Kun etiopialainen kotiapulainen meni parvekkeelle ripustamaan pyykkiä, hänen libanonilainen emäntänsä tuli hänen selkänsä taakse ja tyrkkäsi hänet alas. 12 kerroksen pudotus ei tappanut naista, mutta sairaalaan hän joutui pitkäksi aikaa.
Apulainen ei uskalla antaa nimeään julkisuuteen. Emäntä oli uhkaillut tappamisella jo monta kertaa ennen parvekkeelta tyrkkäämistä.
– Rouva sanoi "läikytän päällesi kuumaa öljyä", joten piilotin öljyn. Välillä hän tarttui veitseen ja uhkasi tappaa minut. Hän hakkasi minua kengillä ja kiskoi minut hiuksistani lattiaan, 25-vuotias kertoo.
Ulkomailta tulleiden kotiapulaisten henki on Libanonissa halpa. Yhdysvaltalainen Human Rights Watch -järjestö arvioi, että maassa kuolee joka viikko ainakin yksi apulainen. Yleisimpiä kuolinsyitä ovat itsemurha, hoitamattomat sairaudet ja onnettomuudet, joita sattuu kun työntekijä yrittää paeta.
Apulaiset ovat käytännöllisesti katsoen vankeina työnantajiensa kodeissa. He tekevät 18-tuntisia työpäiviä ilman vapaapäiviä, eikä heillä ole lupaa poistua asunnosta. Lait eivät ulkomaalaista kotiapulaista suojele. Hänet on helppo hakata, raiskata tai jopa murhata. Työnantajia vastaan nostetaan harvoin syytteitä, vaikka työntekijä kuolisi.
Palkkaa ei saa, pakoon ei pääse
Palkkaa monet kotiapulaiset eivät saa lainkaan. Heidät houkutellaan kotimaastaan lupaamalla 150–250 dollarin kuukausipalkka, jota harva työnantaja kuitenkaan maksaa.
– Sain palkkani ensimmäiseltä puoleltatoista vuodelta, mutta sen jälkeen en saanut mitään kahdeksaan vuoteen, kertoo 27-vuotias srilankalainen Indrani.
Indrani eli puolitoista vuotta kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön Caritasin turvakodissa paettuaan työnantajansa väkivaltaa.
– Sain ruuaksi vain vähän leipää ja riisiä. Hedelmien syöminen oli kielletty. Heräsin yhdeksältä aamulla ja pääsin nukkumaan puoli viiden, viiden aikoihin aamulla. Minua kiellettiin puhumasta vanhempieni kanssa. He luulivat minun kuolleen, nainen kertoo kyyneleet silmissään.
Indranilla oli onnea, sillä hän onnistui pakenemaan ja pääsi lopulta palaamaan kotimaahansa perheensä luo. Monille pako jää vain haaveeksi.
Työnantajat takavarikoivat yleensä kotiapulaistensa passit heti heidän saapuessaan maahan, joten kotiinpaluu on vaikeaa, vaikka pako onnistuisikin. Jos karannut apulainen joutuu jäämään Libanoniin, hän on maassa laittomasti, sillä oleskeluoikeus on sidoksissa tietyn työnantajan palveluksessa oloon.
Muukalaisvihaa ja yli varojen elämistä
Kotiapulaisten huonoon kohteluun on monta syytä. Moni työnantaja jättää palkan maksamatta ja tarjoaa ala-arvoista ruokaa yksinkertaisesti siksi, että on tullut hankkineeksi kotiapulaisen, vaikkei sellaiseen oikeastaan olisi varaa.
Libanonilaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että apulainen maksaa vain kuukausipalkkansa verran. Tosiasiassa apulaiselle pitäisi kuitenkin maksaa myös ruuat, vaatteet, lääkkeet ja lentoliput, ja apulaisia välittävät toimistotkin perivät omat maksunsa.
Toinen iso ongelma on asenteissa. Human Rights Watchin tutkija Nadim Houry kertoo, että kun libanonilaiset juttelevat keskenään, monet heistä kutsuvat kotiapulaisia häpeilemättä orjiksi tai valehtelijoiksi ja varkaiksi.
– Monien libanonilaisten suhtautuminen kotiapulaisiin kuulostaa siltä, että orjuuden aika on palannut.
Apulainen ei uskalla antaa nimeään julkisuuteen. Emäntä oli uhkaillut tappamisella jo monta kertaa ennen parvekkeelta tyrkkäämistä.
– Rouva sanoi "läikytän päällesi kuumaa öljyä", joten piilotin öljyn. Välillä hän tarttui veitseen ja uhkasi tappaa minut. Hän hakkasi minua kengillä ja kiskoi minut hiuksistani lattiaan, 25-vuotias kertoo.
