Ruotsalainen kansanpuolue on ollut ikään kuin hallitusten muusta koostumuksesta. Rkp:n kannatus vaaleissa on kuitenkin liukunut jo niin alas, että puolue on joutunut olemassaolonsa perimmäisten kysymysten äärelle.
Rkp:n kannatuskehityksen yksi perusongelma on ruotsinkielisen väestön supistuva osuus. Ruotsinkielisiä on enää noin kuusi prosenttia. Osa heistä – herkimmin nuoret – äänestää tietenkin muita puolueita kokoomuksesta kristillisdemokraatteihin, vihreisiin, demareihin, vasemmistoliittoon, jopa perussuomalaisiin.
Se muistaen Rkp:n noin 4,5 prosentin kannatusta voidaan pitää jopa ihan kohtuullisena saavutuksena. Sitä selittää osaltaan hyvin tavallisten seka-avioliittojen ja kaksikielisten perheiden tuoma kannatuspotentiaali.
Periaatteessa Rkp:llä voisi olla kaksikielisissä perheissä kymmenien tuhansien äänestäjien potentiaali. Esimerkiksi enemmistö kaksikielisten perheiden lapsista pannaan ruotsinkieliseen kouluun.
Esiintyminen kaupunkien kaksikielisten perheiden etujen vaalijana herättää kuitenkin vastarintaa tai ainakin murinaa suuressa osassa puolueen äänestäjäkuntaa, erityisesti Pohjanmaalla. Siellä pelätään kaksikielisyyden ajamisen uhkaavan ruotsin kielen ja suomenruotsalaisuuden tulevaisuutta Suomessa.
Rkp kokee tehtäväkseen puolustaa ruotsinkielisten ympäristöjen, rakenteiden ja palvelujen säilymistä perinteisesti ruotsinkielisillä ja kaksikielisillä alueilla ja ajaa samanaikaisesti perustuslailla turvatun kaksikielisyyden jatkumista Suomessa.
Sen välttämättömänä edellytyksenä nähdään ruotsinkielen säilyminen pakollisena koulukielenä, mikä puolestaan herättää vahvistuvaa ärtymystä suomenkielisen valtaväestön keskuudessa. Rkp ei pystynyt edes hallituksesta käsin estämään pakollisen ruotsin poistamista ylioppilaskirjoituksista muutama vuosi sitten.
Uusi tiukka paikka Rkp:lle on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka yhteydessä ruotsinkielisten palvelujen asema on joutunut usein väistämättä uhatuksi. Rkp voi kehua, että hallituspuolueena se kykeni vaikuttamaan merkittävällä tavalla uudistuksen sisältöön ja ruotsinkielisen väestön tarpeiden huomioon ottamiseen.
Ruotsinkielen asema ja tulevaisuus ja siihen liittyen Suomen pysyminen virallisesti kaksikielisenä maana on Rkp:lle polttavaksi koettu kohtalonkysymys. Se korostaa Rkp:n julkista ilmettä kielipuolueena.
Takavuosien haaveilu nousemisesta myös suomenkieliseen väestöön vetoavaksi liberaalipuolueeksi ei tunnu ajankohtaiselta. Rkp:llä ei ole ollut enää sellaisia laajaa arvostusta nauttivia johtajia kuin joskus ennen, eikä millekään liberaalipuolueelle tunnu edes olevan luontevaa sijaa poliittisessa keskustassa.
Peräkkäisten värittömien puheenjohtajien aikana Rkp on vajonnut sisäisen neuvottomuuden, jopa jakautuneisuuden tilaan. Perinteinen kuilu etelän kaupunkien ja Pohjanmaan välillä näyttää taas leventyneen. Keskustelu liikkuu asioissa, jotka eivät useinkaan muita puolueita paljon liikuta. Taistelu nuuskan puolesta on tuorein esimerkki.
Kannatuksen laskiessa Rkp uhkaa jäädä sekä perussuomalaisten että kristillisdemokraattien taakse. Rkp:n kelpuuttaminen ilman muuta hallituspuolueeksi ei ole todellakaan enää kirkossa kuulutettu – puhumattakaan, että sillä olisi varaa taistella omien vaatimustensa puolesta hallitusneuvotteluissa tai hallituksessa
HELSINGIN SANOMAT 20.12.2008
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Rkp on perimmäisten kysymysten äärellä/1135242216064
Rkp:n kannatuskehityksen yksi perusongelma on ruotsinkielisen väestön supistuva osuus. Ruotsinkielisiä on enää noin kuusi prosenttia. Osa heistä – herkimmin nuoret – äänestää tietenkin muita puolueita kokoomuksesta kristillisdemokraatteihin, vihreisiin, demareihin, vasemmistoliittoon, jopa perussuomalaisiin.
