Että vielä nykyaikana naisten pitää kärsiä noin kamalaa kipua, repeilyä ja raskauden tuomia mahdollisia ongelmia.
Kaikkiin sairauksiin ja vaivoihin jotka aiheuttaa ihmiselle kipua lääkärit tuputtaa särkylääkettä ja sanotaan, ettei kipua tarvitse kärsiä. Mutta silti naisten täytyy kärsiä synnytyksessä.
Olen kerran synnyttänyt ja tiedän mitä se kipu on. Minulle ei jäänyt synnytyskammoa, mutta näin vajaan vuoden kuluttuakin edelleen ajattelen, sitä miten epäreilua se. Ja miten helpolla miehet siitä pääsee.
Joten näin ollen, en synnytä toista kertaa, ellei keksitä keinoa kivuttomaan synnytykseen.
Kaikkiin sairauksiin ja vaivoihin jotka aiheuttaa ihmiselle kipua lääkärit tuputtaa särkylääkettä ja sanotaan, ettei kipua tarvitse kärsiä. Mutta silti naisten täytyy kärsiä synnytyksessä.
Olen kerran synnyttänyt ja tiedän mitä se kipu on. Minulle ei jäänyt synnytyskammoa, mutta näin vajaan vuoden kuluttuakin edelleen ajattelen, sitä miten epäreilua se. Ja miten helpolla miehet siitä pääsee.
Joten näin ollen, en synnytä toista kertaa, ellei keksitä keinoa kivuttomaan synnytykseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
asioita ruvetaan vääryydeksi nimittämään, niin löytyyhän sitä:
lapsettomuus, vammaisuus, sairaudet, vanheneminen, kuolema
Mutta näin se vain menee. Minkäs sille mahtaa.
Yksi asia, mistä ei julkisesti saa puhua, on omien kivunlievityskeinojen käyttäminen. Synnytyksen tullessa ajankohtaiseksi, polttojen alkaessa vedetään paljon viinaa, niin että ollaan ihan humalassa synnytyssalissa. Tämä helpottaa olennaisesti synnytystapahtumaa, poistaen mm. kireyttä, jolloin repeämiäkin sattuu vähemmän. Olennainen osa asissa on myös tankkaus kesken toimenpiteen.
Kokeilin tätä ja matkalla synnytykseen nautin 750 ml Koskenkorvaa. Kaikki meni hienosti.
Jos joku moralisoi, että odottava äiti ei saa nauttia alkoholia odotusaikana, niin kannattaa tutustua hiukan fysiologiaan. Onhan tunnettua, että istukan läpi alkoholin kulkeutuminen on huomattavan hidasta, joten syntyvä vauva on jo aivan muualla, kun alkoholi alkaisi vaikuttaa. Jos synnytys kuitenkin kestäisi odotettua kauemmin, niin lapsen veri voidaan vaihtaa puhtaaseen duoepilaaripunktiolla. Näinhän tehdään monesti muutenkin.
Eiköhän me naiset ole selvitty synnytyksistä kautta aikojen.
Eikä sitä lääkkeitä nykyäänkään ole kaikkiin vaivoihin ,ainakaan sellasia mitkä auttaisivat viemään kivut pois.
Sellasen onnenpillerin kun keksit ni susta tulee rikas nainen.
Ottaa päähän tollanen ainainen valittaminen.
Kivuliaisiin sairauksiin ei saa Suomessa riittävää kipulääkitystä, koska pelätään, että potilas tulee addiktiksi. Vahvoja kipulääkkeitä pihtaillaan, kirjoitetaan liian pieniä annoksia sekä vähätellään potilaan kipuja - ja välillä myös muita vaivoja.
Mikään syy riittävälle kipulääkitykselle ei ole edes ongelmat työssä, koska lääkäri tietää potilasta paremmin tämän työssä jaksamisen sekä päivittäisen toimintakyvyn, eikä kivun takia saa edes sairauslomaa. Heitteillä ollaan pitkälti.
Lisäksi reuma ja sen lääkitys tekee raskauksista todella vaikeita ja pahimmillaan vaarallisia äidin kunnolle, josta ei välttämättä ikinä toivu.
Tilanne on sama myös monissa muissa pitkäaikaissairauksissa.
Jos olisin niin onnellisessa asemassa, että minulla olisi vain synnytys kärsittävänä ja lisäksi vielä pian edessä, olisin todella onnellinen. Suhteellisuutta kehiin!
Terv. vauvakuumeinen reumaatikko
Olet ihan oikeassa. Etenkin sairaaloissa tapahtuva
ongelmien vähättely ja asioista puhumisen kieltäminen. Nainen ei ole muuta kuin tuotantoeläin jolla ei ole mitään oikeutta päättää itsestään ja
ruumiistaan.
Voit pitää minua ihan rauhassa hulluna...Mutta itse olen ylpeä siitä että MINUN kehoni on niin hieno ja kestävä että pysyn synnyttämään ja selviämään siitä vielä kunnialla.
Itse synnytytin 6 kk sitten ja sattuihan se paljon ja miestäni jännitti ja pelotti enemmän kuin minua, mutta minä tein sen! Enkä kokenut sitä kärsimyksenä.
PS:ilman mitään kivunlievitystä ja joo lapsi oli aivan normaalikokoinen.
Jos miehet olisivat joutuneet aikojen alusta asti synnyttämään lajimme jälkikasvun, olisi keinot sen helpottamiseksi keksitty jo antiikin kreikassa.
