Kas kun en enää muista, mitkä olivat syyt isoesikoisten eroamiseen 1895 vanhoillisista. On siitä luennot pidetty: uusheräyslestadiolaisethan vaativat uskovaiseen perheeseen syntyneillekin uudestisyntymisen kokemusta, ja vanhan uskon hylkäämistä väljähtyneenä. Mutta mitkä olivat isoesikoisten opilliset painotukset silloin, ja mitkä ne ovat nykyään? Ovatko isoesikoiset lähellä pikkuesikoislestadiolaisia, jotka ovat lähteneet vanhoillisista 1932?
Vl:ien ja el:ien opilliset erot?
Kysyvä tieltä eksyy
663719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Tätä asiaa on näillä sivuilla jauhettu kyllästymiseen asti. Selaa näitä sivuja ja tee havaintoja. Tärkein ero on kuitenkin että esikoisiin tullaan uudesti syntymän kautta, ja vanhoillisiin oman parannuksen kautta.
mitä eroa on uudesti syntymällä ja parannuksen kautta tulemisella?
Sama asia, kaksi nimeä, vai käydäänkö teillä ihan oikeasti uudestaan syntymässä????
Jumalan valtakuntaan SYNNYTÄÄN, Omaskohtaisen parannuksen kautta.
Ensin kun syntinen saa katumisen armon, PELKÄÄ ym: synnin tähde, ja pyytää ennen uskoneeltä, saako hän syntinsä anteeksi, ja uskovainen on valmis aina saarmaan Jeesuk: jne: kaikki synnit anteeksi.
Jollóin Pyhä henkin siittää ja seurakunta synnytää; Jumalalle lapsen.
Esikoislestadionismile ovat tyypillisiä siis asketismi, rigorismi, kulttuurivihamielisyys ja perinnäistavat. Rigorismi tarkoittaa jyrkkäsävyisyyttä. Kuinka te esikoiset olette niin jyrkkäsävyisiä?
Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.
Heillä on mennyt liiallisuuteen kukkien ja mitä muuta heille näkyy syntinä.
Jumala ei luonut mitään, joka olisi syntistä, kukat olipa ne missä hyvänsä eivät ole syntiä, ja vielä vähemmin SYNTISIÄ.
Lue muutama avaus alempaa: hiljainen hyväksyntä, miksi? Kyse on siis vanhoillisista! Taidat sekoittaa opit ja luulottelet tiedon sijasta.
Jätit sanan parannuksen edestä oman pois, joka muuttaa oleellisesti mistä on kysymys. Omaparannus on ihmisen itsensä tekemä parannus, siis omalla voimalla, ei elävästä uskosta tuleva.
Uudesti syntymä ja parannus eivät mielestäni ole sama asia. Eikö parannus ole uskon hedelmä. Taidat olla niin kuin Nikodemus yhtä tietämätön.
Kyllä olet oikeassa että kysyvä eksyy kun kysyt sitä vanhoillisilta, niin kuin tuolta alempana voi lukea täyttä valhetta. Kaiken kukkuraksi on uskonasiat aivan sekaisin. Parannusta ja uudesti syntymää ei tiedetä kumpi on ensin, vai on yhdessä tai erikseen.
Mikä oma parannus? Me puhumme parannuksesta Jumalan tekona ja jos Jumalla ei anna synnin tuntoa ja voimaa ei parannusta synny.
http://lestadiolaisuus.info
Me emme jaksa lukea noin pitkiä tekstejä. Joku voisi parilla virkkeellä selostaa, mistä ero johtui.
No mutta ystävä hyvä lue tuolta Alman kirjoitus siellä on parilla lauseella sanottu eroavaisuus. Siinä on todellinen syy toinen synnyttää vapauteen ja toinen orjuuteen.
"Ovatko isoesikoiset lähellä pikkuesikoislestadiolaisia, jotka ovat lähteneet vanhoillisista 1932?"
Pikkuesikoisuus on pilkkanimi. Virallinen nimi on Rauhan Sana. Ko. liike on erkaantunut SRK-vanhoillisuudesta eikä sillä ole mitään erityistä yhteyttä esikoisuuteen.
Miten ihmeessä täysin harhaanjohtavaa pilkkanimeä käytetään vieläkin?
Kummastakaan juuri muuta kuin nimitykset.
Mutta aattelen että Esikoiset olisivat erkaantuneet Vanhoillisista, ja pikkuesikot syntyneet esikoisista.
Jotain tämänkaltaista, ja jos Esikoiset ovat erkaantuneet Vanhoillisista ilman Sitomista niin ###, Tai jos heidät on sidottu synteihinsä, niin heillä vielä toivoa on että Taivaan isä antaisi palaamisen armon.
Suosittelen, että tutustuisit johonkin helppoon historiankirjaan. Tai sitten sivustoon www.lestadiolaisuus.info
Voisi olla sinulle hyväksi.
Mainitsemani linkki on http://lestadiolaisuus.info
Pahoittelen aiempaa mokaani.
Sieltä voisin löytää.
Minulla on kotisivuillanikin tuo linkkin, vaikken itse välitä siellä tonkia.
Liian sekava minun mieleeni, ja minulla kun on heikot silmät niin en jaksa lukea sitä kaikkea, joten jo alkuunsa jätin sen , etteä käy kuin joskus foorumilla Make on siellä työnimenäni, ja sen antoi minulle Makkeri.
Alkujaan Rauhan sanan aloittaja saarnaajat menivät kielloista huolimatta Amerikan mantereelle saarnaamaan pikkuesikoisille.
Pikkuesikoisten ryhmä oli alkujaan esikoisuudesta eroneet muistaakseni 1902.
Eivät hyväksyneet Jellivaaran johtoa.
