nimenomaan kyse siitä että usko synnytää hedelmiä jotka eivät ole meidän omiammme vaan niin kuin tuo viimeien johanneksin kirjeen kohta - meillä on todistus itsesämme.
Olemme joskus puhuneet siitä ihmisestä jää todistus mailmaan. Se todistus joka todistaa meidät Jumalan lapsiksi. Se ei ole ihmisen todistus meistä vaan se on Jumalan todistus meissä.
2. Kor. 3:3
Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
Ei elävän Jumalan henkeä voi olla muulla kuin sillä jolle Jumala sen antaa.Usko on Jumalan teko.
Elämän vanhurskaus taas on sitä että se
1. Kor. 15:34
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.
Raitistua ei raivoraittiuteen vaan Kristusken armon tuntemiseen. Se joka on saanut paljon anteeksi miksi se ei puhuisi siitä? Että Kristuksen teot näkyisivät meissä niin että kun me olemme ihmisten keskuudessa meistä näkyisi ei se mitä me itse olemme vaan se KRISTUS joka sanoo - mene äläkä enää syntiä tee.
Jos Kristus on totuus niin kun me hänen tuntemisessaan kasvamme me myös kasvamme ymmärtämään oikean ja väärän. Ja me kasvamme hylkäämään elämässä sen mikä on syntiä. Jokaiselle ihmiselle synti tarkoitaa jossain määrin eri asiotia. Tietyssä mittakaavassa - syntiä kuitenkin on se mikä eroitaa Jumalasta.
Totuus näytää meille elämässä sen mikä syntiä on ja se meidän tulee syntinä laitaa pois.
Krsitusekn raittius ei ole lain töitä eikä itsetehtyä Jumalan palvelusta vaan se on sitä että se mitä Kristus on meille antanut näkyy meistä kaikeen mailmaan.
Vl asia kääntyy kuitenkin niin että se uskosta syntyvä elämänvanhurskaus synntyää vl hedelmiä - ehkäsiemättömyys korvakoruttomuus jne.. Sille on olemassa muoto ja muotti. Tälläistä elämäntapa vanhurskautte raamattu ei tunne. Vaan se että on kaikkinaisilla lajhjoilla varustettuja ihmisiä jotka erillaisilla lahjoilla tekevät Jumalan työtä.
"Ystävä sanoin kerran että vl:ssa kaikki uskovaiset maalataan samalla värillä että jos kauempaa katsoo ihmisten välillä ei ole nätävissä eroa. On vain yksi muotti." - tämä on kuvaavasti sanottu.
Jaak. 2:26 Usko ilman tekoja on kuollut
Siksi että uskovainen ihmien on pyhän hengen temppeli
1. Kor. 3:16
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Ja se jossa Jumalan Henki asuu on myös ihminen jolle on annettu Jumalan koko sotavarustus
Ef. 6:13
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Emme me itsestämme tee yhtään tekoa. Eikä yksikään käänny Jumalan puoleen meidän tähtemme vaan siksi että meissä asuu Jumalan sana. Omalla voimalla kukaan ei voi tuotaa yhtään hyvää hedelmää. Vaan hyvä hedelmät joista raamattu puhuu uskon hedelminä ovat niitä hedelmiä jotka Jumaaln sana saa aikaan. Ilo rahuha rakkaus pitkämielisyys .... Se että meistä näkyy se Kristusken armo.
Vl ei ole oikeutta kysyä onko nämä vl hedelmät todella hyviä hedelmiä mitä siellä odotetaan uskon hedelmien näkyvän. Näkyykö niiss Kristuksen armo?
Hedelmistään puu tunnetaan? Kyllä niinkin mutta...
Me emme pääse syntisyydestä emmekä ihmisyydestämme mihinkään meistä ei tule synnittömiä. Emmekä osaa tehdä aina oikein.
- sitä pahaa minä teen mitä en tahdo ja sitä hyvää mita tahdon minä en tee.
Jumalan armo ja siunaus ei kuitenkaan perustu tähän vaan siihen että annamme Jumalalle luvan
1. Kor. 3:16
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Vapaat suunnat käyttävät sanontaa - antaa elämänsä Jeesukselle. Siitä voi sanoa toisinkin kulkea Hyvän Paimenen jäjessä. Koska hyvä paimen on se joka meitä kaitsee Jumalan sanalla. Eletään se sana todeksi. Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni sielä olen minä heidän kanssan.
Ja tämä näkyy myös suhteessa epäuskoiseen lähimmäiseen. Elää elämänsä Jumalalle kuniaksi. Mitä teemmekin tehkää se niin kuin tekisistte sen Jumalalle.
Ja kun kohtaamme epäuskoisen lähimmäisen niin eikö uskovainen ihmien ole kuin kynttilä joka ei ehkä itsesään ole viimeisen päälle hieno. Voi olla rosoinen ja värivirheellinenkin ja monella puuteella ja vialla varsutettu mutta josta kuitenkin palaa valkeus joka valaisee huonetta. Sen kaltaiseen uskoon meidät on kutsuttu.
