Elikkäs olemme eronneet (ei oltu naimisissa, ei asuttu yhdessä)noin vuosi sitten ja exäni hankki heti uuden tyttöystävän jonka kanssa edelleen on.
Elän 1,5vuotiaan poikani kanssa erikaupungissa kuin exäni ja siis lapsen isä.
Olemme olleet tähän asti ihan hyvissä väleissä vaikka ero olikin vaikea, mutta nyt viime kuukausina välimme ovat parantuneet entistä enemmän. Kuvittelin että se olisi vain hyvä että jutellaan kaikesta, kuten yksityiselämistämme sun muusta. Mutta.. En tosiaan tajua miksi niin kuvittelin koska se oli virhe ehdottomasti.
Nyt exäni haluaa jatkuvasti puhua kaikesta muusta kuin pojastamme ja kyselee kaikkea mitä en haluaisi hänelle kertoa. Hän on ruvennut soittelemaan, pitkiä puhelitu ja puhuu kaikennäköistä turhaa. Kun kysyn miksi soitit niin hän vastaa esim. oli töissä tylsää niin päätin sulle soittaa.
Olen ollut tähän asti mukava ja vastaillut ja kysellyt takaisin ja puhunut paljon kaikesta mutta nyt saa riittää ! Menee liian pitkälle nuo kaikki soittelut. En halua häntä elämääni missään muissa kun pakollisissa asioissa eli poikamme asioissa.
Rakkauteni on kuihtunut ja olen jatkanut elämää.
Siihen ei tulevaisuudessakaan tämä mies kuulu muuta kuin poikamme isänä.
Miten tämän kaiken nyt kertoa tässä vaiheessa kun hän on tavaksi ottanut nämä juttelumme ?
En halua loukata mutta tehdä selväksi että emme ole ystäviä ja keskustelunaiheet pysyköön pojassamme. Vinkkejä ?
Eli siis mies käy poikaa tapaamassa minun luonani jokatoinen viikonloppu ja viipyy muutamia tunteja.
Minua rupesi todenteolla ahdistamaan tämä asia..
Elän 1,5vuotiaan poikani kanssa erikaupungissa kuin exäni ja siis lapsen isä.
Olemme olleet tähän asti ihan hyvissä väleissä vaikka ero olikin vaikea, mutta nyt viime kuukausina välimme ovat parantuneet entistä enemmän. Kuvittelin että se olisi vain hyvä että jutellaan kaikesta, kuten yksityiselämistämme sun muusta. Mutta.. En tosiaan tajua miksi niin kuvittelin koska se oli virhe ehdottomasti.
Nyt exäni haluaa jatkuvasti puhua kaikesta muusta kuin pojastamme ja kyselee kaikkea mitä en haluaisi hänelle kertoa. Hän on ruvennut soittelemaan, pitkiä puhelitu ja puhuu kaikennäköistä turhaa. Kun kysyn miksi soitit niin hän vastaa esim. oli töissä tylsää niin päätin sulle soittaa.
Olen ollut tähän asti mukava ja vastaillut ja kysellyt takaisin ja puhunut paljon kaikesta mutta nyt saa riittää ! Menee liian pitkälle nuo kaikki soittelut. En halua häntä elämääni missään muissa kun pakollisissa asioissa eli poikamme asioissa.
Rakkauteni on kuihtunut ja olen jatkanut elämää.
Siihen ei tulevaisuudessakaan tämä mies kuulu muuta kuin poikamme isänä.
Miten tämän kaiken nyt kertoa tässä vaiheessa kun hän on tavaksi ottanut nämä juttelumme ?
En halua loukata mutta tehdä selväksi että emme ole ystäviä ja keskustelunaiheet pysyköön pojassamme. Vinkkejä ?
Eli siis mies käy poikaa tapaamassa minun luonani jokatoinen viikonloppu ja viipyy muutamia tunteja.
Minua rupesi todenteolla ahdistamaan tämä asia..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi ette voisi olla kavereita, olisihan se lapsenkin kannalta hieno asia. Minusta on väärin ja epäoikeuden mukaista että hänen täytyy tulla sinun luoksesi katsomaan omaa lastaan, miksi lapsi ei voisi olla esim jokatoinen viikonloppu isänä luona perjantaista sunnuntaihin, niin sinun ei tarvitsisi olla hänen seurassaan ja poikanne saisi olla isänsä kanssa rakentamassa isä-poika suhdetta ja muutenkin, näissä asioissa ei saisi olla itsekäs vaan pitäisi todellakin ajatella lasta ensin! Ei millään pahalla kuitenkaan, ei ole tarkoitus loukata.
Viestissä luki
"Nyt exäni haluaa jatkuvasti puhua kaikesta muusta kuin pojastamme ja kyselee kaikkea mitä en haluaisi hänelle kertoa"
...........