Olivat uusiheränneitten esikoisten sekoitus.
Rauhansanalaisten katsottiin olevan siten pikkuesikoisia, eikä vanhoillisia.
Koska Heidemanilaiset katsottiin olevan vanhoillisia amerikan puolella.
höpötys, lue vähän historiaa !
Hynde on varmaan historiansa lukenut. Koetapa hillitä vihanpuuskiasi, moninaishuutomerkki!
Kertomuksen, ja sehän on historiaa, ja luotettavampaa kuin toisten jotka myöhemmin ovat kirjoittaneet kutsuvat itseään Jumaluusopintohtoreiksi.
Missä kohden olen väärässä sano se äläkä syytä.
Hynden tieto pitänee hyvin pitkälle paikkansa. Itsekin arvelen, että nimitys "pikkuesikoisuus" on peräisin Amerikasta. Se ryhmä, johon Takkinen kuului, ja jonka manttelinperijä nykyinen OALC eli esikoislestadiolaisuus Amerikassa on, jakaantui jossain vaiheessa ns. jellivaalaisiin esikoisiin ja lannavaaralaisiin esikoisiin. Nämä "lannavaaralaiset esikoiset" sitten yrittivät joko myöhemmin tai heti (tässä on tiedoissani musta aukko) solmia sovinnon paikallisten vanhoillislestadiolaisten kanssa, mutta Heidemann kannattajineen ei hyväksynyt tätä sovintoa, ja tästä syystä näiden lannavaaralaisten esikoisten ja vanhoillislestadiolaisten sovinto kariutui jo ihan alkuvuosinaan. Muistaakseni tämä yhdistymisyritys tapahtui vuoden 1910 lähistöllä. Tämän yhdistymisen kariutuessa Heidemannin vastustukseen vanhoillislestadiolaisuudesta käsittääkseni siirtyi väkeä tähän "lannavaaralaisten esikoisten" joukkoon, joka kariutumisen jälkeen sitten jatkoi toimintaa omana ryhmänään, joka nykyään tunnetaan nimellä ALC. Suomeen tämä vaikutus ulottui sitten 1930-luvulla, kun Suomesta pyydettiin heidän toimestaan saarnaajia ja pyyntöä totelleet saarnaajat ja heitä puolustaneet erotettiin vanhoillislestadiolaisuudesta.
Eli nimitys pikkuesikoisuus on peräisin siitä, että valtaosa Amerikan ALC:in jäsenistä oli taustaltaan tätä "lannavaaralaista esikoisuutta", joka yritti sovintoa vanhoillislestadiolaisten kanssa. Ja nimitys levisi sitten Suomeen ALC:in kutsusta Amerikkaan menneiden saarnaajien ja heidän puolustajiensa nimitykseksi.
Yhdistymisyritys muistikuva, siis, ei tietoa olis n.1905-10 välille
Muistelen joskus lukeneeni, että
Heidemann piti pahana, että ollaan yhtä vain suurissa seuroissa.
Joitain erikäsityksiä uskon asioissa on ollut, joita ns. pikkuesikoisuuden joukko ei ollut luopunut. Heideman veti sitten hyvin jyrkän rajan.
Tarkemmin syitä käsityseroihin en tiedä mutta tähänkin mulla on yksi syy uusiheräys teoria, siitä on ainakin todisteita, että suomen uusheränneet saarnaaja kävivät tässä pikkkuesikoisuuden eli lannavaaralais esikoisuuden joukossa.
Kuitenkaan uusiheräys ei saanut vallitsevaa jalansijaa, että ne olisi olleet uusheränneitä, mutta sanotaan myös avoimesti uusheränneitä olleen siinä pikkuesikoisuuden joukossa.
siinä, että el:t opettavat, että Jumalan Sana pyhittää ihmisen, kun taas vl:t opettavat, että tarvitaan Pyhän Hengen saanut ihminen Jumalan Sanaa julistamaan. Eli el:llä on käytössä sananpyhitysoppi. Samoin myös nk. pikkuesikoisilla, jotka tosiaan ovat niitä. Taas nk. Rauhansanalaisuus on nk. pappiseriseura 1960-luvulta, jolla on myös sananpyhitysoppi. Molemmat sekä el että pe myös väittävät, että parannuksen tehneelle uskovaiselle kuuluu Mooseksen laki. Mutta vl:t raamatun mukaan: niin emme me silleen ole enää lain alla, vaan Jumala on antanut meille kotiopettajan, Pyhän Hengen, joka opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään jne.
Esikoisissa on täydellinen Lutherin ja Lestadiuksen oppi. Mistä olet tuon totuuden saanut, kirjoitat täyttä potaskaa. Enempää en viitsi edes kommentoida tuollaista sontaa.
Sinäkö siis voit tuosta hylätä kolmiyhteisen Jumalan joka on Sana ja mennä omilla ansioillasi taivaaseen?
Olisi ensimmäinen kerta jos siinä onnistuisit.
Silloin kyllä onnistuisit luomaan menekin tyhjäksi ja muuttamaan päivän yöksi.
Tätä minä en kuitenkaan usko.
Voisiko näitä asioita enää pahemmin sekoittaa kuin nimim. "Totuus esiin" yllä... Sama neuvo kuin Almi antoi vakakselle: tutustuisit vähän lestadiolaisuuden historiaan ja ottaisit selvää ihan perusasioista.
