on pahinta mitä maailmassa on olemssa.
Ehdollistaminen
= rakkaudettomuus
15468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehdoton rakkaus on jotain hyvin vaikeaa. Lyhyen aikaa, kuten rakastumisen aikana, se on hyvin luonnollista. Jossain vaihesssa rakastuminen muuttuu kumppanuudeksi, jonkinlaiseksi sitoumukseksi. KÄytännössä tämä tarkoittaa sopimusta, symbioosia johon liittyy ehtoja.
Ehdotonta rakkautta on ehkä eniten se, mita vanhempi tuntee lastaan kohtaan. Lapsi voi tehdä miltei mitä vaan eikä menetä vanhempansa rakkautta (vaikka itse varsinkin murrosiässä saattaa niin luulla).
Ehdoton rakkaus tunnetaan nimellä agape. Kristinusko määritteleen sen seuraavasti. Termi ei kuitenkaan ole mitenkään kristinuskon omaisuutta vaan vanhempi. Noin laajemmin sillä tarkoitetaan jumalallista rakkautta, jossa vain antamisella on rooli.
* Rakkaus on pitkämielinen
* Rakkaus on lempeä
* Rakkaus ei kadehdi
* Rakkaus ei kerskaa
* Rakkaus ei pöyhkeile
* Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
* Rakkaus ei etsi omaansa
* Rakkaus ei katkeroidu
* Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
* Rakkaus ei iloitse vääryydestä
* Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
* Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
* Rakkaus ei koskaan häviä
Rakkaudettomat ihmiset ehdollistavat kaiken toisten tekemisen eivätkä kykene rakastamaan. En nyt tarkoita että pitäisi kaikki sallia tai antaa anteeksi, mutta ehdollistamisella tarkoitan sitä epäoikeudenmukaisuutta, että itselleen sallii mitä tahansa, toisen pitää hyväksyä, mutta itse ei hyväksy mitään.
Rakkautta voi käyttää väärin omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseen, se on aina väärin.
Rakkaudeton ihminen on sellainen joka ei kykene rakastamaan, koska ehdollistaa.
Eli rakkaussuhde on yksipuolinen, se ehdollistaja ei koskaan rakasta itse vaan ottaa vastaan toisen rakkauden.
En tiedä miksi jotkut ihmiset eivät kykene rakastamaaan muita. Mistä se oikeasti johtuu? Karkottavat lähinnä ne potentiaaliset rakastajat ympäriltään.
Se ilmenee yleisenä rakkaudettomuutena ja ehdollistamisena. Moni on työelämässäkin sietämätön sen vuoksi ihan ulkopuoisia kohtaan.
Ehdollistaminen tarkoittaa nimenomaan kyvyttömyyttä tehdä sopimuksia, kompromisseja eli toisen pitää antaa joka asiassa periksi.
Ei silloin ole kyse rakkaudesta, jos yksipuolisesti sanelee ehdot (ehdollistaa).
Sama ehdollistaminen näkyy työpaikkakäyttäytymisessä, ja muutoinkin.
Ovat julmia ja inhottavia muita kohtaan.
Mietin vaan, tuleeko ihmisestä rakkaudeton vai onko se myötäsyntyinen ominaisuus.
Johtuuko se katkeruudesta aiemmissa rakkaussuhteissa vai ovatko jotkut luonnostaan selalisia, eivät siis kykene rakastaaan. Mistä tuollainen voi johtua? Kuitenkin ne ovat inhottavia muita kohtaan. Jos olisivat pelkästään välinpitämättömiä, mutta kun usein ovat katkeroituneita ja ilkeitä. En oikein ymmärrä.
rakkaudestaan. Toisen rakkautta ei voi komentaa. Jos toinen ei rakasta, niin ei rakasta.
