Luin menneellä viikolla töissä ollessani aamukahvilla 11-vuotiaan koululaisen kirjoittaman yleisönosasto kirjoituksen koskien autoilijoiden
edesvastuutonta ajokulttuuria. Kirjoituksessaan hän sanoi nähneensä monta kertaa läheltäpiti tilanteita joista kuitenkin onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Haluaisinkin antaa myös oman näkökulmani tähän jo minua pitkään painaneeseen asiaan.
Olen itse nyt 28-vuotias autoilija ja olen omistanut ajokortin vuodesta 2000. Muistan vielä vahvasti kun autokoulunopettajani painotti monta kertaa sitä, kuinka tähdellistä ja tärkeää on kunnioittaa suojatietä ja sitä ylittävää jalankulkijaa. Se näkyy ajotavassani vielä tänä päivänäkin.
Mikäli minulla on turvallisesti aikaa jarruttaa ja pysähtyä suojatien eteen niin sen myös teen ja annan tilaa jalankulkijalle. Mutta viimeaikoina olen miettinyt vakavasti lopettaa tämän lain noudattamisen. Syy on kanssa-autoilijoista. Monesti takaa kuuluu vihaisia tööttöyksiä ja taustapelistä kun vilkaisee niin näkee kuinka heristellään vihaisesti nyrkkiä ja vain siksi että noudatan lakia.
Sattumoisin juuri samana päivänä kuin luin aamulehdestä edellämainitun kirjoituksen töiden loputtua kotiin ajaessani, tuli vastaan samanlainen tilanne kuin kirjoituksessa oli. Sammonkadun S-marketin kohdalla on juuri rakennettu kaistojen väliin suojatien keskelle liikenteen jakaja jossa seisoi n. 8-12 vuotias koululainen reppu selässään ja odotti pääsyä tien yli. Tie on kumpaankin suuntaansa kaksikaistainen ja itse ajoin keskustaan päin oikeanpuoleista kaistaa. Nopea vilkaisu taustapeiliin ja näin että takana tulevat ovat vielä kaukana. Aloin hiljentää ja pysähdyin suojatien eteen. Kun koululainen lähti ylittämään tietä näin sivupeilistä että viereistä kaistaa tuleva ei hiljennä. Aloin jo mielessäni miettiä että nyt rysähtää. Lopulta koululainenkin huomasin että auto ei pysähdy ja osasi varoa. Viereistä kaistaa ajava auto meni lopulta noin 50 sentin päästä pojan ohi, ja painotan että hiljentämättä ollenkaan. Tilanne oli niin täpärällä että pulssini nousi kuin raketti ja samalla myös pinnani paloi sen sileän tien. Kun koululainen tien ylitti, pistin autostani tehoreservit käyttöön ja kiihdytin samaisen auton rinnalle. Ratissa oli parikymppinen nainen ja ilmeisesti tiesi mitä oli juuri tehnyt kun minut huomatessani katseli kovasti toiseen suuntaan että miltä se taivas näyttää. Tilanteesta täysin järjettömän tekee se, että suojatien kohdalta noin 80 metriä eteenpäin oli liikennevalot joissa tilanteen sattuessa oli punaiset valot. Jos nyt sattuun niin mkuavasti että tämä kyseinen autoilija lukee tämän kirjoitukseni, niin haluan kysyä että mihin ihmeeseen sinulla oli niin jumalaton kiire?
Tämä tapaus ei ole minulle suinkaan ensimmäinen vaan näitä näkee jatkuvasti. Rystyset valkoisena odotan milloin osuu ja uppoaa. Tai sitten... en anna jalankulkijalle tilaa ja painan kylmästi eteenpäin.
Monesti on myös tilanne, että suojatien eteen pysähtyessäni jalankulkija jähmettyy paikalleen ja viittoo että mene vain, minä odotan. Haluankin myös jalankulkijoille sanoa sen että jos autoilija lakia noudatta ja antaa teille tilaisuuden mennä tien yli, niin käyttäkää se mahdollisuus. Myös siten voidaan saada jotain tolkkua tähän varsin Tamperelaiseen ajokulttuuriin. Jos jähmetytte paikoilleen ja viitotte että mene, minä odotan- tarkoittaa se että myös te osaltanne olette syyllisiä siihen että lakia ei noudateta.