Se muistaen Rkp:n noin 4,5 prosentin kannatusta voidaan pitää jopa ihan kohtuullisena saavutuksena. Sitä selittää osaltaan hyvin tavallisten seka-avioliittojen ja kaksikielisten perheiden tuoma kannatuspotentiaali.
Periaatteessa Rkp:llä voisi olla kaksikielisissä perheissä kymmenien tuhansien äänestäjien potentiaali. Esimerkiksi enemmistö kaksikielisten perheiden lapsista pannaan ruotsinkieliseen kouluun.
Esiintyminen kaupunkien kaksikielisten perheiden etujen vaalijana herättää kuitenkin vastarintaa tai ainakin murinaa suuressa osassa puolueen äänestäjäkuntaa, erityisesti Pohjanmaalla. Siellä pelätään kaksikielisyyden ajamisen uhkaavan ruotsin kielen ja suomenruotsalaisuuden tulevaisuutta Suomessa.
Rkp kokee tehtäväkseen puolustaa ruotsinkielisten ympäristöjen, rakenteiden ja palvelujen säilymistä perinteisesti ruotsinkielisillä ja kaksikielisillä alueilla ja ajaa samanaikaisesti perustuslailla turvatun kaksikielisyyden jatkumista Suomessa.
Sen välttämättömänä edellytyksenä nähdään ruotsinkielen säilyminen pakollisena koulukielenä, mikä puolestaan herättää vahvistuvaa ärtymystä suomenkielisen valtaväestön keskuudessa. Rkp ei pystynyt edes hallituksesta käsin estämään pakollisen ruotsin poistamista ylioppilaskirjoituksista muutama vuosi sitten.
Uusi tiukka paikka Rkp:lle on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka yhteydessä ruotsinkielisten palvelujen asema on joutunut usein väistämättä uhatuksi. Rkp voi kehua, että hallituspuolueena se kykeni vaikuttamaan merkittävällä tavalla uudistuksen sisältöön ja ruotsinkielisen väestön tarpeiden huomioon ottamiseen.
Ruotsinkielen asema ja tulevaisuus ja siihen liittyen Suomen pysyminen virallisesti kaksikielisenä maana on Rkp:lle polttavaksi koettu kohtalonkysymys. Se korostaa Rkp:n julkista ilmettä kielipuolueena.
Takavuosien haaveilu nousemisesta myös suomenkieliseen väestöön vetoavaksi liberaalipuolueeksi ei tunnu ajankohtaiselta. Rkp:llä ei ole ollut enää sellaisia laajaa arvostusta nauttivia johtajia kuin joskus ennen, eikä millekään liberaalipuolueelle tunnu edes olevan luontevaa sijaa poliittisessa keskustassa.
Peräkkäisten värittömien puheenjohtajien aikana Rkp on vajonnut sisäisen neuvottomuuden, jopa jakautuneisuuden tilaan. Perinteinen kuilu etelän kaupunkien ja Pohjanmaan välillä näyttää taas leventyneen. Keskustelu liikkuu asioissa, jotka eivät useinkaan muita puolueita paljon liikuta. Taistelu nuuskan puolesta on tuorein esimerkki.
Kannatuksen laskiessa Rkp uhkaa jäädä sekä perussuomalaisten että kristillisdemokraattien taakse. Rkp:n kelpuuttaminen ilman muuta hallituspuolueeksi ei ole todellakaan enää kirkossa kuulutettu – puhumattakaan, että sillä olisi varaa taistella omien vaatimustensa puolesta hallitusneuvotteluissa tai hallituksessa
HELSINGIN SANOMAT 20.12.2008
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Rkp on perimmäisten kysymysten äärellä/1135242216064
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä alkaa olla jo ihmeissään, kun hesarissa rupeaa olemaan rkp:n vastaista tekstiä useamminkin... Mikä on hesarin kelkan kääntänyt? Tässähän voisi kohta ihan harkita ko. lehden tilaamista... :)
oikein käy. Valtamedia on kääntänyt kasvonsa ja odottaa puolueen sortumista. Näinhän valtamedia teki perussuomalaisillekin ja siitä alkoi Soinin nousu valtaan. RKPn tulee löytää uusi Halla-Aho pelastamaan ruotsalaiset. Astrid Thors ei ehkä kelpaa.
joku ajattelija sekä edes muutamia hyvä argumentteja asiansa puolesta. Mutta ruotsalaisten tapauksessa tällaiset vaatimukset ovat tietenkin mahdottomia.
Älä pidä kiirettä tilauksellasi, ei aatoksen aatoksia niin äkkiä käännetä?
Eihän sitä hättäilemällä, tule kun kusipäitä mukuloita, ka, kuspäitähän niitä hättäilemällä ?
ave ,