Sanan pyhitysoppi:
Perinteisesti esikoislestadiolaisuudessa ajatellaan, että vain Pyhän Hengen saaneen ihmisen kautta tuleva sana voi vaikuttaa uskon. Vähemmistönä esiintyy kyllä myös toisenlaista käsitystä, eli että sana vaikuttaa lausujasta riippumatta. Käsittääkseni samalla tavalla on myös pikkuesikoisuudessa, joka on muuten sama kuin Rauhan Sana (lisäksi pikkuesikoisuutta edustaa Suomessa myös LFF eli Lestadianernas Fridsföreningars Förbund, suomenkielisille ja ruotsinkielisille on eri organisaatiot, mutta kyse on kuitenkin samasta lestadiolaisuuden suunnasta). Vanhoillisten kutsuma ns. pappiseriseura on viralliselta nimeltään Elämän Sana, eikä Rauhan Sana.
Mooseksen laki:
Kaikki muut lestadiolaisuuden suunnat paitsi uusheräys ja lyngenlestadiolaisuus (Norjassa) opettavat, että Mooseksen laki ei kuulu kristitylle. Näin opetetaan siten myös esikoislestadiolaisuudessa ja pikkuesikoisuudessa (=Rauhan Sana & LFF). Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä on kuitenkin pitkälle kysymys sanojen merkityksistä eikä niinkään opista, enkä itse pitäisi vääränä sanoa, että Mooseksen laki kuuluu myös uskovaiselle, jos sen sanan sisältö vain oikein ymmärretään (jos sanoisin näin julkisesti esim. saarnaajana esikoislestadiolaisten saarnastuolista, niin oletettavasti syntyisi suuri haloo, koska näin ei ole tapana sanoa). Mutta ei siitä tässä sen enempää...
on se, että el:t ovat paljon vihaisempia ja kiihkoisempia. Kun nyt lukee vaikka ton Nuinin vastauksia, samoin jotkut nuoret naiset ovat vastauksissaan oikein puuskuneet vihaa. Ja ladelleet (ilmeisesti) opetettuja 100:n vuoden takaisia syytöksiä.
Tosi vihaisia on myös Aslak ja Apollo ja matkaaja.
el Kirahwi on maltillinen.
Kyllä laki tarvitaan. Kristuksessa on kuitenkin laki täytetty. Mutta eihän synti synniksi näy, ellei laki saa ensin herättää omaatuntoa. Mutta totuus on kutenkin se, että emme tunnista kun muutaman syntimme hyvässäkään tapauksessa. Niin syvä on turmelus. Muuta tietä ei pelastukseen ole, kun Jeesus Kristus.
Mutta monille on valitettavasti hämärää se tosiasia, että joka lain perään tahtoo vielä sekaantua uskon tultuakin, niin tämä teko on hengellistä huoruutta. Kauniiltahan se ihmisten silmissä vaikutta. Siinä on paljon silmin mähden hyvää toimintaa, toimintana ihan oikeaa, vain toiminnan motiivi on väärä, siitä on kysymys.
Luther selittää Roomalaiskirjeen kohdan 13:14
"Vaan pukekaat päällenne Herra Jeesus ja älkääät holhotko ruumistanne haureuteen" näin:
"Älkää holhotko ruumistanne haureuteen; Älkää vaivatko ruumista ylenmäärin ylenpalttisella pyhyydellä, valvomisella, paastolla ja vilulla kuten ulkokullatut tekevät"
Ajattelen niin, että laki vaatimuksena ei enää kuulu uskovaiselle, mutta uskovainenkin tarvitsee opetusta siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, koska vanha ihminen tahtoo hämärtää Pyhän Hengen äänen, eikä siksi uskovaisellekaan aina ole selvää pelkän omantunnon perusteella, mikä on syntiä ja mikä ei.
Joku ymmärtää sitten sanat "Mooseksen laki" niin, että niillä tarkoitetaan lain vaatimusta. Toinen taas ymmärtää niillä vain tietoa siitä, mikä on Jumalan tahto. Ja tappelunaihe on valmis, vaikka kyse ei välttämättä ole edes opista, vaan sanojen merkityksestä. Tätä tarkoitin yllä.
Vuosisatoina 1600 ja 1700 ankaran puhdasoppiset luterilaiset sotivat pietistejä eli henkilökohtaista uskoa kannattavia vastaan. Olen lukenut Aarni Voipion kirjasta oliko se Virsien pyhä sanoma, että Tukholmassa ankaran puhdasoppista luterilaisuutta saarnannut pappi saattoi seuraavana päivänä löytyä juovuksissa kadulle sammuneena. Ankarimman opin julistajat eivät itsekään pysty täyttämään opetustansa!
Kiitos ja ylistys Jeesukselle Kristukselle.
Waatimuksethan tulevat juuri lain alla pelossa elävien omalta vanhurskaudelta vaivattujen kristittyjen kautta kautta. Niiden, joilla ei vielä ole pelastusvarmuutta, iloa vapautta, rauhaa ja turvallisuutta kaiken lain täyttäneessä Jeesuksessa Kristuksessa.
He pyrkivät muka jossakin määrin (ovelaa kyllä, täyttämään Jumalan lakia.
He eivät edelleenkään usko sitä, että Jumalalle ei kelpaa kun ainoastaan yksi vanhurskauttava teko ja sen teon on Jumala itse, lihaksi tulleessa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa tehnyt. Eli Jumala sovitti maailman itsensä kanssa, emme me sovita itseämme Jumalan kanssa, se on mahdoton tahtävä.
Kysymys on ainoastaan siitä, hyväksymmekö me Kristuksen edesvastaajaksemme, ja otammeko me Kristuksen teon uskossa epäilemättä lahjana ilmaiseksi vastaan.
Kaikille ei meinaa yksikertainen uskon vanhurskaus selvitä, ei millään.
Olemme useat lestadiolaiset niin kietoutuneina tekojen vanhurskauteen, että hengellinen huoruus lain kanssa on aina oven takana vaanimassa.