Agapen yksi pohjimmainen ajatus on se, että rakkaus tulee jostain meitä suuremmasta ja me olemme vain välineitä, pelkkiä työkaluja sen ilmenemiseen. Ikäänkuin kaikki maailmassa on vain rekvisiittaa rakkautta varten. Rakkaudeton aikakin on vain odottamisen aikaa ja että lopulta mekin olemme olemassa vain ja ainoastaan siksi, että rakkaus pääsisi ilmenemään jollain tavalla. Ajatus on aika lohduttava, sillä lopultakin mitä järkeä on matkustaa koko elämänsä aamut bussilla bussitehtaaseen. Joku sanoi osuvasti, että jo sihminen todella ajattelisi maailman parasta, hän istuisi alas ja mätänisi pois. Mutta silloin rakkaus ei saisi mahdollisuutta ilmetä.
Rakastuminen itsessään on kemiallinen oireyhtymä, joka tunnetaan hämmästyttävän tarkkaan. Ihmisessä tapahtuu kemiallisia muutoksia, niin että syntyy hyvin hitaasti tasapainoon palautuva kemiallinen tila. Normaalisti tämä tasapainoon palautuminen tapahtuu parin vuoden kuluessa. Mitä sen jälkeen jää onkin sitten jo sitä kumppanuutta, syvää ystävyyttä, sitoutumista. Sellainen edellyttää pelisääntöjä eli sopimuksia sekä näiden pelisääntöjen ja toisen kunnioitusta.
Ajatteles nyt sitten vielä tätä: Ilman tuskaa ei ole iloa eikä ilman rakkaudettomuutta ei ole rakkautta. Jotta jonkinlainen skaala voi olla, on oltava vähintää kaksi referenssipistettä.
Siis tarkoitan tuolla ehdollistamisella ja rakkaudettomuudella henkilöä, joka sanoo rakastavansa, mutta tekee sen vain ja ainoastaan saadakseen toisen rakastumaan itseensä. Ottaa siis vastaan rakkautta.
Onhan niitä ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa jopa alttarilla, mutta teot kyllä kertovat omaa karua kieltää. Ehdollistamista. Rakastan sinua jos teet niin kuin minä käsken.
Se, ettei rakasta toista ihmistä, on ihan toinen juttu. Ei siinä mitään kunhan ei valehtele rakastavansa, minusta se on todella väärin, epäoikedenmukaista ja pahinta mahdollista hyväksikäyttöä.
Ei voi pakottaa rakastamaan eikä valitettavasti voi pakottaa itseään olemaan rakastamatta vahingollista henkilöä. Jotkut ihmiset rakastavat ihmistä, joka tuhoaa heidät niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Sama käsi lyö ja silittää - siinä jotain käsittämätöntä.
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan on sellaisten ihmisten lause, jotka eivät ole koskaan joutuneet tekemään kompromissejä.
Tiedoksesi: mies voi olla hyvä isä mutta huono aviomies. Siinäpä probleema.
Mutta sinähän kuvailet tilannetta, jossa tämä henkilö A, joka kerjää rakkautta toiselta B ei itse asissa rakasta B:tä - ainoastaan tarvitsee B:n rakkautta.
A ei siis rakasta, mutta B rakastaa. Kelju tilanne. Mutta niin keljua kuin se onkin, niin B on itse vastuussa omasta rakkaudestaan ja A vain omastaan.
Minusta sinä kuvailet tilannetta, missä vain toinen rakastaa ja toinen käyttää hyväksi.
"Jokainen on vastuussa vain omasta onnestaan" ei ollut se, mitä sanoin. Sanoin, että jokainen on vastuussa, tai tarkemmin, voi olla vastuussa ainoastaan omasta rakkaudestaan. Johonkin asti pätee myös se, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, mutta on myös tilanteita, joissa olosuhteet päättävät.
Huh ...alkaa mennä vähän hiusten halkomiseksi. Älä tee asiasta liian monimutkaista. Jos tilanne on se, että miehesi odottaa sinulta rakkautta, muttei rakasta sinua ... ... sanoisin, että kuvailet tilannetta, taas yhtä sellaista, jossa on äärimmäisen vaikeaa olla rehellinen itselleen.
Kysymyksiä:
- Rakastaako miehesi sinua?
- Oletko pettynyt siihen ,ettei miehesi antama rakkaus vastaakaan ideaaliasi?