Minäkin olen kerran synnyttänyt ja juuri kohta menossa tekemään samaa hommaa uudestaan. Enkä näe siinä oikeastaan mitään sellaista, mitä toiset täälläkin koittavat hokea: pitää olla ylpeä, että kestää sellaista tuskaa. No olenhan minä ylpeä joo, mutta ne traumat mitä ekastakin jäi ei paljoa mieltä ylennä nyt toista synnytystä odottaessa ja jännittäessä järkeä päästään veke.
Itse sairaanhoitajana kirurgisella osastolla tiedän, että ihmisen tullessa pienen pieneeenkin toimenpiteeseen varmistellaan ettei vaan missään kohtaa hoitoa tunne kipua. Siitä pidetään kunnialla kiinni, että potilas hoidetaan kivuttomasti.
Itsekin mietin, että synnyttäjää saa sitten rääkätä mielin määrin...
Nyt päästiin asiaan, kyllä se on niin että synnytyskipu on todella helvetillistä, tiedän sen kun olen synnyttänyt ilman kipulääkitystä. Eipä jäänyt kovin mukavat muistot siitä. Näen vieläkin monen vuoden jälkeen painajaisunia että olen synnyttämässä.
Jos suhtaudut synnytykseen tuolla tavoin olisi varmaan kannattanut kivenkovaa vaatia kipulääkettä ja kaikki mahdolliset puudutteet. Eiköhän tuon nyt sanomattakin tiedä että se sattuu ja paljon!
Miksiköhän sitten niveliin pistettäessä ei puuduteta? Kivun mahdollisuudesta tai puudutteen mahdollisuudesta ei edes mainita.
Niveleen pistetyt ja synnyttäneet sanovat synnytyksen olevan leikintekoa pistämiseen verrattuna siinä tilanteessa, että nivelessä ei ollutkaan nestettä ja nivelkalvo pääsee joustamaan.
Onko reumanhoitokin jäänyt jotenkin alkeelliselle asteelle?
Että itse jouduin synnyttämään ilman kipulääkkeitä, koska niitä ei kuulemma enää ehditty laittaa synnytyksen edetessä niin vauhdikkaasti.
Alunperin olin suunnitellut, että jos suinkin pärjään, niin en ota mitään, mutta kyllä mieli olisi muuttunut niiden kipujen ollessa pahimmillaan.
Kaksi ystävää, jotka ovat myös tänä vuonna synnyttäneet, ja halusivat sekä saivat epiduraalin, mutta olivat silti kärsineet "helvetillisestä" kivusta sitä puudutetta ennen.
Ja kivuista myös jälkeenpäin ( toinen alakautta toinen sektiolla ).
Itse selvisin kivuttomasti synnytyksen jälkeen, vaikka tuli toisen asteen repeämä ja tehtiin epis. Mutta kyllä ne kivut siellä synnytysalissa oli lähes sietämättömät. En vapaaehtoisesti lähde siihen hommaan enää. Jätän sen suosiolla niille, jotka alentuvat moiseen kidutukseen.
..reumapotilaita hoitaen. Ja ihmetellyt samaa. Reuman hoito on jäänyt todellakin alkeelliselle tasolle.
Mutta pysyttäiskö silti aiheessa?
Hommaa itelles sijaissynnyttäjä,jos oot noin kipuherkkä.
Synnytyksen ei pidäkään olla kivuton kokemus.
Synnytä sinä sitten oikein kovilla kivulla, toivotaan että seuraava synnytyksesi on oikein helvetillistä rääkkiä, niin saat tuta sitä itteään.
Kivulias? Mistä siinä rangaistaan?
Synnytät lisää lapsia tähän surkeaan maailmaan?
Synnytys on kivulias siksi, että kohtu supistelee työntääkseen lapsen ulos. Lihassupistukset nyt vain ovat kivuliaita, ajattelepa vaikka suonenvetoa.
Synnytys on tuskallinen myös eläimillä. Ihmisellä se on usein vielä vaikeampi siksi, että ihminen kulkee kahdella jalalla, ja kohdunsuun on oltava tosi piukasti kiinni, ettei lapsi tulisi ennne aikojaan ulos maan vetovoiman vaikutuksesta.
Kysyt, mistä siinä rangaistaan. Kerropa, mistä rangaistaan esim. migreenikivuilla.
Elämä on. Ja kuolema.
synnytyksessä siihen auttaa moni asia ja sen tietää, että se menee ohi viimeistään kun lapsi on syntynyt. Enemmän pelkään sitä, jos lapsen terveys on vaarassa eli joku menee pieleen synnytyksessä. Olen alakautta synnyttänyt ja hyvin meni kipujen kanssa sitten lääkityksen saatuani. Ekassa ei auttanut mikään mutta tokassa synnytyksessä oli jo selvästi rennompaa kipujen kanssa eikä juuri ollutkaan...
aynnytyskipu ei ole niin kauheeta kun annat ymmärtää.
se on kipua joka vie eteenpäin; jolla on tarkoitus. kehon omat voimat hoitavat sitä kipua. ja kyllä, siitä kivusta menee aika sekaisin, mutta palkinnoksi saa endorfiineja sitten kasapäin. ja tunteen siitä, että selviää, mistä tahansa, koska tahansa. kun kivun toiselle puolelle pääsee... se ikäänkuin ei tunnu enää.
en koskaan ottaisi epiduraalia; pelkäisin niin että se sumentaa minut ja tuntemukset omasta kehosta.