Ulkomailta tulleiden kotiapulaisten henki on Libanonissa halpa. Yhdysvaltalainen Human Rights Watch -järjestö arvioi, että maassa kuolee joka viikko ainakin yksi apulainen. Yleisimpiä kuolinsyitä ovat itsemurha, hoitamattomat sairaudet ja onnettomuudet, joita sattuu kun työntekijä yrittää paeta.
Apulaiset ovat käytännöllisesti katsoen vankeina työnantajiensa kodeissa. He tekevät 18-tuntisia työpäiviä ilman vapaapäiviä, eikä heillä ole lupaa poistua asunnosta. Lait eivät ulkomaalaista kotiapulaista suojele. Hänet on helppo hakata, raiskata tai jopa murhata. Työnantajia vastaan nostetaan harvoin syytteitä, vaikka työntekijä kuolisi.
Palkkaa ei saa, pakoon ei pääse
Palkkaa monet kotiapulaiset eivät saa lainkaan. Heidät houkutellaan kotimaastaan lupaamalla 150–250 dollarin kuukausipalkka, jota harva työnantaja kuitenkaan maksaa.
– Sain palkkani ensimmäiseltä puoleltatoista vuodelta, mutta sen jälkeen en saanut mitään kahdeksaan vuoteen, kertoo 27-vuotias srilankalainen Indrani.
Indrani eli puolitoista vuotta kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön Caritasin turvakodissa paettuaan työnantajansa väkivaltaa.
– Sain ruuaksi vain vähän leipää ja riisiä. Hedelmien syöminen oli kielletty. Heräsin yhdeksältä aamulla ja pääsin nukkumaan puoli viiden, viiden aikoihin aamulla. Minua kiellettiin puhumasta vanhempieni kanssa. He luulivat minun kuolleen, nainen kertoo kyyneleet silmissään.
Indranilla oli onnea, sillä hän onnistui pakenemaan ja pääsi lopulta palaamaan kotimaahansa perheensä luo. Monille pako jää vain haaveeksi.
Työnantajat takavarikoivat yleensä kotiapulaistensa passit heti heidän saapuessaan maahan, joten kotiinpaluu on vaikeaa, vaikka pako onnistuisikin. Jos karannut apulainen joutuu jäämään Libanoniin, hän on maassa laittomasti, sillä oleskeluoikeus on sidoksissa tietyn työnantajan palveluksessa oloon.
Muukalaisvihaa ja yli varojen elämistä
Kotiapulaisten huonoon kohteluun on monta syytä. Moni työnantaja jättää palkan maksamatta ja tarjoaa ala-arvoista ruokaa yksinkertaisesti siksi, että on tullut hankkineeksi kotiapulaisen, vaikkei sellaiseen oikeastaan olisi varaa.
Libanonilaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että apulainen maksaa vain kuukausipalkkansa verran. Tosiasiassa apulaiselle pitäisi kuitenkin maksaa myös ruuat, vaatteet, lääkkeet ja lentoliput, ja apulaisia välittävät toimistotkin perivät omat maksunsa.
Toinen iso ongelma on asenteissa. Human Rights Watchin tutkija Nadim Houry kertoo, että kun libanonilaiset juttelevat keskenään, monet heistä kutsuvat kotiapulaisia häpeilemättä orjiksi tai valehtelijoiksi ja varkaiksi.
– Monien libanonilaisten suhtautuminen kotiapulaisiin kuulostaa siltä, että orjuuden aika on palannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen sinua kohtaan ollut suora mutta sinä vastaat .... tai Aapon hahmossa.Miksi? Sulla on myös ainakin yksi muu nikki mistä sut tunnistaaa.Pelkäätkö jotain? Puhut yleensä asiaa,mutta miksi pelkäät olla oma itsesi? Syytät aina minua lietsonnasta.miksi?
!!!
Toisen nimimerkillä kirjoittelu ei ole rehellisen ihmisen puuhaa. Et kirjoita mitään omia ajatuksiasi, vaan lainaat jotain valmista. Aabraham sinä olet, tai hänen apulaisiaan. Muut eivät ole niin kiinnostuneet minusta.
ja pilkut ovat KAIKKIEN vapaassa käytössä!!!!
Kuka tahansa ymmärtää, että nimellä erotetaan ihmiset. Kukaan ei halua ottaa vastuuta toisten tekemisistä. Miksi tätä pitää sinulle selittää???
Mikä tahansa nimerkki voidaan varastaa, olipa se pilkkuja, kirjaimia tai mitä tahansa merkkejä.
Siksi neljä pistettä on nikki niinkuin etunimikin tai sukunimi. Myöskin etunimi on varastettu. Ei sitä millään voi puolustella. Se on röyhkeä teko.
voiko????
Eikö sinulla ole parempaa tekemistä?