Rikkaampi aviomies = jatkuvaa

Tuohan on ihan ehtaa sontaa. Siinä että joku ostaa ja toinen myy ei ole minkäänlaista väkivaltaa. Tanttafeminististä propagandaretoriikkaa pahimmillaan...

Koko laki on telaketjufeministien hyökkäys miehiä ja prostituoituja vastaan. En ole tavannut täältä netistä yhtään prostituoitua, joka olisi lain kannalla tai joka uskoisi, että laki parantaa heidän asemaansa. Toisin sanoen tämä laki asettaa prostituoidut alempaan ihmisluokkaan, joka ei pysty ajamaan omaa etuaan.

""Ostaja on prostituutiossa se perimmäinen tekijä, joka yllä pitää prostituutiomarkkinoita ja rahoittaa niitä", Romanov muistuttaa."

Romanovilla on aika erikoinen näkemys kaupankäynnistä: ei pelkkä ostohalukkuus vielä mahdollista kauppaa. Pitänee olla myös myytävä hyödyke.

Oletetaanpa kuitenkin että Romanov on jokseenkin järkevä ihminen. Hänellä on siis jokin syy, miksi esittää asiansa, kuten näköjään esittää. Jostain syystä hän haluaa asettaa seksin myyjät vastuuttomaan asemaan. Tehdä heidät syyttömiksi havaitsemaansa moraalittomaan ilmiöön. Lähtökohtanaan hänellä on oletettavasti se, että ne naiset, jotka ovat prostituoituja, ovat sitä vasten omaa tahtoaan ja omaa moraaliaan. Jokin ulkoinen tekijä, kuten taloudellinen hätä (tai rahanahneus, joka ei liene ulkopuolinen tekijä) saa naisen prostituoiduksi. (Miesprostituoiduthan eivät ole samalla tavalla suojeltavia, miehillähän ei ole moraalia, omatuntoa tai itsearvostusta joka voisi maksullisen seksin yhteydessä kärsiä.)

Monilla prostitutuoiduilla kuuluu olevan ongelmia. Heitä varten on olemassa tukikeskuskin. Pidän tukikeskusta tärkeänä, sillä ilmeisesti monille vapaaehtoisesti ja omasta päätöksestään prostituoiduiksi ryhtyminen aiheuttaa murheita. Se ei kuitenkaan poista heidän omaa vastuutaan asiassa. Suomessa on koko joukko vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia miehiä - minäkin olen ollut sellaisessa - eikä heillä ole samanlaista mahdollisuutta myydä itseään. Tai on tietenkin mahdollisuus kaupitella, mutta epäilen että ostajia on vähemmän. Yhtä kaikki, vastoin nimenomaista tahtoaan alalle rupeavien olisi syytä pohtia, kumpi satuttaa enemmän: taloudellinen ahdinko vai ilotytön työstä aiheutuvat murheet. Epäilemättä moni pohtiikin, ja jos kerran on osannut pohtia, on myös katsottava että on osaltaan vastuussa siitä mitä itselle tapahtuu.

Lisäksi Romanovin olisi syytä ottaa huomioon ne naiset, jotka omasta halustaan ovat ryhtyneet alalle, eivätkä kärsi työstään. Romanov voi tietenkin olettaa, ettei sellaisia olekaan, ja että nämä naiset vain valehtelevat, koska eivät voi uhkailun vuoksi myöntää tilannetta. Näin ollen voidaan todeta koko keskustelun perustuvan oletuksiin, luuloihin ja puolueellisiin näkemyksiin.