Ei meillä ole sotaa lihaa eikä verta vastaan, ainoastaan henkivaltoja vastaan. Langenneita ja katuvaisia kohtaan olemme ystävällisiä ja laupeita.
Ethän nyt sekoita uskon hedelmänä tulevia "töitä" lain töiksi?!
Kyllä elävä kristitty tekee tietämättään hyviä töitä, joita jotkut sanovat ansaitsemiseksi ja lain alla oloksi.
Minusta tässä on tarkka paikka. Ei pidä lähteä syyttelemään ennenkuin keskustelee asianomaisen kanssa.
Raamattu neuvoo myös, kuten Pyhä Henkikin seurakunnalleen tänäkin päivänä sanoo, välttämään sitä ja tätä ja vaeltamaan niin ja niin, jotta säilyttäisi uskon. Uskon voi menettää, jos elää hällä väliä tyyliin Raamatun oprtuksista välittämättä.
.....
Esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä ei ole mitään selviä suuria opillisia eroja.
Ehtoollisopissa on ero siinä, että esikoislestadiolaisuudessa sitä pidetään sekä muisto- että sovintoateriana, ja siten siinä on uskovaisille myös syntien anteeksiantamus. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas sanotaan sen olevan vain muistoateria, ja että uskovaisillekaan siinä ei ole syntien anteeksiantamusta.
Seurakuntaopissa esikoislestadiolaisuudessa esiintyy myös yhtä tiukkaa käsitystä kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta valtaosalla esikoislestadiolaisista Suomessa on vähemmän ehdoton seurakuntakäsitys, ja osalla hyvinkin avara.
Lisäksi olen huomannut joitain muitakin eroja, mutta en tiedä onko kyseessä vain joidenkin yksittäisten vanhoillislestadiolaisten käsityksiä.
Esim. joillekin vanhoillislestadiolaisille synninpäästösanat vaikuttavat olevan loitsunomainen taikasana, jolla ihminen "taiotaan" uskovaiseksi. Esikoislestadiolaisuudessa taas kiinnitetään enemmän huomiota ihmisen sisällä tapahtuvaan prosessiin ja muutokseen, joka siellä tapahtuu Jumalan sanan voimasta. Pelkkä lausuttu sana ei välttämättä tee ketään uskovaiseksi.
Myös ripin suhteen on joillain vanhoillislestadiolaisilla ollut vähän esikoislestadiolaisuudessa vallitsevasta poikkeavaa käsitystä, eli sitä on pidetty autuuden ehtona. Tosin samaa käsitystä on kyllä esiintynyt myös joillain esikoislestadiolaisilla.
Ja sitten on tietysti nämä naisten päänpeittämisjutut Paavalilla, joita esikoislestadiolaisuudessa on pidetty myös nykyaikaan kuuluvina. Ja samoin esikoislestadiolaisuudessa saattaa kuulla varoituksia joistain sellaisista asioista, joista vanhoillislestadiolaisuudessa ei kuule.
Kaiken kaikkiaan ehkä esikoislestadiolaisuus on sallivampi erilaisuuden suhteen. Vanhoillislestadiolaisuuden opillisia käsityksiä esittävä henkilö saattaisi opin suhteen sopia esikoislestadiolaisuuden sisälle ilman että häntä pidettäisiin väärässä hengessä olevana, mutta vanhoillislestadiolaisuudessa on voimakkaampi taipumus pitää erilaista oppia merkkinä erilaisesta uskosta, ja siksi esikoislestadiolaisuuden opillisia käsityksiä esittävä henkilö ei välttämättä sopisi vanhoillislestadiolaisuuden sisälle.
Esikoislestadiolaisuudesta ei koskaan eroteta ketään. eikä koskaan tulla erottamaan.
Eräskin tuttu veli sanoi lapin päällikölle suoraan päin näköä, että te saarnaatte korkeinta evankeliumia ja saatanallista ihmioppia sekaisin. Ja tänä päivänä tämä mies on seurakunnassamme, eikä koskaan tulla erottamaan.
Oli vähän outoa, kun tämä samainen veli sai sitten lopulta hetken palaverin järjestettyä lapin johtoryhmän kanssam, niin sama johtaja jolle hän oli suoraan näin sanonut, sanoi tälle veljelle, että pidä sinä se korkein evankeliumi ja jätä se saatanallinen ihmioppi muille.
Esikoislestadiolaisuudessa jo harjoitellaan pelottavaa avoimuutta. Tämä on hyvän merkki.
Harjoitellaan jo sitä, että sananpalvelijat ovat seurakunnan palvelijoita, eikä suinkaan herroja.
Muutamia ihania veljiä jo on sellaisia ja se on todella siunattu asia. Siitä kiitän Jumalaa. Olen sen myös näille veljille itselleen ilmaissut.
Sellainen ero kyllä kieltämättä on, mutta onko se opillinen ero? Joskus on vähän vaikea määrittää opillisten ja muiden erojen rajoja. Kyseinen ero tuli mieleen kirjoittaessani yllä olevaa tekstiä opillisista eroista, mutta ajattelin, että se ehkä on luonteeltaan enemmänkin käytännön ero kuin opillinen ero. Mutta asiaahan voi tutkia, ja voi se opilliseksikin osoittautua...
el:ssa puurot ja vellit samalla tavalla sekaisin kuin ekumenisessa hengellisyydessä, että saa uskoa miten tahansa niin aina on oikeassa
Esikoislestadiolaisuudessa kyllä opetetaan niin, ettei mistään asiasta voi olla useampaa kuin yksi oikea ymmärrys, mutta jos jossain asiassa jonkun mielestä se yksi ainoa oikea ymmärrys on vähän erilainen kuin jonkun toisen mielestä, niin siitä huolimatta ei automaattisesti vedetä johtopäätöstä, että näillä kahdella nyt on sitten eri uskot, koska opissa on eroa. Vaikka usko on sama, opissa voi silti olla eroa. Ja toisaalta viimeistä piirtoakaan myöten sama oppi ei takaa, että usko olisi sama.
