Vielä alkuviikosta olin ilonen siitä että mun sisällä tosiaan on kasvamassa uus elämä. Kerroin asiasta lähimmille ystäville ja hekin olivat iloisin uudesta tulokkaasta..Kaikki meni hyvin, kunnes yhtenä yönä tuli kauheet vatsakivut ja verenvuoto..Sairaalassa selvisi että raskaus oli kohdun ulkopuolinen. En voi oikein vieläkään ymmärtää että en oo enää raskaana, että mulle tärkein ja ihanin asia on poissa.
Ja on vaikeaa kun kukaan ystävistäni ei voi ymmärtää asiaa koska kukaan heistä ei ole kokenut samaa, eikä kenelläkään ole lasta. Kaikki vaan hokevat että kyllä se siitä, ajan kanssa. Tiedän että ne tarkottaa hyvää, mutta ne ei oikein osaa ymmärtää kuinka suuri menetys se mulle oli :( voimia kaikille jotka on saman kokenut ja onnea niille joilla on parempi onni..hyvää joulun odotusta kaikille
Ja on vaikeaa kun kukaan ystävistäni ei voi ymmärtää asiaa koska kukaan heistä ei ole kokenut samaa, eikä kenelläkään ole lasta. Kaikki vaan hokevat että kyllä se siitä, ajan kanssa. Tiedän että ne tarkottaa hyvää, mutta ne ei oikein osaa ymmärtää kuinka suuri menetys se mulle oli :( voimia kaikille jotka on saman kokenut ja onnea niille joilla on parempi onni..hyvää joulun odotusta kaikille
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteesi, kirkkaana on mielessäni omani, reilu vuosi sitten. Kipeää tekee, kauan aikaa, mutta ei saa luovuttaa! Vaikka nyt tuntuu siltä, että kaikki on menetetty, tästä ei enää jaksa nousta, niin usko pois, kyllä se helpottaa aikanaan! Sinun pitää tehdä surutyö ensin, ennenkuin pystyt taas jatkamaan.
Kyllä se onni tulee vielä sinulekki!! :)
Hyvää joulua sinullekki!!
...löytyy ainakin Suomi24:n keskenmeno -palstalta. Itseäni on hitusen auttanut se, että siellä olen päässyt purkamaan tuntojani saman kohtalon kokeneiden kanssa. Kukaan ei ymmärrä tuota asiaa yhtä hyvin kuin sellainen, joka on itse kokenut saman.
Anna surulle aikaa. Koskaan se ei varmasti katoa, mutta ajan mittaan se muuttaa muotoaan. Alkutaival on kaikista raskain (ainakin omasta mielestäni). Voimia ja jaksamista sinulle!!!
sellanen ajattelee asian vakavuutta missään asiassa joka ei ole omakohtasesti sitä kokenut. mulla kävi niin et molemmat johtimet oli sitte tukossa.lekuri ihmetteli miten oli ees toi kohdun ulkoinen onnistunu enää. olin niin valmis delaamaan ettei mitn rajaa. lisäks ukko oli sillon viel sellanen sairas paska..haukku vaan minua asiasta.mutta usko ...ei ole niin paksua sadepilveä,ettei sen takaa jaksaisi aurinko nousta :)
aika on suremiselle annettava.. sitten uudestaan yrittämään.minä olen nyt 15 v haaveeni saanut toteutumaan..olen vihdoin raskaana. nyt se on mulla totta.15v meni,ja usko aika useesti...huh..
itselläni on kaksi enkeli vauvaa. ensinmäisen menetin viikoilla 37 ja toisen sitten viikolla 5-7. se oli aivan kauheaa. mutta ajan kanssa siitä asiasta on päästy. mutta tänäkin päivänä vielä itkettää toi mun ensinmäinen raskaus.. se oli niin toivottu mutta kävi sit toisin.. synnytin ja sain toki sylissä pitää pikku tyttöäni.. ja toki pidin hänelle pienet hautajaisetkin..
Et ole ainut maailmassa joka lapsensa on menettänyt. Keskenmeno on erittäin yleinen asia.
Tuliko yllätyksenä tämä tieto? Monet ovat. Mutteivat tee itsestään marttyyreja ja ovat hiljaa, eivätkä kerro. Heille teet hallaa massuttelemalla tuota asiaa, joka on vain viisainta haudata hiljaa, sillä takaisin et häntä saa. -Takuut annetaan.-
Voisix Täydellisyys HÄIPYÄ Täältä,kun sulla EI OLE Mitään HYvää Sanottavaa Kenellekään!!!!!
VOIMIA ALKUPERÄISELLE KIRJOITTAJALLE!!!!
Aika tylyä tekstiä... Kun keskenmenon ekan kerran kokee, se on yleensä se pahin, sen jälkeen osaa jotenki varautua pahimpaan. Ainaki mulle kävi näin.
Joo, ei todellakaan ole ainoa, joka on menetyksen kokenut, mutta onko tämä paras tapa antaa lohtua?? Ei ole!
kesken meno on kaiken muun lisäks aivan eri asia kun kohdun ulkoinen.että kannattasko olla hiljaa. jos olis selvinny meikäkin aikanaan "vaan keskenmenolla" olisin ihan hiljaa ja onnellinen et ees tarttu kii,vaan kohdunulkoisessapa veettiinkin piuhat helvettiin,tuomio :ei ikinä luomu lapsia..että pidäppäs ne mölyt mahassas nauta jo! ( en ole aloittaja. )