Yksi puoleellisen näkemyksen perusteista on telaketjufeminismi, jota etenkin yliopistoissa harrastetaan ahkerasti - ja oikein tieteen nimissä. Kyseinen ilmiö on kuitenkin uskonto, jossa maskuliinisuus, mieheys ja miehet julistetaan pahaksi. Maailman ja elämisen tuskaa syytetään maskuliinisuudesta. Hyvä taas saa naisen nimen ja feminiinisyyden. Feministitkin auliisti myöntävät, ettei kaikki miehet ole pahoja. Eihän heillä ole muuta mahdollisuutta. Samoin he myöntävät että naisetkin tekevät vääryyksiä ja pahoja tekoja. Olennaista on se, että pahuudelle on annettu maskuliininen nimi, patriarkaatti. Isän Laki. Mies. Miehet ovat vuosisatojen ajan alistaneet naista, ja nyt nämä 'tasa-arvon' kannattajat, eli parikymppiset opiskelijatytöt vaativat korvauksia isoisoisoisoisoäitinsä kärsimyksistä. Tytönhupakot, jotka ovat käyneet koulua tunnollisesti - koulua joissa tyttöjen on helpompi menestyä - ovat tulleet yliopistoon, jossa heistä ykskaks tehdään uhreja, vaikka parikymmentä vuotta on oltu kultalusikka suussa, ruoka on kannettu eteen ja pylly on pyyhitty. Eräs muodollisen feminismin kanssa tekemisissä ollut telaketjutäti on sitten saanut viran, ja sen turvin laukoo kommenttejaan tasa-arvosta, vaikka on hyvät syyt olettaa että hän 1) perustaa ajatuksensa naisten erityisyyteen, eli naisten paremmuuteen ja 2) havainnoi ympäristöään puolueellisesti ja esittää kantojaan sen perusteella.

Seksin, hellyyden ja luottamuksen puute on minun mielestäni katsottava mieheen kohdistettavaksi naiselliseksi väkivallaksi, ja tasa-arvovaltuutetun lausuntojen olisi mielestäni käytävä myös miesten puolesta toimivien virkaMIESTEN arvioitavana ennen kuin niitä voisi päästää julkisuuteen. Kaiken kohtuuden ja hyvän miehisen perinteen nimessä näitten virkaMIESTEN tulisi toimia todellisen ja oikean tasa-arvon nimissä. Patriarkaalisesti, isällisesti, niin että sekä miesten että naisten edut huomioitaisiin vilpittömästi ja tasa-arvoisesti. Miehillä on pitkä perinne vallan käytöstä, ja Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimpia yhteiskuntia. Suomalainen mies on monella tavalla osoittanut osaavansa ja haluavansa ottaa huomioon todellisen tasa-arvon. Tasa-arvon nimissä naisten etua ajavat naiset ja heidän oppilaansa, kokemattomat tytöt, ovat osoittaneensa olevansa sovinististen machomiesten kanssa aivan yhtä katkeria, oman edun haluisia, ajattelemattomia... epätäydellisiä ihmisiä. He eivät näytä pystyvän ajattelemaan muuta kuin äärettömän individualistisesti omaa etuaan naisena.

Jospa tasa-arvo- eli naisasiavaltuutettu jalkautuisi norsunluutornistaan ja lähtisi kierrokselle. Juttelisi seksin ammattilaisten ja heidän asiakkaittensa kanssa. Oletettavasti hän löytäisi samoja inhimillisiä asioita kuin vaikka kouluista. Iloja ja suruja, sopeutumattomuutta ja onnistumista, pelkoja ja turvallisuutta. Seksi tietenkin on erityisen moraalisen huomion kohde, ja ihmisessä moraali taas niin syvällä, että yksittäisellä vapaaehtoisellakaan päätöksellä ei voi vakuuttua siitä, etteikö oma mieli tekisi tepposet jos moraalia loukataan. Kaikesta huolimatta seksin ammattilaisilla on oma vastuunsa - he eivät ole ymmärtämättömiä pikkutyttöjä tai sellaisen asemassa, ellei heitä ole siihen uhkauksin pakotettu.

Koska edelleen uskon Romanovin olevan järjen ihminen, en voi uskoa hänen tavoitteenaan olevan muuta kuin feministisen vallan hankkiminen ja sen käyttö.