Vanhoillislestadiolaisuudessa pärjää vain ne, joilla on hyvä itsetunto. Nämä kestävät pilkkaakin enemmän. Ihmisillä, joilla on hyvä itsetunto, saavat myös paljon kavereita, joista saa tukea tarvittaessa.
Kun on huono itsetunto, ei vanhoillislestadiolaisena ole helppoa.
Itselläni on huono itsetunto. En ole onnistunut saamaan kavereita vl:ien keskuudesta. Nuoruudessa koin jopa syrjintää etenkin raamattuluokissa. Mulle naureltiin ja koin myös fyysistä väkivaltaa etenkin raamattuluokan alkupuoliskolla, jolloin pihalla käytiin päälle. Ei ollut veljeä, joka puolustaisi minua. Siskotkin katsoivat avuttomana vierestä.
Olen käynyt yksin seuroissa. Sen, mitä olen rohjennut, olen pyrkinyt kysymään ihmisiltä, onko missään iltakyliä. Iltakyliin en koskaan päässyt. Rupesin enemmän häpeämään itseäni. Ajattelin, että itessäni täytyy olla jotain pahasti vialla, kun ihmiset tuntuvat karttavan minua.
Siskoni sanoi minulle, että minun täytyy muuttua, koska teen itseäni naurunalaiseksi. Tämä entisestään heikensi itsetuntoani. Koulussa minua härnättiin ja haukuttiin lestaksi. Koin olevani hyvin erilainen, eikä ollut ketään, johon turvautua. Rupesin salaamaan kiusaamisia vanhemmiltakin. Oirehdin paljon. Oli mahakipua ja ties mitä. Kun en tiennyt, mistä nämä kivut johtuvat, rupesin epäilee, että minulla olisi syöpä, tai jokin muu vakava tauti.
Ikää karttui ja lopulta muutin omaan asuntoon. Edelleenkään en ollut saanut hankittua itselleni vl-kavereita, vaikka paikkakunnallamme on paljon vl:iä. Itsetuntoni oli sen verran heikko, että rupesin väsyy lukioikäisenä. Menetin lopulta uskon. Vl-oppilaat pitivät minua nössönä. Surkeana ja epäonnistuneena ihmisenä. Nimittäin sain aina kuulla eräältä läheisemmältä ihmiseltä, mitä juttuja minusta liikkui. Tämän kans sitten kielsimme uskon. En jaksanut, eikä sekään. Se oli lopen kyllästynyt niihin juoruihin, mitä tuo vl-porukka harrasti.
Nyt tästä sain tosi hyvän kaverin, ja itsetuntokin on kohentunut roimasti. Paljon kavereita, eikä yksikään näistä ole vl.
Olen tullut siihen tulokseen, että huonon itsetunnon omaavalla on erittäin vaikeaa vl-liikkeessä.
Kun on huono itsetunto, ei vanhoillislestadiolaisena ole helppoa.
Itselläni on huono itsetunto. En ole onnistunut saamaan kavereita vl:ien keskuudesta. Nuoruudessa koin jopa syrjintää etenkin raamattuluokissa. Mulle naureltiin ja koin myös fyysistä väkivaltaa etenkin raamattuluokan alkupuoliskolla, jolloin pihalla käytiin päälle. Ei ollut veljeä, joka puolustaisi minua. Siskotkin katsoivat avuttomana vierestä.
Olen käynyt yksin seuroissa. Sen, mitä olen rohjennut, olen pyrkinyt kysymään ihmisiltä, onko missään iltakyliä. Iltakyliin en koskaan päässyt. Rupesin enemmän häpeämään itseäni. Ajattelin, että itessäni täytyy olla jotain pahasti vialla, kun ihmiset tuntuvat karttavan minua.
Siskoni sanoi minulle, että minun täytyy muuttua, koska teen itseäni naurunalaiseksi. Tämä entisestään heikensi itsetuntoani. Koulussa minua härnättiin ja haukuttiin lestaksi. Koin olevani hyvin erilainen, eikä ollut ketään, johon turvautua. Rupesin salaamaan kiusaamisia vanhemmiltakin. Oirehdin paljon. Oli mahakipua ja ties mitä. Kun en tiennyt, mistä nämä kivut johtuvat, rupesin epäilee, että minulla olisi syöpä, tai jokin muu vakava tauti.