Jos meissä palaa se Jumalan sanan valkesu se peittää kirkkaudellaan alleen sen savisen asitan joita olemme. Se on sitä Jumalan sanan mukaista elämänvanhurskautta että tekomme ja puhteemme olisivat Jumalan sanan mukaisia. Ja jos ei ole niin nöyrästi ottaisimme vastaan ne nuhteen sanat ne joista aidosti kuuluu se hyvän paimenen ääni - mene äläkä syntiä tee.
Ei ole kyse teoista tekemisestä eikä siitä mitä me teemme vaan siitä mitä Kristus on tehnyt. Kun Kristus paransi sairaan ja sanoi tällä että älä kerro kenellekään. Niin tuo sairas ei voinnut olla vaiti vaan kertoi kaikille mitä hän oli saanut kokea.
Kososlaisuus tai väärä henki taas on sitä että kun ihmiset omalla ymmärykseellään lähtevät tuomitsemaan toisia ihmisiä. Kenenkään usko ei ole sen kaltaista että se synnyttäisi täydellisen elämänvanhurskauden.
Hotokokusissa kuitenkin lähdetiin vetämään rajaa siitä kenen usko on riitävän puhdasta ja kelvollista. Ja kenen ei.
Ihmisestä pitä löytää uskon hedelminä riittävä määärä vl hedelmiä joilla ihminen todisti että Jumalan henki asuu hänessä.
Jos taas nähtiin ettei ihmisen elämä ihmisymmärryksellä mitattuna täyttänyt tuota mitaa. Ei riittänyt että teki parannusta synistä vaan piti tehdä parannusta siitä hengestä joka sai nuo hedelmät aikaan.
Jos ihmisen tempelissä ei asu Jumalan henki niin sitten sielä asuu joku muu? Ja tuo henki joka teki vääriä tekoja pitä saada pois tuolta tempelistiä että Jumalan Hengen oli mahdollista päästä sinne.
Onko ihminen temppeli ensinäään?
Galatalaiskirje 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Se joka hylkää Kristuksen armon on maahan hajoittanut sen Pyhän Hengen temppelin jossa Jumalan henki asuu. Se joka itse rakentaa sen minkä Jumala on antanut Jumalan sanalla purkaa. Sen ettei ihminen omilla teoilaan kelpaa Jumalalle. Omavanhurskauden temppelin... On lain rikkoja. Ihminen ei voi omilla töillään rakentaa tietä taivaaseen.
Jos ihminen tämän rakentaa uudelleen hän hylkää sen Kristuksen joka yhtä kaikki on asetettu kulmakiveksi lakiin. Lain tarkoitus on avata ihminen ymmärtämään ettei voi pelastua muutoin kuin yksin armosta. Avata se ymmärrys että usko on Jumalan teko. Ja vain Jumalan voimalla voidaan rakentaa Jumalalle kelpaava vanhurskaus.
Ja se minkä elämme syntisyydessä elämme siinä Jumalan pojan uskossa. - synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin kirjoittajan toivoisin oikolukevan oman kirjoituksensa jatkossa ja korjaavan edes pahimmat kirjoitusvirheet. Niin kiire ei saa olla näin vanhan jutun kohdalla, ettei tarkistusta tekisi. Tarkistuksella vältettäisiin ainakin se tulkinta, että kirjoittaja olisi päihteiden tai vastaavasti vaikuttavien aineiden vaikutuksen alainen.
Mielestäni ei ole olennaista tiesivätkö kaikki kososlaisesta hengestä vai mikä osa tiesi, kuka sitten ymmärsi ja kuka ja mikä osuus ihmisistä edelleen ymmärsi kaikki muutkin lukuisat "henget"
Olennaista on mitä todella tapahtui ja kuinka asiat koettiin ja mitä vaikutuksia kaikella tällä "henkien" jahtaamisella oli pidemmälläkin aikavälillä.
Itse olen istunut varhaisteini-ikäisenä näissä "hoitokokouksissa". Olin vilpittömästi silloin uskovainen nuorimies.
Mitä nämä kokoukset minussa ainakin aiheuttivat : unettomia öitä, ahdistusta, pelkoa, tuskaa, häpeää, voimattomuuden tunnetta ja surua niiden puolesta, jotka joutuivat "kanssauskovaisten" hampaisiin. Se trauma ei ole poistunut vieläkään, vaikka asiasta on kulunut kolmisenkymmentä vuotta.
Siinä ei sydämen kyllyydestä oikeasti suut puhuneet. Jumalan henki oli tälläisestä kaukana.
Kenessä oikeastaan silloin asui väärä henki ?
Inhoan sitä, että vaikkakin vanhoja, mutta sitäkin suurempia virheitä ja pahinta mahdollista lajia olevaa narsismin toteuttamista
(uskon nimissä) yritetään jälleenselittää edelleen raamatunlauseilla ja niiden tulkinnoilla.
Tämähän osoittaa, että mitään ei ole opittu tai ei haluta oppia !