...hyvin paljon sekä vl:n, että el:n seuroissa ja kanssakäymisissä. En ole havainnut olennaisia opillisia eroja kummassakaan. Erot joita on, ovat syntyneet vuosikymmenien aikana ikävän erossa olon vuoksi. Miksi muuten olette erossa? Onko jo laillinen, vai asumusero kysymyksessä? Uskon molempien vilpittömään uskoon ja Pyhän Hengen voimaan. Tuntekaa toisianne kohtaan sitä rakkautta, jota taivaallinen vanhin tuntee teitä kohtaan. Silloin välillenne voi syntyä todellinen hengenyhteys. Keskustelkaa asioista, sillä nyt on haavat jo arpeutuneet ja uusisukupolvi voisi olla siihen valmis.
Rakkaudella X-VL
Vaikka opista ei löytyisi pienintäkään eroa, poikkeavuutta, mutta kun puuttuu Kristuksen rakkaus sydämeltä niin tämä riittää eroittamaan heidät toisistaan.
Silloin toinen on puhdasta kristillisyyttä jossa on itse Herra Jeesus laumansa johtaja.
Jälkimmäinen on omalla työllään ansaitseva seurakunta josta Paavali sanoo: vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kieltä mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
oletko käynyt vl-seuroissa, vai onko käsitys sinulle opetettu ?
Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
Muuta perustusta ei ole eikä tule. Siksi on muuta pelastustietä turha missään julistaa.
x-vl... Miksi muuten x?
Kuule... kyllä ne erot ovat juuri aiheuttaneet alunperinkin ne erot. Verinen ja säälimätön ihmisten välinen valtataistelu. Ja se "siunaus" jatkuu vaan... loputtomiinko? Seurakunta ei hallitse, eikä valitse saarnaajia, todellisuudessa, vaan juuri päinvastoin.
Vallanhimoiset johtajat pitäisi vahtaa oikeaan Johtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Ja suurimmat pienimmiksi, nöyriksi seurakunnan palvelemiseen
Väärät seurakunnan valtarakenteet mahdollistavat epäinhimillisen rajattoman ja arvostelemattoman vallan. Sitä seuraa valtapeli, ja kaiken huippuna vielä "erehtymättömät" ns.
paavi-ihmiset.
Sellaiset valtarakenteet eivät horju muuta kun ihan pakon, eli maailmanlopun edessä, ne ovat jo niin syvällä.
Yksittäisten Kristittyjen voi joidenkin olla helpompi tehdä parannusta, mutta erehtymätön seurakunta ei tarvitse koskaan parantajaa, se on niin syvällä hengellisessä ylpeydessä.
Eli siis vallan outoa puhetta Jussi x-vl, että erot olisivat syntyneet vasta eron aikana. Tulta ja vettä ei voi yhdistää. Rakenteet ovat sellaiset.
Vl porukoistakin on lentänyt uskovia ulos monon välityksellä pitkin matkaa, kun leppäkeihäitä ja lentää jatkuvasti edelleenkin. Pitäisikö sinne vielä meidänkin, Jeesuksen opetuslasten mennä oman vanhurskauden monon lennätettäväksi?
Usko Jeesukseen riittää totisesti. Vaikkei tietäisi koko lestadiolaisesta liikkeestä mitään. Meitä on nyt kaikkiaan 18 eri joukkoa, luuletko Jussi, että se on mikään sattuma?
Sinä olet x-vl, enkä usko, että sekään on sattuma. Missä oli silloin erosi aikana Kristuksen rakkaus seurakuntasi taholta sinua kohtaan? Entä missä se nyt on, meinaan siitä x seurakunnastasi? Nimittäin Kristuksen rakkaus.
Sinä kuitenkin uskot edelleenkin että hokkus pokkus, miksi?
Sokeankin pitäisi nähdä onko seurakunnissamme paljon esim. laitapuolelta pelastuneita yms?
Kyllä porukkamme ovat todellisuudessa miltei sisäsiittoisia. Ristillisyytemme on todellisuudessa hyvin "onnistuneiden" ihmisten kristillisyys. Häpeäkseni tunnustan.
Merkit ovat selvät ja tästä juuri pitäisi ensiksi parannuksen alkaa, rakkaudettomuudesta syntisiä kohtaan. Välinpitämättömyydestä, farisealaisuudesta, kovuudesta, kylmyydestä, tuomiohengestä, hylkäämisistä jne jne.
Ei paljon tarvitsisi muille parannusta jyristä. Kun vain rehellisesti itsellemme saarnaisimme
parannusta ja kylväisimme ympäristöömme rakkautta ja välittämistä. Rakkautta lähimmäisiimme, niin ruksat alkaisivat kyllä sitten täyttymään ääriään myöten. Tämä koskaa kaikkia uskovia, seurakuntaan katsomatta.
Puhut asiaa ja paljolti X:säni johtuukin juuri kovuudesta, rakkaudettomuudesta, ym. joita luettelit. En tarkoita mitään hokkus, pokkus konstia vaan juuri sitä nöyrtymistä parannukseen kovuudesta ym. synneistä. Parannuksen tarvetta kyllä löytyy molemmin puolin rajaa, mutta esi-isien tekemisistä on vaikea tehdä enää parannusta. Jos olen rehellinen, niin EL:en seuroissa olen kokenut enemän rakkaudenhenkeä ns. ulkopuolista kävijää kohtaan. Kiire on töihin. Rakkautta lisää!!!!!! X
Eikö täällä ole ketään vanhoillislest. vanhaa patua, joka osaisi lyhyesti kertoa, mitä kaverini vastaa asiasta kyselevälle helluntailaiselle paikkakunnalla, jossa esiintyy molempien suuntien lestadiolaisia?
