http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/21/amnestyn-johanssonilla-todellisuudentaju-hukassa/
Amnestyn Johanssonilla todellisuudentaju hukassa
Vanha sanonnan mukaan siellä missä asiat ovat parhaiten, on myös eniten itkemistä. Tämän päivän Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti on loistava osoitus sanonnan paikkansapitävyydestä. Amnesty Internationalin Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson avautuu tällä kertaa aatteellisista ongelmistaan ulkoministeri Stubbia kohtaan.
”Lännen moraalisen haaksirikon symboli Guantánamon vankileiri täyttää tammikuussa seitsemän vuotta. - - Suomessa erityisesti ulkoministeri Alexander Stubbin puheenvuorot heijastavat tätä suuntausta. ”
”Olen kritisoinut Guantánamoa, peräänkuuluttanut Yhdysvaltoja liittymään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja toiminut Etyjissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistäen”, vastaa ministeri Stubb Helsingin Sanomissa. Heti alkuun on ehkä hyvä tehdä selväksi, että Johansson on kirjoittanut debattinsa kuunneltuaan kaiken kaikkiaan kaksi Stubbin puhetta ja muodostanut sen pohjalta kantansa ulkoministeristä.
”Jos kuitenkin unohdetaan ja hyväksytään terrorisminvastaisen taistelun ylilyönnit, tältä keskustelulta putoaa pohja.”
Kuka unohtaa ja hyväksyy terrorisminvastaisen sodan ylilyönnit? Miten? Missä? Milloin? Äläkä sano, että Stubb, sillä Stubb on jo nämä tuominnut.
”Valitettavasti Stubb syyllistyy juuri tähän [ylilyöntien hyväksyntään].”
Missä? Milloin? Miten? Ei taida Johanssonilla antaa esimerkkejä.
Johansson pitää myös kirjoituksessaan syntinä kutsua EU:ta ja NATO:a esimerkkeinä toimivista. Samoin Johanssonin mukaan on syntiä olla mainitsematta yhdessä puheessaan sanaa oikeudenmukaisuus tai lännen ylilyöntejä.
”Stubbista kriisit voivat muuttua turvallisuusriskeiksi, ellei niihin puututa. Sen Stubb unohtaa, että oikeudenmukaisuuden näkökulmasta turvallisuutta ei ole nytkään muualla kuin vauraassa lännessä.”
Ei turvallisuus ole jakautunut tasaisesti, se on sanomattakin ja ilman näitä iänikuisia mantroja selvää, mutta entä sitten? Stubb toimii useissa tehtävissä globaalin rauhan saavuttamiseksi. Voiko Johansson syyttää Stubbia siitä, ettei tämä ole saavuttanut globaalia rauhaa sinä aikana, kun Stubb on kantanut ulkoministerin salkkua tai toiminut politiikassa? Ei voi kuin sanoa, että eipä ole Johanssonkaan saanut maailmanrauhaa aikaiseksi.
”Tällaisen politiikan esimerkkiä Yhdysvallat on näyttänyt koko maailmalle. Se on viitannut kintaalla YK:n raportoijien vastalauseille. Se ei ole halunnut liittyä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Ja kaikesta tästä EU on kiltisti vaiennut.”
Kuten jo aiemmin todettu, Stubb on puuttunut kaikkiin mainittuihin kohtiin. Mutta miksipä tämä kiinnostaisi arvon Frank Johanssonia, kun arvon Frank Johanssonin tavoitteet ovat a) aatteelliset ja b) faktoihin perustumattomia.
”Samalla EU on sulkenut omat rajansa. EU:n rajalaitoksen partioveneet käännyttävät Välimerellä ja Atlantilla ihmisiä ja lähettävät heidät takaisin köyhyyteen. Tuhannet hukkuvat matkalla. Palautetut joutuvat ihmisoikeusloukkausten uhreiksi. Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajalla jahdataan kovat piipussa rajan ylittäviä.”
Bingo, Johansson on sokean maahanmuuttopolitiikan kannattaja. Se tästä kuvasta vielä puuttuikin. Herralla näyttää olevan vakavia ongelmia loogisen ajattelun saralla: kaikkia ihmisiä ei voi päästää Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Taloutemme eivät kestä sitä, että naps, tänne muuttaa puolet Afrikasta ja Aasiasta, siis helposti yli miljardi ihmistä. Taloutemme vajoaa tässä tapauksessa samalle tasolle kehitysmaiden kanssa ja näin 800 miljoonaa uutta ihmistä vaipuu köyhyyteen. Puhumattakaan siitä, miten tämä tulisi vaikuttamaan globaaliin kauppaan.