Ikää karttui ja lopulta muutin omaan asuntoon. Edelleenkään en ollut saanut hankittua itselleni vl-kavereita, vaikka paikkakunnallamme on paljon vl:iä. Itsetuntoni oli sen verran heikko, että rupesin väsyy lukioikäisenä. Menetin lopulta uskon. Vl-oppilaat pitivät minua nössönä. Surkeana ja epäonnistuneena ihmisenä. Nimittäin sain aina kuulla eräältä läheisemmältä ihmiseltä, mitä juttuja minusta liikkui. Tämän kans sitten kielsimme uskon. En jaksanut, eikä sekään. Se oli lopen kyllästynyt niihin juoruihin, mitä tuo vl-porukka harrasti.
Nyt tästä sain tosi hyvän kaverin, ja itsetuntokin on kohentunut roimasti. Paljon kavereita, eikä yksikään näistä ole vl.
Olen tullut siihen tulokseen, että huonon itsetunnon omaavalla on erittäin vaikeaa vl-liikkeessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin tutulta kertomuksesi kuulosti.
vl-usko on eräänlaista menestysteologiaa.
sitä hullummalta se alkaa näyttää. Elävästä uskosta, lähimmäisenrakkaudesta joitain mainitakseni, ei ole tietoakaan vaan kyseessä onkin alakulttuuri, johon ei tosiaankaan kuulu minkäänlainen rosoisuus. Säälin noita lähimmäisiä, hyviä ystäviäni, Vl-vanhempia, joilla on henkisesti sairastunut nuori. Kuinka suuri onkaan heillä se huoli, mitä muut heistä ajattelee. Se toisten VL.ien taholta tuleva arvostelu ja sen pelko on suurempi kuin huoli lapsesta ja hänen selviytymisestään vakavan sairauden kanssa.
Voi ku jotku ovat niin ressuja. Katkeruuven nimisä laitettaan heti itetunnon piikkiin. Ne, jotka eivät pärjää täsä uskosa, ovat eksyneet jo ennen sitä oikiasta uskosta. Uskovaista näytteleminen vaatii hyvän itetunnon. Jos et syvämmestään jaksa ennää uskoa Jumalan sannaan, niin se on seleviö, ettei oo heleppoa olla porukasa. Ressukamaista tulla tänne valittellee, jos ei oo uskovaisena pysyny. Täsäki on sinulla itellä osasyy. Älä laita sitä itetunnon piikkiin
Sai rauhan sielu, kun tuskistansa.. Aika korskeaa on sinun puhe. Todellisuudessa on niin, että parempia ja huonompia sukuja on joka paikkakunnalla. Uskovaisia voi olla hyviä kaikissa tuloluokissa, mutta yrittäjiä ja muuten parempiosaisia kummarretaan. En yhtikääs ymmärrä sitä miten voidaan kumartaa rahan palvojia. Kaiken lisäksi sellaisilta ihmisiltä hyväksytään paljon enemmän mitä muilta. Paremmin toimeen tuleveilta ihmisiltä sallistaan kaikenlaista. Totta tämä on kaikki. Minäkin jätän tämän joukon, tai olen jättänyt. En enää kestä julistaa tätä sanaa mikä perustuu fraaseihin. Seurahohjelmata nimeni viivataan viimein ylitse, kun en enää jaksa kulkea.. Täytyy vain keksiä miten pärjää tässä elämässä tämän porukan jälkeen. En ole ysäviä paljonkaan löytänyt, mutta haluavat minun julistavan jotain.. Työtehtävät kelpaavat huonommallekin.
Monissa keskusteluissa on noussut esille, kuinka itsevarmoja ja rohkeita vl:t ovat. Varmasti pitää paikkaansa siinä mielessä, että huonolla itsetunnolla varustetut lähtevät liikkeestä.
Nytkin oltiin jossain makkaraa paistamassa, ku joku otti taas asian puheeksi. Hän sanoi, kuinka koulumaailmassakin näkee ihmisestä suoraan, kuka on uskovainen ja kuka ei. Uskovaiset ovat rauhallisia, luonnollisen näköisiä ja varman oloisia. Heidän katseensa ei ole pälyilevä, vaan varma.
Ja siitä näkyy mukamas sekin, millaista musiikkia ihminen kuuntelee. Miksi niin moni pelkästään klassista kuuntelevakin on niin epävarmoja. Se vain on niin, ettei vl-liikkeessä pärjää, jos on huono itsetunto.
Ihmisyyden omaava on huonossa asemassa.
Hyödylliset idiootit, narsistit ja sadistit pärjäävät vl-uskossa. Psykopaatteja jotka keinoja kaihtamatta pyrkivät vahvistamaan asemaansa polkemalla muita tuossa mielisairaassa näytelmässä.