Ihmisten samaan muottiin pakottaminen, oman opin valheellisuuden ja/tai toiminnan virheiden tunnustaminen olisi varmaan melkein yhtä kova paikka asianomaiselle, kuin vilpittömästi mielestään uskovan kohdalla
oman tukiverkoston eli seurakunnan julkinen nöyryytys ja hylkääminen ja taivasosuuden menettäminen silloin oli.
V-L uskosta löytyy lukuisia muitakin virheellisyyksiä ja paradokseja. Kun ne olen ottanut esille, niin minulle on sanottu, että "ei näitä saa järjellä ajatella"
Mitäs me sitten käytämme esim näiden kirjoitusten
kirjoittamiseen ja lukemiseen ? Ai etteikö järkeä ?
Toivon ettei minun eikä kenenkään muun enää tarvitsisi koskaan eikä missään oman tärkeän yhteisön sisällä, mikä se sitten kulloinkin onkaan, kokea
sellaista hätää oman itseni tai muiden puolesta tiettyjen narsististen ja/tai sosiopaattisten ihmisten toimesta tai aikaansaamina.
linee että kirjoitajalla on luki-vaikeuksia. Joten joudut tyytymään siihen mitä saat. Olen valinnut tien jossa tuo vamma saa näkyä jos ja kun on näkyäkseen siinä laajudessa kuin on näkyäkseen. On asioita joille ei voi mitään.
"Olennaista on mitä todella tapahtui ja kuinka asiat koettiin ja mitä vaikutuksia kaikella tällä "henkien" jahtaamisella oli pidemmälläkin aikavälillä."
Niin mutta eivät hoitomiehet tuota hekioppia tyhjästä repäiseet. Kyllä heillä siinä oli "raamatullinen" peruste. Kyllähän "joku" nuo perusteet on tiennyt. Eikä tuo henki opppi tyhjästä tipahtanut.
Se oli niin oivallinen ase tuossa pappishajaannuksen jälkeisessä tilanteesa. Saatiin aikaan "rauha". Näennäisesti selkeät puiteet joiden kautta oikean uskon määritäminen kävi mahdolliseksi.
On kyse nimenomaan siitä että ihminen asetaa itsensä tuomarin paikalle. Naristisuudesta vielä sen verran että narsimin yksi tyypillisimpiä väitämiä on se ettei naristi koskaan ole väärässä korkeintaan vain väärin ymmäretty.
Ja niin on nytkin SRK mielestä ne jotka kritisoivat jotain pradokseja - ei voi järjellä käsitää. Ei narsistisuutta voikaan käsitää järjellä. SE on järjetöntä vallan käytämistä jossa toiselta pyritään viemään kaikki oikeudet.
Ennen kaikkea oiekus omaan kokemukseen tunteisiin ja mielipiteeseen. Ja edelleenkin SRK pyrkii tähän - vai jos kyse on sielunhoidollinen asia asioita voidaan kesultella. (katso alla ehdollistettu armo)
Olen lueskellut näistä hoitok. keskusteluista täällä ja nyt ymmärrä mitä ne ihme istunnot oli olin tuolloin 13 vuotias ja en ymmärtänyt mitä se itku ja tuska oikein oli. Vanhenpani eivä puhuneet niistä mitään kotona. joten aika kauan piti odottaa asioiden avautumista.
Mieleeni nousi ajatus et onkohan näille fundamentalisteille kovenpi paikka se että vääryydet nostaa esiin nainen? joka perinteisesti siionissa on se vaikeneva osapuoli.
Mitähän jos Rebekakin olisi vaijennut ja antanut Iisakin tehdä toisin kuin oli Jumalan tahto?
Ei se sitä tarkoita vaikka raamatussa niin lukee - nainen vaijetkoon seurakunnassa - että naisen tulee olla hiljaa ja nöyrtyä raamatun vastaiseen opetukseen.
Niin ei voi yksikään uskovainen tehdä.
"Mieleeni nousi ajatus et onkohan näille fundamentalisteille kovenpi paikka se että vääryydet nostaa esiin nainen? joka perinteisesti siionissa on se vaikeneva osapuoli"
Tämäkään ei pidä paikaansa vaikka nainen ei olisikaan opettajana hän sitli ei ole ollut vaikeneva osapuoli seurakunnassa. Ei edes siionissa. Vaikka tähän on vl seurakunnassa jossain määärin mentykkin.
NÄin joulun aikaan sopii muistaa kaikesta huolimatta pääsiäisen tapahtumaa - ei siellä haudalla miehiä ollut. Kyllä moni asia on ilmoitettu naisen kautta seurakunnalle niin kuin tuo ilosanoma ylösnousesta Kristuksesta.
"Mieleeni nousi ajatus et onkohan näille fundamentalisteille kovenpi paikka se että vääryydet nostaa esiin nainen? joka perinteisesti siionissa on se vaikeneva osapuoli."
Kyllähän tämä mielessä on käynyt. Vaikeneminen ei kuitenkaan voi olla oikein jos se tarkoitaa Kristityn vapaudesta luopumista.