Minkäs merkkisiä keskuslämmityskattiloita oli 50- ja 60- luvulla omakotitaloissa. Siis sellaisia joissa poltettiin puuta, koksi ja hiiltä.
50- luvun keskuslämmityskattila
jopahan
61432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Högfors valurautakattila pannuhuoneessa kun pentu olin. Siellä antrasiittiä polteltiin viel 70 luvulla.
Ne taisivat olla Teho-merkillä ja niitä oli nuomeroitu 1,2,3 jne. Oli tehty elementeistä, joita siis lisättäessä saatiin nuo eri kokoiset kattilat vakio-osista. Pitkät pultit pitivät kattilan koossa.
Hyviä kattiloita ja käytössä lähes ikuisia, toista kuin nykyiset hitsatut levykattilat.On niitä vieläkin käytössä ja osa on muurauksen sisällä, jolloin lämmönhukka pieni ulospäin.
Kyllähän ne käytössä melkein ikuisia saattavat ollakin, mutta hyvyydestä en menisi takuuseen.
Itsellä oli joskus Högforssin Teho, ja sitä käytettiin kesäisin puulla ja talvella öljyllä, mutta sitten vaihdettiin ihan puhtaaseen öljykattilaan, ja nykyään öljyä menee melko tarkkaan yhtä paljon kuin ennenkin. Puuta vaan kuluu ehkä puolet siitä mitä ennen, mistä syystä toinen liiteri onkin muutettu varastokopiksi.
Mainittakoot, että puuta menee vieläkin aika paljon, kun sauna lämpiää miltei päivittäin, toisin kuin sähköhella. Joskus puuta eksyy myös vanhoihin kaakeliuuneihinkin.
Ongelmia noissa ovat mm. lämmönvaihtopinta-ala, varsinaista konvektiokanavaa kun noissa ei oikeastaan ole, vaan savut päästetään hormiin melkein suoraan tulipesästä, hyvä jos liekki ehtii edes sammua ennen hormia. Asia olisi toinen jos savu vedettäisiin ensiksi "alakertaan", sitten voisi olla edes jonkinlaiset edellytyksen vähän parempiin hyötysuhteisiin.
Mutta sitten tulee vastaan se toinen ongelma, nimittäin huonosti tiivistetyt luukut, ei niinkään polton aikainen ongelma, mutta jos ei aio eristää varaajaa polton jälkeen suljettavin venttiilein, niin tyhjäkäyntihäviöt tahtovat kasvaa järkyttäviin mittasuhteisiin.
Ja sitten on tietysti se huono eristys, tai oikeammin puuttuva eristys. Nimittäin ainakaan siinä kattilassa jonka minä purin, ei ollut eristettä kuin sellainen parikymmentä senttiä leveä matto, joka oli vedetty keskimmäisten liitteiden päälle, päätyliitteiden päällä ei ollut mitään muuta kuin ohut päällyspelti, ja päädyissä ei sitäkään. Ja sekin eristematto joka siinä oli, ei ollut kuin ehkä sentin paksuinen.
Toki, siihen olisi suhteellisen helppo viritellä vähän lisää villaa ympärille, mutta sitten jäisivät jäljelle vielä ne luukut ja puuttuva konvektiokanava...
Eivätkä ne nykyisetkään kattilat ole niin surkeita edes kestävyydeltään. Kyllähän levyistäkin hitsattu kattila kestää helposti sellaiset 20-30 vuotta, elllei enemmänkin. Eli ei niitäkään tarvitse montaa kertaa elinaikanaan olla vaihtamassa. Loppujen lopuksi rautaahan ne ovat kaikki, ja mikäli se teräksinen mutteri ei jumiutunut kierteisiinsä niiden n. 30 palvelusvuoden aikana jotka se veden alla vietti, tuskinpa se levykattilakaan ihan heti ruostuu puhki.
Ja tämä vieläpä avoimella paisuntasäiliöllä, eli tuoretta vettä lisäillään joka lämmityskaudella. Ja saattaahan siellä paisuntasäiliössäkin jotain kaasujen vaihtoa tapahtuakin. Tosin se kaikki on lähestulkoot olematonta verrattuna lämmitysjärjestelmän sisältämiin rautamääriin.
Teho-4 valurautakattila on tallella vm. 1954.
Ei ole käytössä, mutta ehjä on.
olisitko halukas luopumaan siitä millä hinnalla?
myytävänä, voin vaikka itse tarvita joskus.