Olen lukenut suurella mielenkiinnolla Punalipusta Uljas Vikströmin kertomuksen Torpeedo, jossa on kuvattu Otto Wille Kuusisen monivaiheista elämää.
Olen tuntenut jo useidenvuosikymmenien ajan kiintymystä O. W. Kuusisen elämänvaiheisiin. Ehkä ennen kaikkea siksi, että olin pari kertaa tilaisuudessa kuulla hänen lennokkaita ja sytyttäviä puheitaan. Ensimmäisen kerran se oli v. 1933 Leningradin kansainvälisessä sotakoulussa, jossa silloin vietettiin Suomen luokkasodan 15-vuotismuistojuhlaa. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös paljon Leningradissa opiskelevaa nuorisoa. Kymmenisen vuotta myöhemmin tapasin hänet puhumassa Punaisen Armeijan erään joukkoyksikön rintamamiehille.
Olen poiminut pitkin matkaa tietoja O. W. Kuusisen elämästä sanoma- ja aikakauslehdistä, mutta ne ovat olleet vain hajanaisia välähdyksiä hänen toiminnastaan. U. Vikströmin teoksesta olen saanut paljon laajemman ja monipuolisemman kuvan kansainvälisen työväenliikkeen johtohenkilöstä. Siitä sain tutustua moniin yksityiskohtaisiinkin seikkoihin, mm. sain tietää Kuusen syntymäpaikasta, koti- ja perheoloista, opiskelusta, nuoruusvuosista ja nuoruuden harrastuksista. Tähän asti minulla oli sellainen käsitys, että O. W. Kuusinen oli aivan kuin sattumalla kirjoittanut Torpeedo-runon ja että se oli hänen ainoansa. Teoksesta käy selville, että hän oli sepittänyt muitakin runoja, vieläpä lyyrillisiä ja että hänellä oli hyvät runoilijan lahjat. Todisteeksi siitä teoksessa on esitetty useita hänen runojaan.
Hyvinkin yksinkertaisin, koruttomin sanoin teos kertoo Viaporin kapinasta, Suomen luokkasodasta, sen syistä ja tappion seurauksista, Suomen työväenluokan ja sen johtajien luokkatietoisuuden kasvusta, Suomen kommunistisen puolueen perustamisesta ja sen toiminnasta. Eikä se ole sattuma, sillä O. W. Kuusisen elämäntyö on aina ollut yhteydessä Suomen työväenliikkeeseen ja sen kommunistisen puolueen toimintaan.
Teoksessa on kerrottu myös monista O. W. Kuusisen työtovereista, kuten Edward Gyllingistä, Kustaa Roviosta, Aleksanteri Schottmannista, Yrjö Sirolasta ym. Mielenkiintoista on lukea V. I. Leninin ja O. W. Kuusisen tapaamisesta.
Uljas Vikströmin teos kertoo hyvin mielenkiintoisista asioista O. W. Kuusisen maanalaisen toiminnan ja Kominternin kaudelta. Monet vaarat uhkasivat häntä illegaalisen työn oloissa, mutta työväenluokan keskuudesta aina löytyi luotettavia ystäviä, jotka pelastivat O. W. Kuusisen joutumasta vihollisen käsiin. Ja se on luonnollista, sillä O. W. Kuusinen rakasti rajattomasti työväenluokkaa ja uhrasi koko elämäntyönsä sen hyväksi.
Lukijana kiitä sydämellisesti kirjailija Uljas Vikströmiä hyvästä teoksesta ja toivon, että siihen tutustuisivat laajat lukijapiirit
Olen tuntenut jo useidenvuosikymmenien ajan kiintymystä O. W. Kuusisen elämänvaiheisiin. Ehkä ennen kaikkea siksi, että olin pari kertaa tilaisuudessa kuulla hänen lennokkaita ja sytyttäviä puheitaan. Ensimmäisen kerran se oli v. 1933 Leningradin kansainvälisessä sotakoulussa, jossa silloin vietettiin Suomen luokkasodan 15-vuotismuistojuhlaa. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös paljon Leningradissa opiskelevaa nuorisoa. Kymmenisen vuotta myöhemmin tapasin hänet puhumassa Punaisen Armeijan erään joukkoyksikön rintamamiehille.
Olen poiminut pitkin matkaa tietoja O. W. Kuusisen elämästä sanoma- ja aikakauslehdistä, mutta ne ovat olleet vain hajanaisia välähdyksiä hänen toiminnastaan. U. Vikströmin teoksesta olen saanut paljon laajemman ja monipuolisemman kuvan kansainvälisen työväenliikkeen johtohenkilöstä. Siitä sain tutustua moniin yksityiskohtaisiinkin seikkoihin, mm. sain tietää Kuusen syntymäpaikasta, koti- ja perheoloista, opiskelusta, nuoruusvuosista ja nuoruuden harrastuksista. Tähän asti minulla oli sellainen käsitys, että O. W. Kuusinen oli aivan kuin sattumalla kirjoittanut Torpeedo-runon ja että se oli hänen ainoansa. Teoksesta käy selville, että hän oli sepittänyt muitakin runoja, vieläpä lyyrillisiä ja että hänellä oli hyvät runoilijan lahjat. Todisteeksi siitä teoksessa on esitetty useita hänen runojaan.
Hyvinkin yksinkertaisin, koruttomin sanoin teos kertoo Viaporin kapinasta, Suomen luokkasodasta, sen syistä ja tappion seurauksista, Suomen työväenluokan ja sen johtajien luokkatietoisuuden kasvusta, Suomen kommunistisen puolueen perustamisesta ja sen toiminnasta. Eikä se ole sattuma, sillä O. W. Kuusisen elämäntyö on aina ollut yhteydessä Suomen työväenliikkeeseen ja sen kommunistisen puolueen toimintaan.
Teoksessa on kerrottu myös monista O. W. Kuusisen työtovereista, kuten Edward Gyllingistä, Kustaa Roviosta, Aleksanteri Schottmannista, Yrjö Sirolasta ym. Mielenkiintoista on lukea V. I. Leninin ja O. W. Kuusisen tapaamisesta.
Uljas Vikströmin teos kertoo hyvin mielenkiintoisista asioista O. W. Kuusisen maanalaisen toiminnan ja Kominternin kaudelta. Monet vaarat uhkasivat häntä illegaalisen työn oloissa, mutta työväenluokan keskuudesta aina löytyi luotettavia ystäviä, jotka pelastivat O. W. Kuusisen joutumasta vihollisen käsiin. Ja se on luonnollista, sillä O. W. Kuusinen rakasti rajattomasti työväenluokkaa ja uhrasi koko elämäntyönsä sen hyväksi.
Lukijana kiitä sydämellisesti kirjailija Uljas Vikströmiä hyvästä teoksesta ja toivon, että siihen tutustuisivat laajat lukijapiirit
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.