- Onko ideaalisi realistinen?
En ota kantaa suuntaan tai toiseen. Annoin sinulle ainoastaan kysymyksiä vastattavaksi itsellesi.
eivät usko rakkauteen tarpeeksi paljon, ja sortuvat epäluulojen kautta sen menetykseen. Usein selittelevät sen itselleen juuri noin "tossa on se joku vika, ei se oikeesti rakasta!" vaikka tosiasiassa joku voi rakastaa hyvinkin paljon mutta toinen osapuoli ei peloiltaan sitä näe.. uskalla nähdä..
Kun itse rakastaa toista voimakkasti niin sekin estää näkemästä toisen tunteita.
Tiedän mistä ap puhuu tuossa ehdollistamisessa.
On se joo kyllä miehille aina tyypillistä tuo ehtojen asettaminen tosiaankin. Sellaisista tyypeistä kannattaa hankkiutua eroon.
Onhan niitä sellaisiakin ihmisiä jotka eivät uskalla rakastaa vaan pötkivat pakoon heti kun tulee ensimmäinen erimielisyys. (tai generoivat riidan itse kun ovat niin epävarmoja)
Paha se on toisia lähteä neuvomaan näissä asioissa. Hyvä kun omista asioistaan huolen pitää. (enpä kehuisi)
Kyllähän se tietty varovaisuus on paikallaan jottei joudu jonkun pelinappulaksi. Menettää vaikka rahansa tai jotain.
Tietysti sitä on vaikea sano miksi joku ei uskoisi rakkauteen. Jospa sitä ei ole sanottu tarpeeksi ..en osaa sanoa. Siis ettei luota että toinen rakastaa sitäkö tarkoitat.
Tai sitten ei yksinkertaisesti rakasta itse.
Eikös rakastuminen tarkoita nimenomaa sitä ettei niitä toisen huonoja puolia huomaa lainkaan.
Tuo mitä kirjoitit voi päteä myös toistepäin.
Että nainen pakenee heti kun tulee pienikin erimielisyys:)
En sanonut mitenkään että miehet niin pelkästään toimisivat. Kaikki on mahdollista.
Mutta, usein miehet kyllästyvät naisiin tosi nopeasti. Ja sitten dumppaavat jos nainen sanoo jotain sellaista mikä ei miellytä.
Toisinpäin.
Mä en nyt sano että pelkästään omista kokemuksista puhuisin. Ymmärrän kyllä että ne aiemmat kokemukset vaikuttavat niin paljon siihen miten itsekin käyttäytyy.
Tietysti jos mies alkaa valehtelemaan päin näköä niin kyllähän siinä sitten on pakko lähteä karkuun. Varattuja miehiä on tosi paljon liikenteessä. Varmaan on naisiakin.
Tuollaisista asioista kokemusta, siis pidempien suhteiden eikä tämän nykyisen sopan kanssa, mutta varmaan on yhtä monta tarinaa, kuin on täällä kirjoittajia.
Se miesten vehtaaminen johtuu nimenomaan siitä, että ne ovat varattuja. Siksi ne eivät kerro tunteistaan tai ovat sellaisia juupas-eipäs tyyppejä kun heillä on monta rautaa tulessa. Jättävät sellaisen oudon epävarman tunteen itsestään.
Ei sitä välttämättä heti oivalla että toinen on varattu. Käytöksestä vasta. Kun ei mies ole aloitteellinen, vetäytyy tai alkaa tulemaan katumapäälle.
Kai se vaimo ja lapset sitten loppupeleissa aina voiton vie. Minä en ainakaan varattujen kanssa haluaisi seurustella.
Tuo seikka voi olla yksi syy siihen, miksi nainen on niin epävarma miehestä kun ajattelee että siinä on varattu mies taas kyseessä. Varattu voi olla tietysti monella tapaa, siviilisääty ei sitä yksistään kerro. Moni eronnut mies haaveilee paluusta ex-vaimonsa luo vaikkei sitä ääneen sano.
Onko naisissa mielestäsi vastaavanlaista käytöstä havaittavissa?