Olen tässä jo jonkin aikaa sairastanut masennusta, nytkin syön jotain serotoniinin eritykseen vaikuttavaa (en muista mitä). Olo ei enää ole suoranasti itsetuhoinen.
Mutta empä sitten tunnekkaan mitään hyvää. Mikään ei aiheuta enää tunteita. En tunne edes nälkää. Joskus, ennen sairastumista, harrastin erästä extreme-lajia, mutten enää voi rahankaan puutteessa sitä tehdä. Tuskimpa siitä enää kiksejäkään saisin.
Tarkemmin ajatellen, tunnen vielä jotain. Vihaa. Väliinpitämättömyyttä. Toivon vain pahaa kaikille - nauran kun näen nälkiintyneitä lapsia tv:stä.
Tarvitsen korviketoimintaa, toimintaa joka todella tuntuu. Lenkkeily ei toimi, puntit on tylsiä. Itsepuolustuslajit, noh... kuten nimikin sanoo ovat _itsepuolustus_lajeja. Ultimate Fighting voisi olla ok, muttei tällä semmoisiakaan ole...
Vinkkejä?
Mutta empä sitten tunnekkaan mitään hyvää. Mikään ei aiheuta enää tunteita. En tunne edes nälkää. Joskus, ennen sairastumista, harrastin erästä extreme-lajia, mutten enää voi rahankaan puutteessa sitä tehdä. Tuskimpa siitä enää kiksejäkään saisin.
Tarkemmin ajatellen, tunnen vielä jotain. Vihaa. Väliinpitämättömyyttä. Toivon vain pahaa kaikille - nauran kun näen nälkiintyneitä lapsia tv:stä.
Tarvitsen korviketoimintaa, toimintaa joka todella tuntuu. Lenkkeily ei toimi, puntit on tylsiä. Itsepuolustuslajit, noh... kuten nimikin sanoo ovat _itsepuolustus_lajeja. Ultimate Fighting voisi olla ok, muttei tällä semmoisiakaan ole...
Vinkkejä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaihda helvetin äkkiä ne lääkkees!!!
..vaihtaisin? Onhan nuo tehonnut sentään jollakin lailla. Haluaisin vain kokea edes jotain tunteita, passiivista vihaa lukuun ottamatta.
Tiedätkö, tunteettomuus on osa masennusta. Kun mikään ei tunnu enää miltään tuntuu, että tahtoo kokea lisää jotakin vielä raisumpaa. Itselläni oli ammoin samanlainen ongelma, ja kyllähän minäkin jännitystä löysin, liiankin kanssa. Sitten loppujenlopuksi huomasin, että elämä itsessään on sitä suurinta seikkailua. Oletko koittanut seinäkiipeilyä? Kannattaa aloittaa siitä. Minusta tuntuu, että kuolema kiehtoo sua liiankin kanssa. Oletko miettinyt? ja se on vaaranmerkki, koska olet sairastanut masennusta. Ota ihmeessä yhteyttä tukihenkilöösi, niin hän voi anta vinkkejä miten selvitä. Seikkailu on osa elämää, kunhan se tapahtuu ilman kuolemaa
Yllätyin viestistä, sillä minulla on ollut jokseenkin samanlaisia tuntemuksia. Olen koko ajan miettinyt olenko oikeasti masentunut, mutta kyllä pikkuhiljaa siltä rupeaa vaikuttamaan. On vaikea tuntea mitään, muuta kuin minun tapauksessani surua tai tyhjyyttä. Olen myöskin harrastanut paljon eri niin sanottuja extreme -lajeja, kokeillut eri itsepuolustuslajeja, mutta mistään ei tunnu saavan jännitystä, vai etsinkö kenties sittenkin iloa? En tiedä. Lääkkeitä en ole koskaan syönyt, joten en tiedä olisiki niistä kenties jotain apua. Mitenkäs sinulla, toimiiko komedia? Se on ollut ainut minulle, joka on toiminut, siis komedia eri muodoissa.