Haluaisin tietää, onko anorektikoilla paljonkin yhteisiä piirteitä? Miten kuvailisitte itseänne? Oletteko erityisen herkkiä? Lahjakkaita? Taiteellisia? Uskotteko Jumalaan? Henkeviä? Hyväsydämisiä? Eristäytyviä (luonnostaan) tai mitä tahansa muuta..
Anorektikoilla yhteisiä piirteitä?
segreto
81725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ovat... Mä olen aina ollu täydellisyyden tavoittelija. Vaadin iteltäni täydellisyyttä, mut en muilta. Muut saa tehä virheit mä en. Oon myös erittäin miellyttämisen haluinen. Tuntuu et meen iha sekasin jos joku suuttuu mulle. Syytän ja rankaisen itteeni. Olen koko ikäni ollut muiden auttaja ja kuuntelija. Tehny kaikkeni toisten puolest. Mulla itelläni ei sellaista ihmistä ole koskaa ollut. Oon ollu yksin. Parisuhteet olleet huonoja, pisimmässä mies juoppo ja väkivaltainen, niin henkistä kuin fyysistä. Alennuin, uskoin sanat siit et olen ruma, paska, läski, huora, heikko ja kaikkien inhokki. Siitä se sitten lähti. Valtaisa itseinho. Mä uskon tavallaa jumalaan. Olen musikaalisesti lahjakas, jopa omast mielest :D löytyykö kenestäkää samaa?
kun sairaus alko tulin tosi toimeliaaksi.
autoin äitiä kotitöissä ja muissa enemmän ku ennen. ja jos äiti pyytää tyhjentää tiskikoneen, mun on pakko tehä se, muuten tulee kauheen huono omatunto, et oon ihan laiska ja hyödytön. Vielki on tällasta. Pääsin sairaalasta neljä viikkoo sitten.
Mullakin on ihan sama.. etenkin äidille, vaikka kotona en nään asukkaan, on pakko miellyttää ja tehdä sen parasta, muuten tulee huono omatunto, TODELLA huono. Ajattelen kaiketi miltä muista ihmisistä tuntuu.
aika montaa anorektista tai ylipäänsä sh:stä kärsivää ihmistä yhdistää jonkinasteinen itsetunnon heikkous,hallinnan tarve,sekava elämäntilanne ,varsinkin sairastumishetkellä..täydellisyyttä tavoittelevia,koulussa pärjääviä herkkiä sieluja,jotka monesti ovat kokeneet myös jonkin asteista henkistä väkivaltaa,myös fyysistä..
huonoja kokemuksia miehistä,äidinmallin puutteellisuus tai ei ollenkaan ns äitihahmoa,vaikka kyllä sairaus vpoi tulla täydellisen perheen lapsellekkin..
yhteiskunnan luomat paineet,kauneuskäsitykset,murrosiän herkkänä kautena sanotut vääränlaiset kommentit..
itselläni kaikki edellä mainitut asiat ovat vaikuttaneet sairastumiseeni ja sairauteni ajoittaiseen pahenemiseen ja paranemiseen..
Itse olen aina ollut erittäin herkkä ja otan kaikki kritiikit erittäin raskaasti, jos joku sanoo minulle että olen lihava, alan laihduttamaan. Itsetunto minulla on myös ollut aivan pienestä asti erittäin heikko ja olen aina inhonnut itseäni. Jossain vaiheessa mukaan tarttui tarve olla täydellinen joka asiassa. Perhesuhteet olleet vähän huonot ja koskaan en ole luottanut kehenkään ihmiseen, pidän kaikki asiat sisälläni.
Koulussa olen se "kiitettävän oppilas", silti haluaisin olla vielä parempi. Musikaalisesti en ole kovin hyvä, aika normaali. Olen aina ollut myös melko yksinäisyyttä kaipaava ja syrjään vetäytyvä, tosin sairauden tultua tarve olla yksin vain suureni.
Ja siitä se kaikki sitten lähti...
Muistan vieläkin kuinka äitini ensimmäisillä luokilla ollessani sanoi poskeni levinneen munkkien syönnistä.. Siitä lähtien aloin tarkkailla syömisiäni. Nyt olen täysi-ikäinen ja parantunut syömishäiriöstä toivoakseni. Sitä kesti kymmenen vuotta ja tuntuu kuin olisin jälleen samassa pisteessä kuin ennen sairastumistani. Mutta yhteisiä piirteitä listattaessa yllätyin suuresti. Luulin ainoastaan anorektikkoja yhdistäväksi piirteeksi täydellisyyden tavoittelun, mutta yllätyin lukiessani kommentteja siitä kuinka ihmiset oikeastaan yrittävät miellyttää toisia ihmisiä viimeiseen asti ja ovat hyvin herkkiä pieneenkin kritiikkiin. Nämä samat asiat pätevät myös omalle kohdallani. Olen myös hyvä kuuntelija ja ihmiset myös jotenkin aistivat sen. Itsearvostukseni ei ole kovin suurta toisinaan voin suuttua itselleni jostain ja vaikka lyödä itseäni tms.. Näettekö koskaan muuten harhoja ja oletteko tekin hyvin aktiivisia ja pärjäätte pienellä unimäärällä?
Olen taiteilija ja jopa omasta mielestä lahjakas, maalaan ja piirrän
Itsekuri on huippuluokkaa
Olen ehkä töykeä ja äkäinen outoja ihmisiä kohtaan, en siedä heitä lähellä. Inhoan laiskuutta, lihavuutta, saamattomuutta ja itsekkyyttä. Toisaalta kun kiinnyn ihmiseen, teen hänen takia mitä vain, perhe (varsinkin pikkusisko) ja poikaystävä on suojelun ja rakkauden kohteena.
Olen muiden seurassa sekä yksin kulkiessa viileä ja etäinen
Omaan vahvat mielipiteet ja pidän niistä kiinni
Kukaan ei saa vaikuttaa tekemisiini jos en halua
Nyt luulete että olen ilkeä ja itsekän, en ole, sillä haluan että ihmisillä on täydellinen ja ihailtu kuva minusta, olin sitten sisältä kuinka rikki tahansa. EN näytä mitä oikeasti koen ja tunnen tämän sairauden kanssa
mä oon täydellisyyden tavoittelija, koulussa menee hyvin , ka 9.07. nyt oon alkanu tekeen tosi paljon ruokaa, koska sillon tuntuu, että pystyy kontrolloimaan niitä ruokia paremmin esim rasvan suhteen jne.