Niin siis oon nyt rv 38 4. Äitini on huolissaan siitä,että jos saan kohtauksen kun olen menossa synnyttämään ja haluaisi minun menevän ambulanssilla,eikä omalla autolla jos matkalla sattuu nii että saan kohtauksen,eikä muuta apua ole kuin mieheni.Hän tietää että on harvinaista jos epilepsiaa sairastava saa kohtauksen synnyttäessä. Ja oli joltain sairaanhooitajaltakin kysynyt asiasta,niin hän (joka on ollut 15 vuotta synnytyssairaalassani töissä) kehotti minua menemään amnbulansilla joka olisi tietenkin turvallisempaa.Äitini on huolissaan koska olen nuori ja minulle ja vauvalle saattaa jotain sattua,koska sairastan epilepsiaa. Minua ei se ambulanssilla meno haittaisi,mutta ongelmana on enemmänkin mieheni. Hänestä se ottaa miehuuden päälle,kun ei voi viedä naisystäväänsä itse synnyttämään (en kyllä ymmärrä miksi se ottaa miehuuden päälle). Ja en ole saanut kohtauksia moneen vuoteen,koska lääkkeet auttavat ja kohtauksia ei tule kun syön lääkkeitä, niin senkään takia mieheni mielestä ei ole mitenkää erityisen tärkeää mennä ambulanssilla. Ja kun asian otan aina puheeksi pitäisikö mennä ambulanssilla vai omalla autolla,kun ambulanssilla oli turvallisempaa minun sekä vauvan kannalta alkaa hän mököttämään ja väittämään vastaan.. eikä hänen mielipidettä oteta kuulemma huomioon. Ymmärrän molempien mielipiteet täysin,mutta en halunnut enää tapella mieheni kanssa asiasta niin suostuin menemään omalla autollani. Tuntuu että mieheni ei ymmärrä kumminkaa sitä että aina on mahdollisuus, että voin saada kohtauksen,joka on huonoksi minulle sekä varsinkin vauvalle, vaikka mahdollisuus on pieni ja epilepsiani hoituu lääkkeillä!! Mitä teen? millä itse olette menneet synnyttymään?
epilepsiaa sairastavan
synnytys
3302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Minulla ei ole vastaavanlaisia kokemuksia, sillä en ole synnyttänyt. Olen itse kuitenkin sairastanut epilepsiaa, mutta kesän 2000 neurologisen leikkauksen jälkeen olen ollut kohtaukseeton. On mullakin vielä kuitenkin pieni riski saada joskus elämässäni vielä kohtausia.
En usko, että on olemassa yhtä oikeaa vastausta tilanteellesi. Ymmärrän pulmasi ja et pysty tekemään ratkaisua, joka mielyttäisi kaikkia sillä olisi täysin älytönä mennä puolet matkasta autolla ja puolet ambulanssilla:). Itse ratkaisisin ongelman sillä, että tekisin sen mitä itse haluaisin tehdä ja kokisin parhaaksi ratkaisuksi. Mitä sinä siis haluat tehdä? Kuuntele itseäsi, sillä SINÄ olen se joka olet menossa syynnyttämään, ei äitisi eikä miehesi. Uskon, että kun otse olet sinut päätöksesi kanssa, myös muut osaavat hyväksyä sen.
TSemppiä tulevaan koitokseen ja toivottavasti et saa kohtausta kesken synnytyksen (todennäköistähän on, että kohtauksen saaminen sinun kohdalla on epätodennäköistä).
Minä sairastan epilepsiaa, koko raskausaika meni loistavasti, ei kohtauksia paitsi rv 38 2. Siitä sitten sairaalaan ja kahden päivän kuluttua synnytys käynnistettiin. Kun käynnistyksestä oli kulunut 3h sain ekan kohtauksen, ja toisen ja kolmannen enkä enää tullut "tajuihini" niimpä minut nukutettiin että kohtaukset loppuiva ja suuntana oli hätäsektio. Niin minä kuin tyttäreni (nyt ikää 1v2kk) vietimme muutaman päivän tehohoidossa ja sen jälkeen viikon tavallisella osastolla ja sitten päästiin kotiin! kaikki on siis hyvin vaikka alku meni huonosti. Ja tätä en kertonut pelotellakseni vain että otat kaikki huomioon mitä voikaan tapahtua tämän sairauden kanssa eli pitemmittä puheitta minä tilaisin sen ambulanssain!!mutta te teette kuinka parhaaksi näette. vielä synnytyksestäni..jälkeenpäin minun luonani viereili monta lääkäriä jotka kaikki olivat hämmentyneitä ja ihmeissään, suomessa ei kohtauksia synnytyksen aikana ollut tullut 5 vuoteen, eli ei se hirmuisen yleistä ole. enää en kyllä ala edes yrittämään lapsia alakautta!
toivottavasti kaikki menee teillä hyvin! tsemppiä!!
Hanna
kuulu, mutta miten äitisi voi antaa sinun olla muuten "valvomatta"? Kohtaushan voi tulla missä vain, milloin vain. Ei se ambulanssista parane tai omasta autosta huonone se tilanne.
Eihän ihminen voi elää niin, että JOS.....