Kysymykseen on mahdoton vastata lyhyesti. Jos oiken lyhyesti pitäisi vastata niin vastaus on sama kuin el kirahwilla edellä: eli ei varsinaisia opillisia eroja, ehkä jotain painotuksia sakramenttiopissa.
Ongelmana on se vastatako historiallisesta näkökulmasta eli hajaannuksen syistä ja opillisista eroista tuolloin vai eroista nykyisin. Jälkimmäiseen on pakko todeta, että esikoisten keskuudessa on näköjään nykyisin niin paljon erilaisia oppikäsityksiä, että alkuperäiseen kysymykseen ei voi edes vastata. Tähän on lisättävä heti, että tämä käsitys on peräisin tältä palstalta ja niistä vähäisistä uutisista, joita on julkisessa sanassa ollut esikoisista viime vuosina.
Sen sijaan hajaannuksen aikaan ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä oli opillisia eroja tai anakin painotuseroja. Esikoisuuden oppeja jotka erosivat vanhoillislestadiolaisuudesta:
1. Rippioppi
Synnintunnustuksen tarkkuuden ja tarpeellisuuden vaatimus, joka läheni pakko- ja julkirippiä. Tämä opetus korostui esim. Takkisella.
2. Jeesuksen alennusmuodon jäljittelyvaatimus ("imitatio Christi")
Ankara askeettisuus esim. pukeutumisessa ja tavoissa. Tästä huomautti esim. Erkki-Antti kirjeessään Matti Kuulalle v. 1900.
3. Opetus "hengellisestä hallituksesta"
Oppi hengellisen hallituksen siirtymisestä Lestadiukselta Raattamaalle ja Raattamaalta Joonas Purnulle ja siten Gellivaaran saarnaajille
Muita painotuksia olivat esim. jyrkkä asenne Ev. Lut. kirkkoon ja sen pappeihin ja ajatus puhtaan seurakunnan luomisesta Gellivaaran saarnaajien johdolla.
Näitä ajatuksia on vieläkin esiintynyt tälläkin palstalla jopa 100 v. takaisin sanakääntein, toisaalta joku el kirahwi maltillisuudessaan vaikuttaa olevan kaukana noista ajoista ja ajatuksista. Niin maailma muuttuu, eskoseni!
Tässä tuli näkemys vanhoillisen vinkkelistä. Kaivaisit Martti Lutherin Vähän-Katkismuksen ja kirjoittaisit sieltä, mitä hän on kirjoittanut niin ei tarvitsisi kirjoittaa omiaan eli potaskaa. Esikoisuudessa on Martti Lutherin ja L.L.Lestadiuksen oppi käytössä. Eikä siihen ole lisätty eikä poistettu mitään.
Toisin kuin vanhoillisuudessa harjoitetaan nk. hoitokokouksia joissa hoidetaan katuvaisia pakko ripillä niillä vaatimuksilla joita vanha-aatami vaatii tullakseen tyydytetyksi,katuvaista nöyryytetään seurakunnan edessä tekemään parannusta, oletetuista teoista jukisesti. Vaikka Kristuksen kirkkolaki opettaa aivan toisenlaista.
tuon EAJ:n tekstin; näinhän asiat historiankirjoissa kerrotaan, missä siinä se valhe oli. Eikä tekstissä edes mitenkään viitattu Lutherin ja Lestadiuksen käsityksiin.
Viestisi loppuosa kuvaa murheellisen selkeästi sen vihan ja väärinymmärryksen, jonka kohteeksi elävä kristillisyys joutuu. Ikävää tekstiä. Selkeästi havaitsee, ettei kirjoittaja tunne sitä todellisuutta, joka vl:ssa vallitsee. "...valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa", näinhän Jeesus ennusti.
rippioppi ei mielestäni poikennennut niin paljoa. Varmaan närää herää sen kuvaamisena
no 1:nä. vaikka se pitäisi olla muissa painotuksina.
olet oikeassa, mutta järjestys ei ollut erojen suuruus- tai tärkeysjärjestys.
Muuten toivoisin kommentteja el-kirahwilta ym. asioista perillä olevilta esikoisilta.
Jospa Nuin vastaisi.
Nuin on sitonut itsensä kirkon jalkapuihin. Vastaukset sen mukaisia.
EAJ tahtoi minulta kommentteja johonkin. Tarkoitus oli ilmeisesti, että kommentoisin näitä alla olevia kohtia?
EAJ: "1. Rippioppi
Synnintunnustuksen tarkkuuden ja tarpeellisuuden vaatimus, joka läheni pakko- ja julkirippiä. Tämä opetus korostui esim. Takkisella."
Rippiopista en ole kuullut muuta mainintaa hajaannusten yhteydessä kuin, että lyngenlestadiolaisuuden johtava saarnaaja Norjassa Erik Johnsen moitti nimenomaan vanhoillislestadiolaisia pakkorippiopista. Johnsenin sanojen mukaan vanhoillislestadiolaiset opettivat, että "kun suu avataan ja synti tulee tunnustetuksi, niin Pyhä Henki menee samasta suusta sisään."
Esikoislestadiolaisuudessa on joillain tahoilla esiintynyt ja esiintyy edelleen pakkorippioppia, mutta tuskin ainakaan sen enempää kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. Myös Takkisella on saattanut jossain vaiheessa esiintyä pakkorippioppia, mutta en tiedä missä vaiheessa näin olisi ollut. Joka tapauksessa en ole kuullut, että se olisi ollut mitenkään syynä hajaannukseen.