On siis sanomattakin selvää, että rajavartiointi ja ihmisten käännyttäminen on oikein. Ihmisten tolkuton kahmiminen ei ratkaise mitään: se vain ainoastaan siirtää ongelman Afrikasta Eurooppaan puuttumatta ongelman todellisiin syihin. Naiiviudessaan Johansson tappelee samassa sarjassa 15 kesäisten maailmanparantajapartiolaisten kanssa.
”Muuttaaksemme heidän tilannettaan emme tarvitse lisää partioveneitä Välimerellä emmekä sotilaita Afganistanissa. Tarvitsemme, kuten YK:n ihmisoikeusjulistus lupaa, “yhteiskunnallista järjestystä, jossa kaikkien oikeudet voivat toteutua”.”
Tiivistettynä Johanssonin logiikka: jos ette ota pakolaisia, olette fasisteja. Jos menette paikan päälle korjaamaan vääryydet, olette militaristifasisteja.
”Kun kansainvälistä arkkitehtuuria remontoidaan, lähtökohtana ei tulisi olla läntinen turvallisuus, vaan maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus. Siksi EU:n ja Yhdysvaltojen tulisi selvittää terrorisminvastaisen sodan ihmisoikeusloukkaukset ja tuoda syylliset oikeuteen.”
Tietenkin lähtökohtana pitää olla juuri niiden omienkin oikeuksien takaaminen, sillä jos länsi ei voi (tässä tapauksessa pikemminkään saa) taata omaa turvallisuuttaan, ei se voi taata kenenkään muunkaan. Jos länsi ei ole vakaa, ei ole muukaan maailma sitä.
Jälkimmäisestä virkkeestä taas käy ilmi jotain, mikä ei sovi Amnestyn periaatteisiin tai mihinkään logiikkaan: Johansson uskoo, että tuomalla syntipukkeja mestattavaksi, ihmisoikeudet paranevat. Ei, ei näin. Jos todellakin tahdomme globaalia rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, ei se käy syyttämällä sormella muita.
Mutta kuten jo moneen kertaan todettu, Johanssoniahan eivät faktat kiinnosta, sillä Johanssonin tarkoitus oli aloittaa aatteellinen taistelu Stubbia vastaan. Taitaa Johanssonia harmittaa, ettei tullut valituksi kunnallisvaaleissa. Eikä ihme, ettei tullut valituksi.
–
Helsingin Sanomat, Frank Johanssonin sunnuntaidebatti, 21.12.2008, kello 14:20
Helsingin Sanomat, ulkoministeri Stubbin vastine Frank Johanssonin sunnuntaidebatille, 21.12.2008, kello 14:20
Amnestyn Johanssonilla todellisuudentaju hukassa
Vanha sanonnan mukaan siellä missä asiat ovat parhaiten, on myös eniten itkemistä. Tämän päivän Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti on loistava osoitus sanonnan paikkansapitävyydestä. Amnesty Internationalin Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson avautuu tällä kertaa aatteellisista ongelmistaan ulkoministeri Stubbia kohtaan.
”Lännen moraalisen haaksirikon symboli Guantánamon vankileiri täyttää tammikuussa seitsemän vuotta. - - Suomessa erityisesti ulkoministeri Alexander Stubbin puheenvuorot heijastavat tätä suuntausta. ”
”Olen kritisoinut Guantánamoa, peräänkuuluttanut Yhdysvaltoja liittymään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja toiminut Etyjissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistäen”, vastaa ministeri Stubb Helsingin Sanomissa. Heti alkuun on ehkä hyvä tehdä selväksi, että Johansson on kirjoittanut debattinsa kuunneltuaan kaiken kaikkiaan kaksi Stubbin puhetta ja muodostanut sen pohjalta kantansa ulkoministeristä.
”Jos kuitenkin unohdetaan ja hyväksytään terrorisminvastaisen taistelun ylilyönnit, tältä keskustelulta putoaa pohja.”
Kuka unohtaa ja hyväksyy terrorisminvastaisen sodan ylilyönnit? Miten? Missä? Milloin? Äläkä sano, että Stubb, sillä Stubb on jo nämä tuominnut.
”Valitettavasti Stubb syyllistyy juuri tähän [ylilyöntien hyväksyntään].”
Missä? Milloin? Miten? Ei taida Johanssonilla antaa esimerkkejä.
Johansson pitää myös kirjoituksessaan syntinä kutsua EU:ta ja NATO:a esimerkkeinä toimivista. Samoin Johanssonin mukaan on syntiä olla mainitsematta yhdessä puheessaan sanaa oikeudenmukaisuus tai lännen ylilyöntejä.
”Stubbista kriisit voivat muuttua turvallisuusriskeiksi, ellei niihin puututa. Sen Stubb unohtaa, että oikeudenmukaisuuden näkökulmasta turvallisuutta ei ole nytkään muualla kuin vauraassa lännessä.”
