multa meni jalat alta parisen viikkoa sitten ja nyt magneettikuvat otettu ja tuloksena diskusprotruusio ja voimakas madaltuminen presakraalivälissä sekä spondyloosi.Kuvat otettiin harmi kyllä vain lannerangasta vaikka ongelmia myös kaularangan alueella - puutumista käsiin ja päänahkaan, tavarat tippuvat helposti kädestä...Kiropraktikko yritti saada kaularangan viidettä nikamaa "paikoilleen" - auttoi sen illan, mutta seuraavana päivänä olin kuin seipään niellyt.
siis te muut spondyloosi diagnoosin saaneet. miten olette selvinneet? liikunta? työkyky? Itse aktiiviliikkujana uskon vakaasti olevani viimeistään loppukeväästä hyvässä kunnossa, ellei sitten jo muutaman viikon sisällä. liikun niin paljon nyt kuin kykenen, lihaskunto pitää yrittää pitää mahd. hyvänä.
siis te muut spondyloosi diagnoosin saaneet. miten olette selvinneet? liikunta? työkyky? Itse aktiiviliikkujana uskon vakaasti olevani viimeistään loppukeväästä hyvässä kunnossa, ellei sitten jo muutaman viikon sisällä. liikun niin paljon nyt kuin kykenen, lihaskunto pitää yrittää pitää mahd. hyvänä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet oikeassa, että lihaskunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Itse olen samassa jamassa, kun iskiaskipu rajoittaa liikkumisen hiipimiseksi ja yläselän ongelmat aiheuttavat kuvaamiesi oireiden lisäksi voimakasta huimausta, sekä sormien nivelien turpoamista ja inhottavaa särkyä käsivarsia myöten. Aion aloittaa vesijuoksun, kunhan pahin kipu hellittäisi. Miten muuten pääsit mangneettikuvaukseen? Maksoitko itse. Minä en pääse millään. On kuulemma niin kallista, että en kaiketi ole katsottu sen arvoiseksi. No yksityinen fysikaalinen hoito on niellyt vähät pennini, niin en millään pysty maksamaa yli neljääsataa euroa omistani. Sairaspäivärahalla ei juuri pröystäillä. Jumppaan käsipainojen ja kuminauhojen avulla yläruumistani.
tsemppiäsinulle.
sain maksusitoumuksen kunnalta, joten omaksi maksuosuudeksi jäi vain 25 euroa. kuvauksiin pääsin viikon sisällä jopa näin ennen joulua. Huimaus on tyypillistä meikäläisellekin. Ensioireet olivat juuri sellaiset että jalat tuntuivat painavilta, kunnes pikkuhiljaa huimaus lisääntyi ja lopulta jalat eivät enää pysyneet alla. käsistä hävisivät voimat myös. kävin kuin hitailla kierroksilla. ( ja työpaikkalääkäri - yllätys, yllätys - epäili paniikkihäiriötä! no monet oireet tietty samanlaisia, ja tuolla diagnoosillahan ei tervitse kalliita magneettikuvauksia kunnan maksaa. onneksi toinen lääkäri näki tilanteeni oikein) Oireet helpottuivat parissa tunnissa, et pystyin jopa ajamaan autoa. Nyt sitten kaksi viikkoa kulunut noista alkuoireista ja olen sairaslomalla. Selkä heikko, ei pysty kävelemään kuin töpöttäen, tukivyön sain paikallisesta terveyskeskuksesta lainaan maksutta kolmeksi kuukaudeksi. vyö auttaa, mutten silti pysty seisomaan suorassa kuin hetken ennen kuin kaikki voima katoaa selästä. lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkkeitä kuurina, et saatais sekaisin mennyt hermotus laukeamaan ja rauhoittumaan. mulla lisäongelmia aiheuttaa myös todella pinteessä olevat koko selän lihakset, joita fysioterapeutti yrittää saada kuntoon - tns- sähköstimulointia kipeille kohdille alaselkään ja pakaroihin ja hierontaa yläselkään. toivottavasti akuuttivaihe ei kestä kovin kauaa. tällaisena en jaksa viikkokausia olla. Mene ihmeessä terveyskeskukseen uudelleen ja VAADI kuvausta. meikä pääsi varmaan siksi helposti että lääkäri tuttu näin pienehköllä paikkakunnalla ja myös siksi että en yksinkertaisesti enää pystynyt kävelemään kuin töpöttämällä pienin askelin.
Ilkeimmälle tuntuu, kun joutuu kohtaamaan täydellistä ymmärtämöttömyyttä. On niin kamalan kipeä, että ei pysty oikein mihinkään ja jotenkuten raahautuu terveyskeskukseen, niin sanotaan, että lievää sitä ja lievää tätä. Tuki-ja liikuntaelinsairauksista ei nykyään pääse eläkkeellekkään. En toki ole ollut eläkettä hakemassakaan, vaan jotain apua ja edes ymmärtämystä hirveään kipuuni.Inhimillisyys on kadonnut tässäkin maassa. Kaiketi selkäsairaudet ovat "poistuneet" uusien ohjeistusten myötä?
Lääkäriparat, jotka joutuvat toimimaan näiden normien mukaan, ovat ikävässä välikädessä. He ehkä joutuvat toimimaan vastoin omaatuntoaan ja koulutustaan.
En kuole tähän vaivaan, mutta käännän monta kiveä, jotta en masentuisi. Särkylääkkeiden käyttöä yritän pitää aisoissa. Nukun illasta muutaman tunnin ja kun särky taas alkaa, menee valvoen koko loppuyö. Kuuntelen radiota ja köpöttelen edestakaisin.
Tämmöistä se on olla kipeänä, mutta paistaa se päivä vielä risukasaankin.
Ehkäpä minäkin "joudun" tarkempiin tutkimuksiin, kun kela ei enää myönnä sairauspäivärahaa. Tsemppiä sulle kamu. Ja oikein hyvää joulua ja kaikkea hyvää jatkossa.