EAJ: "2. Jeesuksen alennusmuodon jäljittelyvaatimus ("imitatio Christi")
Ankara askeettisuus esim. pukeutumisessa ja tavoissa. Tästä huomautti esim. Erkki-Antti kirjeessään Matti Kuulalle v. 1900."
Tämä pitää paikkansa. Yhtenä syynä hajaannuksiin oli nimenomaan se, että esikoislestadiolaiset opettivat joidenkin sellaisten asioiden olevan turhuutta, joita vanhoillislestadiolaiset eivät pitäneet turhuutena.
Jos verrataan nykypäivään, niin voisi ehkä kommentoida, että ajat muuttuvat ja se mikä on tietyissä oloissa turhuutta ei välttämättä ole sitä toisissa oloissa. Ja toisaalta nykytilannetta voisi kommentoida myös siten, että esikoislestadiolaisuuden sisällä variaatio on lisääntynyt sen suhteen, mitä kukakin pitää turhuutena.
EAJ: "3. Opetus "hengellisestä hallituksesta"
Oppi hengellisen hallituksen siirtymisestä Lestadiukselta Raattamaalle ja Raattamaalta Joonas Purnulle ja siten Gellivaaran saarnaajille"
Tietyin varauksin tämäkin pitää paikkansa. Esikoislestadiolaiset tahtoivat säilyttää Raattamaan lanseeraaman "äitiseurakuntaopin", eli että herätysliikkeen syntyseuduilla oli auktoriteettiasema verrattuna liikkeen myöhempiin levinneisyysalueisiin (mm. Suomi). Vanhoillislestadiolaisuudessa taas ei haluttu säilyttää tällaista järjestystä.
Mitä tulee näihin vallanvaihtoihin Laestadiukselta Raattamaalle ja Raattamaalta Purnulle, niin käsitääkseni tällaista teoriaa ei esikoislestadiolaisuudessa pidetä oikeana. Joskus on esikoislestadiolaisuudessa kyllä esiintynyt sellaista käsitystä, että Raattamaa olisi juhlallisesti asettanut Purnun johtoasemaan seuratilaisuudessa, mutta tätä ymmärtääkseni pidetään esikoislestadiolaisuudessakin legendana.
Nykytilanteessa esikoislestadiolaisuudessa ei enää tunnusteta Ruotsin Lapin auktoriteettiasemaa yhtä laajasti kuin alussa, mutta joissain piireissä taas on tapahtunut myös kehitystä toiseen suuntaan, eli suhde Ruotsin Lapin saarnaajiin on "paavillistunut".
Itse hyväksyn tämän auktoriteettiaseman organisatorisena järjestyksenä, mutta en pidä sitä "hengellisenä hallituksena", joka on Jumalan säätämä, niin kuin jotkut pitävät. Mutta jos tämä auktoriteettiaseman korostaminen olisikin väärin, niin esikoislestadiolaisia siitä ei voi syyttää, koska koko konsepti on peräisin Raattamaalta, ja esikoislestadiolaisuudessa on vain seurattu hänen periaatettaan.
kirjoitit, taas !
Vastaisin samoin, ellen itse tietäisi joidenkin kohtien olevan toisin.
Olen ollut työ- ym. kiireiden takia estynyt puuttumaan keskusteluun, ja ehkä niin on parempi. Joku ainakin oli saanut vaikutelman, että olen vihassa kirjoitellut. On minulla tunnettavana vanha aatami ja pahansisuinen se onkin. Ehkä minua eniten vihoittaa väitteet, jotka ovat puolueellisia ja vääristeleviä. Raamattu sanoo: Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Mitäköhän apostoli sillä tarkoittaa? Syntisyyttä on minulla kuitenkin tarpeen pyytää anteeksi.
Sitten asiaan. Kuten el Kirahwi kirjoittaa, ei esikoislestadiolaisuudessa juurikaan kuule puhuttavan Purnun "saamista valtuuksista" olla seurakunnan "nokkamies", eikä sillä edes ole suurta merkitystä.
Mutta oletteko koskaan kuulleet, mitä tohtori Uuras Saarnivaara kirjoittaa Amerikan lestadiolaisuutta käsittelevässä historiassaan?
Suunnilleen näin:
"Eräs kirkkokuntalainen kristitty Ylitornion Korpilompolosta, Jalmar Kyrö, Elo, Mich. kertoi tämän kirjoittajalle, että kaksi saarnaajaa, jotka kuuluvat "itälestadiolaisiin", Isak Ohtana ja Nikkari-Tuomas olivat läsnä Lannavaaran kokouksessa 1897 ja kertoivat palattuaan sieltä (Jalmar Kyrö sanoi kuulleensa kertomuksen omilla korvillaan) että Raattamaa oli erityisesti siunannut Joonas Purnun toimimaan "esikoisten seurakunnan" johtajana, koska hän itse vanhuuden takia tunsi, ettei hän kyennyt siihen. Tämä todistus, joka on tullut esikoisten piirin ulkopuolelta tukee esikoisten omaa esitystä ja tekee todennäköiseksi, ettei heidän väitteensä tältä osin ole heidän omaa keksintöään niin kuin itälestadiolaiset väittävät."
Joku kyllä mainitsi sinut täällä poissaollessasi myös maltillisten kirjoittajien joukossa (en muista minkä otsikon alla), joten kumpaa sitten uskoisi... ;) Minusta kyllä sinun ei kannattaisi missään nimessä karttaa tätä palstaa, varsinkin koska sinulla on paljon sellaista tietoa, jota ei muilla tänne kirjoittavilla todennäköisesti ole.
