Miten Brokeback M. vaikutti

että hyvä leffa, itsekään en ensimmäisellä kerralla niin päässyt sisään, mutta sittemmin olen kattonut sen pariin kertaan ja kylläpä se vain hyvä on, tosin olen nähnyt paljon parempiakin gay teemaisia leffoja jotka eivät tietenkään ole mitään hollywood kassamagneetteja (mutta kuinka hienoa että gayteemainen leffa voi olla!) ja vielä pakko sanoa.. eivät ne hahmot leffassa mun mielestä todellakaan olleet bi-seksuaaleja, se aika vaan oli toinen eikä silloin voineet homot näyttää noin tunteitaan, jos nyt vieläkään täysin avoimesti voivat. musta tuntuu ettet vain ymmärtänyt koko elokuvaa..

Alkoi lupaavasti, mutta tyssähti sitten pian vuorilta laskeuduttua aika keskinkertaiseksi ja tavanomaiseksi, paikallaan junnaavaksi mielikuvituksettomaksi ja mielenkiinnottomaksi ihmissuhdedraamaksi, mitä nyt päähenkilöillä oli vähän poikkeava seksuaalisuus, mutta poikkeavuus kantavan voimana elokuvassa on kovin keinotekoinen tehokeino - aiheensa ansiosta kuitenkin ihan tärkeä leffa.

En myöskään katsoisi uudelleen, mutta, JIHAA!!
**½

Ennen kuin katsoin leffa en olisi uskonnut pystyväni eläytymään siihen, johtuen että molemmat olivat miehiä, mutta pystyinpä sittenkin, kai ne draamatuntemukset voi tuntea samalla lailla vaikka mimmosesta rakkaudesta. Minusta se oli aika hyvä ***

en olisi uskonut miten elokuva minuun vaikuttaisi.
ennakkoluulot olivat epäilevät että elokuva ei kiinnostaisi, mutta se oli mitättömän kaunis elokuva.
ei siinä ollut hohtoa ja glamuuria,mutta se oli karuttoman kaunis.
tuohon aikaan varmastikkin on ollut vaikea olla "erillainen" ja varmasti vielä vaikeampaa ollut itse hyväksyä se.
minä tykkäsin,porasin ja olen suruissani siitä että "ennis"-näyttelijä on oikeasti poissa.....

No jaa. Eipä tuo vaikuttanut juuri mitenkään. Tasapaksu draama, mutta kaippa tuo homoaihe oli niin ihmeellinen, että se Amerikkalaisia kohautti. Parasta elokuvassa oli se heath ledgerin vaimoa näytellyt, tosi kaunis ja sydämellisen näköinen nainen. Näyttelijöiden suoritusta siis tarvii kunnioittaa, ei varmasti ollut helppoo näytellä tota roolia, varsinkin jos on hetero.

Ensin mietin viitsinkö edes katsoa leffaa, koska joku kertoi, että siinä kaksi homomiestä on hommissa ja ei minua oikein innostanut (olen heteronainen) se pornografinen sanoma mitä elokuvasta oli välitetty. Katsoin parikymmetä minuuttia ja totesin, että riittää... mutta sitten tarina alkoi "kasvaa". En sanoisi elokuvaa huipputeokseksi, mutta katsoin leffan loppuun asti ja olin yllättynyt miten voimakkaasti tarina vei mukanaan. Se oli ihan pakko katsoa.

Homoseksuaalisuudesta... minun mielestäni homoseksuaalisuus oli toisarvoinen seikka tarinan kannalta. Mielestäni voimakkaampi oli henkinen vetovoima, jota miehet kokivat toisiaan kohtaan. Itse olen naimisissa eikä minulla ole ollut lesbosuhteita, mutta minulla on yksi ystävätär, joka on minulle jopa tärkeämpi kuin oma mieheni. Siinä mielessä elokuvan juoneen oli helppo uppoutua ja tarinaan samaistua.

Kysymys oli siis ystävyydestä, kaipauksesta yleensä. Minä näin ja koin elokuvan niin. Ja etenkin kun itse olen sentimentaalinen luonne niin päähenkilöiden kaipaus tiettyyn paikkaan eli tässä tapauksessa Brokeback Mountainille oli minulle tärkeä asia. Itsellänikin on paikka, jota kaipaan, vaikka siihen ei liity ketään erityistä ihmistä vaan koko elämäni alkutaipaleet.

Yleisarvo sana kohtalaisen hyvä. Parempi kuin olin odottanut.

Annie Proulxin novellikokoelmasta bongattu tarina on ykinkertaisesti niin hienosti kirjoitettu että sitä on melko mahdoton pistää pilalle elokuvanakaan.

Angie Lee:lle hatunnosto että bongasi hienon tarinan ja tajusi jutun idiksen.

Myös Alfred Hitchkockilla oli Patricia Highsmithin alkuperäisstoorit menestysleffojensa taustalla (Linnut, Muukalaisia junassa).