Ja mitä tekee poliisi? Itse en ole koskaan nähnyt tilannetta jossa poliisi valvoo suojatietä käyttävän jalankulkijan oikeutta ylittää tie ennen autoa. Onko tämä kenties virkavallan hiljainen hyväksyntä asialle?
Näin joulun kunniaksi jokainen autoilija voisi vähän tutkiskella itseään ja miettiä kuinka meistä jokainen voisi osaltaan lisätä hiukan tieliikenteen turvallisuutta. Muutos lähtee pienistä teoista.
Mikään kiire ja hoppu ei ole missään nimessä sen pienen tietä ylittävän koululaisen arvoinen! Perille ehtii kuitenkin, pysähdyt sitten suojatien eteen kerran tai kaksi, siitä se lähtee.
edesvastuutonta ajokulttuuria. Kirjoituksessaan hän sanoi nähneensä monta kertaa läheltäpiti tilanteita joista kuitenkin onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Haluaisinkin antaa myös oman näkökulmani tähän jo minua pitkään painaneeseen asiaan.
Olen itse nyt 28-vuotias autoilija ja olen omistanut ajokortin vuodesta 2000. Muistan vielä vahvasti kun autokoulunopettajani painotti monta kertaa sitä, kuinka tähdellistä ja tärkeää on kunnioittaa suojatietä ja sitä ylittävää jalankulkijaa. Se näkyy ajotavassani vielä tänä päivänäkin.
Mikäli minulla on turvallisesti aikaa jarruttaa ja pysähtyä suojatien eteen niin sen myös teen ja annan tilaa jalankulkijalle. Mutta viimeaikoina olen miettinyt vakavasti lopettaa tämän lain noudattamisen. Syy on kanssa-autoilijoista. Monesti takaa kuuluu vihaisia tööttöyksiä ja taustapelistä kun vilkaisee niin näkee kuinka heristellään vihaisesti nyrkkiä ja vain siksi että noudatan lakia.
Sattumoisin juuri samana päivänä kuin luin aamulehdestä edellämainitun kirjoituksen töiden loputtua kotiin ajaessani, tuli vastaan samanlainen tilanne kuin kirjoituksessa oli. Sammonkadun S-marketin kohdalla on juuri rakennettu kaistojen väliin suojatien keskelle liikenteen jakaja jossa seisoi n. 8-12 vuotias koululainen reppu selässään ja odotti pääsyä tien yli. Tie on kumpaankin suuntaansa kaksikaistainen ja itse ajoin keskustaan päin oikeanpuoleista kaistaa. Nopea vilkaisu taustapeiliin ja näin että takana tulevat ovat vielä kaukana. Aloin hiljentää ja pysähdyin suojatien eteen. Kun koululainen lähti ylittämään tietä näin sivupeilistä että viereistä kaistaa tuleva ei hiljennä. Aloin jo mielessäni miettiä että nyt rysähtää. Lopulta koululainenkin huomasin että auto ei pysähdy ja osasi varoa. Viereistä kaistaa ajava auto meni lopulta noin 50 sentin päästä pojan ohi, ja painotan että hiljentämättä ollenkaan. Tilanne oli niin täpärällä että pulssini nousi kuin raketti ja samalla myös pinnani paloi sen sileän tien. Kun koululainen tien ylitti, pistin autostani tehoreservit käyttöön ja kiihdytin samaisen auton rinnalle. Ratissa oli parikymppinen nainen ja ilmeisesti tiesi mitä oli juuri tehnyt kun minut huomatessani katseli kovasti toiseen suuntaan että miltä se taivas näyttää. Tilanteesta täysin järjettömän tekee se, että suojatien kohdalta noin 80 metriä eteenpäin oli liikennevalot joissa tilanteen sattuessa oli punaiset valot. Jos nyt sattuun niin mkuavasti että tämä kyseinen autoilija lukee tämän kirjoitukseni, niin haluan kysyä että mihin ihmeeseen sinulla oli niin jumalaton kiire?
