Värittömät nuoret

ei ole pakko olla näkyvillä ulkona tyrkyllä pontelan tai esimerkiksi urheilukentän tavoin. Onhan turussakin takuulla tekemisentarjontaa KAUHEAT määrät, mutta suurinosa niistä kaiketi on liian tylsää tuonikäisten mieleen. Eivät kyllä olleet tylsiä asioita minun mielestäni nuorena, vaan kiinnostavia. Turussahan tuonikäiset näyttävät enempi hengailevan ulkona tehden ei mitään, kaiketi saman virren veisaisivat "kun ei tääl oo mitään tekemistä".

ja harrastustahan ei ole pakko piikkiön sisältä löytyä. Nuorempana piikkiössä ei ollut tuntitalleja (en laske raadelmaa koska se on sellainen hienostelijoiden yksäritalli) joten kävin paimiossa, mutta nyt taitaa olla ainakin kaksi tuntitallia. Urheilua ajatellen porukassa voi varata aikoja liikkahallilta. Mutta harrastuksenhan ei ole pakko olla URHEILUA. Ja tuota listaa en lähde tekemään koska molemmat tiedämme kuinka loputon se olisi ;)

Niin tuossa n.11v kaiketi aloitellaan tuota hengailua ulkona muiden nuorten kanssa ja nuo kokeilut :( en ole äiti mutta jos olisin niin kauhulla töissä miettisin "mitähän se meiän pete nyt tällähetkellä tekee?"

etpä siltä kuulosta huonon luetunymmärtämisesi perusteella. Itselläni on kaikkea muuta kuin "paha olo". Jos mikään asia huutaa itseään ulos aloitustekstissäni, niin ärtymykseni ei vain piikkiön vaan koko suomen teinejä kohtaan. Virkistetäänpä muistiasi ;)

"Eli- jos tällainen ei porukka-ihminen ei tylsisty piikkiön kaltaisessa pikkupaikassa, kuinka moinen voi olla mahdollista nuorella jolla tuntuu olevan kasapäin kavereita ympärillään? Heillähän vasta ratkiriemukasta pitäisi olla ja ideoita ja energiaa suuntaan jos toiseenkin! "

"viihdyn hyvin yksin" ei automaattisesti tarkoita sitä että olisin täysin kaveriton. Kourallinen ystäviä löytyi niin peruskoulu-kuin lukioajalta ja osan mukana satunnaisesti ajauduin paikkoihin ja tilanteisiin jotka ovat kaikkea muuta kuin minun makuuni. Miksikö otin osaa moisiin nuo harvat kerrat? Miellyttääkseni ystävääni joka myös joskus oli minulle mieliksi, esim. tulemalla mukanani hevostallille vaikkei ratsastuksesta pitänyt aina silloin kun kävi kotonani. Nyt lukion jälkeen vapaa-ajan menomme ovat kasvaneet niin paljon erilleen erilaisina maailmoina, ettemme lähes lainkaan ole yhteyksissä. Mutta kuten sanoin ystävistä- oli/on minulla muitakin. Emme vain hengaile päivästä toiseen isoissa porukoissa puolilärveissä räkimässä julkisilla paikoilla sikailemassa vieraille ihmisille ja häiritsemässä heitä.

"ootko joskus kuullu et kaikenlaiset kokemukset kasvattaa? "
En kyllä näe henkisen kehityksen potentiaalisen kasvun siementä niissä monissa sekoiluissa joista ei pelkästään joudu lukemaan, vaan jota näkee joka samperin päivä nuorison osalta. Kaikenlaiset kokemukset kasvattavat, aivan varmasti, mutta riippuu hyvin paljon kokemuksen laadusta.

Jaa että missäkö olen törmännyt mieheeni? Ihan työpaikalla.

Muuten pahasta olosta puheenollen- en koskaan tiedä itkeäkö vai nauraa vai molempia, kun saa lukea noista nuoria säälivistä mummeleista pälättämässä kuinka "nyyh nuorilla on niiiin paha olla ja siksi käyttäytyvät niin ja näin". Inhoan sitä, kuinka nykyteineille ei kelpaa mikään. Ei silloin kun apua tarjotaan- eikä silloin kun heidän annetaan olla. MIKÄÄN ei ole tarpeeksi hyvää, AIKUISET eivät tajua mitään, uskotellaan että ollaan niin kypsiä ja mahtavia elämässään, vedetään ekat panot vielä muksuvaiheissa ja ryypiskelyt ja tupakoinnit alkavat samoilla vaiheilla, puhumattakaan uhmakäytöksestä ei vain kotona vaan myös sen ulkopuolella. Ja kun joku aikuinen täysin oikein perustein fyysisin ottein, vaikkakin vain pienin, kurittaa moista teiniä, heti ollaan antamassa tuomiota aikuisella "hirveästä" käytöksestä! Jupistaan kuinka "tuonikäiset ei vielä tajua mitä tekevät".

Jos vieläkin näit haamumaisesti nyyhkivää pahanolon surkuttelua tekstissä ärsyyntyneisyyden purkamisen sijaan, oletan että pääsit niukin naukin läpi äidinkielestä koulussa.