Ei turvallisuus ole jakautunut tasaisesti, se on sanomattakin ja ilman näitä iänikuisia mantroja selvää, mutta entä sitten? Stubb toimii useissa tehtävissä globaalin rauhan saavuttamiseksi. Voiko Johansson syyttää Stubbia siitä, ettei tämä ole saavuttanut globaalia rauhaa sinä aikana, kun Stubb on kantanut ulkoministerin salkkua tai toiminut politiikassa? Ei voi kuin sanoa, että eipä ole Johanssonkaan saanut maailmanrauhaa aikaiseksi.
”Tällaisen politiikan esimerkkiä Yhdysvallat on näyttänyt koko maailmalle. Se on viitannut kintaalla YK:n raportoijien vastalauseille. Se ei ole halunnut liittyä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Ja kaikesta tästä EU on kiltisti vaiennut.”
Kuten jo aiemmin todettu, Stubb on puuttunut kaikkiin mainittuihin kohtiin. Mutta miksipä tämä kiinnostaisi arvon Frank Johanssonia, kun arvon Frank Johanssonin tavoitteet ovat a) aatteelliset ja b) faktoihin perustumattomia.
”Samalla EU on sulkenut omat rajansa. EU:n rajalaitoksen partioveneet käännyttävät Välimerellä ja Atlantilla ihmisiä ja lähettävät heidät takaisin köyhyyteen. Tuhannet hukkuvat matkalla. Palautetut joutuvat ihmisoikeusloukkausten uhreiksi. Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajalla jahdataan kovat piipussa rajan ylittäviä.”
Bingo, Johansson on sokean maahanmuuttopolitiikan kannattaja. Se tästä kuvasta vielä puuttuikin. Herralla näyttää olevan vakavia ongelmia loogisen ajattelun saralla: kaikkia ihmisiä ei voi päästää Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Taloutemme eivät kestä sitä, että naps, tänne muuttaa puolet Afrikasta ja Aasiasta, siis helposti yli miljardi ihmistä. Taloutemme vajoaa tässä tapauksessa samalle tasolle kehitysmaiden kanssa ja näin 800 miljoonaa uutta ihmistä vaipuu köyhyyteen. Puhumattakaan siitä, miten tämä tulisi vaikuttamaan globaaliin kauppaan.
On siis sanomattakin selvää, että rajavartiointi ja ihmisten käännyttäminen on oikein. Ihmisten tolkuton kahmiminen ei ratkaise mitään: se vain ainoastaan siirtää ongelman Afrikasta Eurooppaan puuttumatta ongelman todellisiin syihin. Naiiviudessaan Johansson tappelee samassa sarjassa 15 kesäisten maailmanparantajapartiolaisten kanssa.
”Muuttaaksemme heidän tilannettaan emme tarvitse lisää partioveneitä Välimerellä emmekä sotilaita Afganistanissa. Tarvitsemme, kuten YK:n ihmisoikeusjulistus lupaa, “yhteiskunnallista järjestystä, jossa kaikkien oikeudet voivat toteutua”.”
Tiivistettynä Johanssonin logiikka: jos ette ota pakolaisia, olette fasisteja. Jos menette paikan päälle korjaamaan vääryydet, olette militaristifasisteja.
”Kun kansainvälistä arkkitehtuuria remontoidaan, lähtökohtana ei tulisi olla läntinen turvallisuus, vaan maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus. Siksi EU:n ja Yhdysvaltojen tulisi selvittää terrorisminvastaisen sodan ihmisoikeusloukkaukset ja tuoda syylliset oikeuteen.”
Tietenkin lähtökohtana pitää olla juuri niiden omienkin oikeuksien takaaminen, sillä jos länsi ei voi (tässä tapauksessa pikemminkään saa) taata omaa turvallisuuttaan, ei se voi taata kenenkään muunkaan. Jos länsi ei ole vakaa, ei ole muukaan maailma sitä.
Jälkimmäisestä virkkeestä taas käy ilmi jotain, mikä ei sovi Amnestyn periaatteisiin tai mihinkään logiikkaan: Johansson uskoo, että tuomalla syntipukkeja mestattavaksi, ihmisoikeudet paranevat. Ei, ei näin. Jos todellakin tahdomme globaalia rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, ei se käy syyttämällä sormella muita.
Mutta kuten jo moneen kertaan todettu, Johanssoniahan eivät faktat kiinnosta, sillä Johanssonin tarkoitus oli aloittaa aatteellinen taistelu Stubbia vastaan. Taitaa Johanssonia harmittaa, ettei tullut valituksi kunnallisvaaleissa. Eikä ihme, ettei tullut valituksi.
–
Helsingin Sanomat, Frank Johanssonin sunnuntaidebatti, 21.12.2008, kello 14:20
Helsingin Sanomat, ulkoministeri Stubbin vastine Frank Johanssonin sunnuntaidebatille, 21.12.2008, kello 14:20
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.