Tämä tapaus ei ole minulle suinkaan ensimmäinen vaan näitä näkee jatkuvasti. Rystyset valkoisena odotan milloin osuu ja uppoaa. Tai sitten... en anna jalankulkijalle tilaa ja painan kylmästi eteenpäin.
Monesti on myös tilanne, että suojatien eteen pysähtyessäni jalankulkija jähmettyy paikalleen ja viittoo että mene vain, minä odotan. Haluankin myös jalankulkijoille sanoa sen että jos autoilija lakia noudatta ja antaa teille tilaisuuden mennä tien yli, niin käyttäkää se mahdollisuus. Myös siten voidaan saada jotain tolkkua tähän varsin Tamperelaiseen ajokulttuuriin. Jos jähmetytte paikoilleen ja viitotte että mene, minä odotan- tarkoittaa se että myös te osaltanne olette syyllisiä siihen että lakia ei noudateta.
Ja mitä tekee poliisi? Itse en ole koskaan nähnyt tilannetta jossa poliisi valvoo suojatietä käyttävän jalankulkijan oikeutta ylittää tie ennen autoa. Onko tämä kenties virkavallan hiljainen hyväksyntä asialle?
Näin joulun kunniaksi jokainen autoilija voisi vähän tutkiskella itseään ja miettiä kuinka meistä jokainen voisi osaltaan lisätä hiukan tieliikenteen turvallisuutta. Muutos lähtee pienistä teoista.
Mikään kiire ja hoppu ei ole missään nimessä sen pienen tietä ylittävän koululaisen arvoinen! Perille ehtii kuitenkin, pysähdyt sitten suojatien eteen kerran tai kaksi, siitä se lähtee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!
En sano itseäni autoilijaksi enkä jalankulkijaksi, koska olen joka päivä molempia! Meidän tulee nähdä molemmat puolet liikenteestä.
Ettet sitten tee liian hätäisiä pysähdyksiä suojatien eteen? Sellanen nyppii minuakin joskus, huomaan jo kilometrin päästä että suojatielle on kohta tulossa joku jalankulkija mutta edellä menevä kuljettaja jarruttaa sitten vasta metrin päässä suojatiestä kun minä jo oletan että se menee jalankulkijaa huomioimatta.
Joo voi perkele tuo kun jalankulkija alkaa jotain viittoilemaan, tekis mieli heiluttaa kirvestä vasta morjestukseksi.
Virkavalta joutuu hiljaa hyväksymään monen asian kun eivät voi sillä yhdellä partiolla olla kovin monessa paikkaa yhtäaikaa. Joku koriseva juoppo voi viedä tunnin hyvästä liikennevalvonta ajasta tai joku typerä joka viikkoinen perheriita. Maanantai aamut saa juosta tarkistamassa taas suomen tulevaisuuden viikonlopun tekoset.
Sillä erotuksella, että en pysähdy seisovan jalankulkijan vuoksi mikäli väliimme jää ajokaista. Silloin jalankulkijan täytyy ensin itse astua suojatielle. Näin minun autokoulunopettajani kehotti toimimaan. Perusteluna se että vältettäisiin näitä kuvaamiasi vaaratilanteita. Jos sellainen kuitenkin tulee niin soita torvea.
Lakia suosittelen noudattamaan jatkossakin, sillä minä olen se joka saatan kävellä eteen, vaikka olisit jo päättänyt ettet jaksa pysähtyä.
Suojatiesäännön noudattaminen ei ole kohteliaisuus -vaan turvallisuuskysymys.
>>Syy on kanssa-autoilijoista. Monesti takaa kuuluu vihaisia tööttöyksiä ja taustapelistä kun vilkaisee niin näkee kuinka heristellään vihaisesti nyrkkiä ja vain siksi että noudatan lakia.