Näistä päätellen.
Eroja löytyy opillisten erojen käsittelysä
VL piireissä, ei hyväksytä sisällä merkitäviä opillisia eroja.
Seurakunnan mielipide on oikeassa.
(Silti katsotaan ettei seurakunnan mielipide ole sama kuin enemmistön mielipide tai johdon mielipide)
Aiheuttanut erillään toimivia eriseuroja.
Linja yhtenäisempi.
EL piireissä hyväksytään enemmän opillisia eroja
Seurakunnassa yksittäisen eriävä mielipide on myös oikeassa, jos haluaa pysyä liikkeessä.
Liike pysynyt paremmin koossa.
Linja ei ole niin yhtenäinen.
RS käytäntö lähempänä EL kuin VL
Saa korjata asia virheitä, errei tule asiavirheitä.
luulen etta olet vanhoillinen,koska olet saanut luentoja aiheesta kuten sen kerrotkin.Teillahan opetetaan luentoja .kursseja ja ties mita lapsesta asti, opetusta on hirveasti on opistoa ja ym.(itse olen es.lest.)Oletko tullut ajatelleeksi etta se hajaanuksen ajan historia mita teilla on opetetaan niin se on puolueellista eli se on teidan kirjoittamaanne? Etta tuo aloitustapa miten jo aloitit on puolueellinen.Siella teidan kirjottamassa hajaannuksen ajan historiassa on raskaita epakohtia,niihin en puutu koska en niihin viela ole paremmin perehtynyt, mutta aion sen tehdaOpillisesta puolesta puolesta minun on vaikea kommentoida, mutta teikalaisten kanssa tekemisissa ollessa elamanne ja uskonne paljastaa eroja.Keskusteluissa tapaamieni vanhoillisten kanssa on tavallista etta heilla riittaa yleista puhuttavaa raamatusta ja uskosta vaikka kuinka paljon, mutta annas olla kun olen kysynyt sita 'miten olet saanut elavan uskon' tai millainen henkilokohtainen usko sinulla on' tai muuta tallaista niin he on sanoneet pari sanaa kuten viimeksi"en tieda,jos oon tehny vaarin niin tunto on soimannu ja tarvinnu pyytaa anteeksija niin on opetettu"ja muuta sellaista uskomatonta .Talla tavalla se pitka puhe on sammunut kuin saunalyhty.Omakohtaisesta tilasta ja uskosta on hadin tuskin mitaan puhuttavaa.Lause NÄIN ON OPETETTU toistuu hyvin usein.....Siis hyvin moni heista on opetettu.usko on siis opetettu heilla ,niinkuin he sen itse omalla suullaan usein toistavat. Raamattu kehottaa meita oppimaan sanaa niin en tarkoita etta kaikki opetus on huonoa, mutta jos uskon perusteena ei osata sanoa muuta kuin tuo em. lause , niin pelkaan mihin tuollainen usko vie ihmisen.
Lisaksi vanhollisilla ei ole usein voimaa tunnustaa uskoaan tyopaikaalla vaan he pysyvat siita hiljaa ,eli heilla ei ole sellaista pyhan hengen antamaa voimaa tunnustaa uskoaan.Seisoa rohkeasti uskovaisena.tama on nahty monta kertaa.Jotkut heista ajatttelevat etta kun ilmoittaa lapsiluvun niin ihmiset tajuaa etta ahaa tuossa on lestadiolainen ja täten vanhoillinen on mielestaan tehnyt selvaksi uskonsa, olen taman asian itseltaan vanhoilliselta kuullut.
vanhoillisuuden sisaltoon yha enemman vuosien mittaan perehtyneena voin todeta etta oppinne ei ole samaa kuin rovasti Lestadiuksella oli,ettehan te ole alkuperainen ensiksi syntynyt herays, jota myohenmin aletttiin nimittaa 'lestadiolaisuudeksi'.te olette alkuperaisesta poikenneet.Teita on paljon,lienee parisataatuhatta ja moni teista ratsastaa silla paatelmalla etta koska teita on enemman kuin es.lest. niin te olisitte siten oikeassa ,koska maaranne on suurempi.Loogiselta se kuulostaakin etta keta on nykyaan enemman etta he olisi se alkuperainen herays,mutta asia on toisin.
Voi kun tulee pitka teksti mutta kerron viela yhden asian .Vanhoillinen kaverini syyttaa minua etta mina olen omavanhurskas, lain alla yms. mutta mutta kun kysyin kuinka han taman perustelee niin han ei osannut vastata, vaan han vastasi etta Jumala ei anna vastauksia joihinkin asioihin.Huteraa..Luonnollisesti huomasin sen etta han ei pysty vastaamaan koska han raukka ei tieda.Jos hanella olisi totuus tiedossaan niin han osaisi vastata ja itse asiassa se on niin etta jos hanella olis elava usko niin han pystyisi vastaamaan,kuten raamattu sanoo:etta kun sina uskossa avaat suusi niin Pyha henki puhuu silloin ja sinun ei edes tarvitse itse osata
Tosiaan kysyin mielipiteitä vanhoillislestadiolaisena, en mitenkään muuten. El:ien rigorismi ei tällä erää kiinnosta, enkä jaksa lukea koko viestiäsi.
kuinka osasitkaan edes kiittaa kun et jaksanut lukea koko viestia.Minua ei vastaavasti kiinnosta vanhoillisuuden maailmallisuus ja rakennettu ja opetettu usko,monia huomioita olen vain tullut teista tehmneeksi oltuani kanssanne tekemisissa
taitaa olla pomopaikkojen vähyys....opissa ei taida olla eroja...ehdottomasti kyseiset liikkeet täytyisi nuorempien toimesta saada yhtymään