Kaamosuupumus

Minä olen avannut Verkkoklinikan puolella keskustelupalstan Masennus,"Muuttolinnut".Minulla itselläni on kaamosmasennus.Pystyn kyllä toimimaan suht normaalisti hoitojeni avulla,mutta joka vuosi sama toistuu siitä ei pääse mihinkään.Syksy tulaa joka vuosi ja minulla pahinta aikaa vuodesta ovat marras-joulukuu ja voisipa sanoa,että tammikuukin vielä.Mutta kevään mittaan voimat palaavat ja huhti-toukokuu on ihanaa aikaa.

Nyt juuri on pimein aika vuodesta ja päivä lyhimmillään.Tuttu asia minulle kyllä kaamosmasennus on jos ei liiankin tuttua.

Katoppa vielä taakseppäin tällä masennuspalstalla,niin löydät kirjoituksen "Syysmasennus ja sen hoito" nimimerkki Syysdepis.Siellä on juttua,joka nyt on melkeinpä jos ei ihan sama asia kuin kaamusuupumus.Kaamosmasennukseen liittyy just tyypillisenä oireena voimakas uupuminen.Ei taho jaksaa mitään.

on joo, alko joskus parimymppisenä 5-6 vuotta sitten. tuntuu että joka syksy vaan menee pahemmaks.
ja tänä syksynä on muutenkin elämässä tapahtunu liikaa negatiivisia asioita kerralla.sanotaan nyt siitä että 4 vastoinkäymistä sain samassa paketissa.vaikuttavat tietenkin.

nyt taitaa alkaa neljäs viikko kun ei mikään innosta, pari normaalimpaa päivää ollu välissä.
tekis vaan mieli nukkua koko ajan, vireystila aivan nollassa, ruokakaan ei maistu.liikunnasta on hetkellinen apu kunnes taas kaikki pirstaloituu ja masentaa. yhessä välissä en jaksanu ees käydä kaupassa, kunnes huomasin että pakko mun on sinne mennä kun ei oo ruokaa.välillä sitten joutuu olemaan unettomana, vaikka kuinka väsyttänyt niin ei oo pariin vuorokauteen tullu uni, silmät vaan killottaa päässä ja jotain koiranunta tullu otettua ehkä tunti.

mieli tekis vaan vetää helvetisti jotain herkkuja ja bissee ja viiniä, mieli synkkenee entisestään.
joku itsekuri on kuitenkin kun ei ihan täysin halua läskistyä, jos lihois suunnattomasti niin ahdistais varmaan enemmän.

jos jotain on pakko tehdä niin sen jaksaa.harkitsen vakavissani lääkäriin menoa, koska ei elämän pitäis tämmöstä olla. kerran kahteen viikkoon jos on 1-2 hyvää päivää niin ei oo normaalia.eikä paljoo auta jos kaverit sanoo että elä masennu, tämä nyt on vaan tämmönen tunnetila mille ei oikeen mitään voi kun se tulee.Hirveesti helpottaa jo se kun tietää että ei varmaan yksin tässä kärsi.

Liikunta kyllä auttaa ja se että pyrkii pitämään päivärutiinit, mutta aika vaikeeta voi olla kyllä..

mutta kyllä se aurinko joskus taas tännekin paistaa, koittakaa pärjätä ja tehkää se minkä jaksatte.